"Elämä on kuin pääskysen lento tornitalon lasiseinään." Aavikkoplaneetan Nerran auringosta kertomus alkaa ja siihen se myös palaa: kertomus onnellisuuden tavoittelusta, kuulumattomuudesta, kuolemasta ja siitä, etteivät valta ja rikkaudet koskaan ylitä arvossaan ihmisen moraalia ja sivistystä. Kaunis tarina, jossa mikään ei ole mustavalkoista saati yksinkertaista ja jossa taivas kultaisen palatsin yllä on aina leiskuvan punainen. Pääskyset pesivät palatsin räystäiden alle ja niiden hautausmaata hoitaa hiljainen lapsimorsian. Mitä tapahtuu rauhaarakastavalle runonlausujalle kaupungissa, jossa jokaiselle luvataan onnellisuutta, mutta jonka ihmiset ovat todellisuudessa vain ihmisiä, joita maailman mädäntyneisyys koskettaa aivan samalla tavoin ja vielä lähempääkin kuin niitä, joiden parista hän on lähtenyt. Voiko kaikkien tavoittelemassa Hawlissa, paratiisiplaneetassa, olla selitys ihmisiä ympäröivälle nimettömälle kaipuulle, josta ei koskaan puhuta, mutta jonka kaikki tuntevat ja sisimmässään tietävät todeksi?