But mama, I like boys 🏳️‍🌈

Okei? - 11

| hei lukija tää osa on vähän sus, ei nyt pahasti, mutta jonku verran. Jos oot lukenut edellisen luvun, osaat kyllä arvata mistä on kyse, jos et oo, sun ei kuulu olla täällä. Mitään dramaattista ei silti tapahdu. Lukija sua on varoitettu. |

Danielin näkökulma

Kello on varttia vaille yhdeksän ja minulla on henkinen paniikki päällä. Olen ravannut huoneessani vain ympyrää. Mitä muka seuraavaksi? Ylläni on mustat farkkushortsit, blingi vyöllä ja vartaloa myötäilevä oranssi hihaton polo-paita. Oranssi tosiaan korostaa kesän aikana keräämääni rusketusta ja voin itsekkin myöntää näyttäväni hyvältä. Viimeistelen asuni hajuvedellä ja helminauhalla. Seuraavaksi kipitän alas, sillä kuulen oven aukeavan. "Mihis treffeille sitä on matka? Etkö ollutkaan menossa yökylään?" Mummo kysyy minulta. "Aa joo. Mä meen Johanneksel yökylään, mut suostuttelin sen leikkii mun kans, et mennää hienoo ravintolaa. Vaik syömää salee vaa pitsaa." Tokaisen vastaukseksi. Melkoisen huono valhe, mutta se tuntuu menevän läpi. Ovella Joha on odottamassa leveä virne kasvoillaan. Pojalla on yllään valkoiset farkut ja musta verkko paita. Luon leveän hymyn takaisin, kun lähdemme metsää kohti.

-

Johanneksen lämmin käsi vetää minut metsän keskelle. Hetken ihmettelen mitä täällä teemme, kunnes Joha lähtee kiipeämään tikkaita. Piinaava puna kasvoillani lähden kiipeämään Johan perässä ylös. Ylhäällä meitä odottaa puumaja. Joha raottaa sen ovea ja ohjaa minut sisälle. Se on oikeastaan valtava. Pöytä tuoleineen seisoo ikkunan alla ja parisängyn patja petivaatteineen toisessa kulmassa. Tila on koristelu valo sarjoilla, kynttilöillä ja terälehdillä. Johanneksen kädet asettuvat lanteilleni tuon lämpimien huulien hipoessa omiani. Huulet painautuvat hitaasti yhteen, vaikkei intohimoa puutu. Johan käden tarttuvat paitani helmaan ja kiskovat sen pääni ylitse. Seuraavassa hetkessä huulet hyväilevät ylävartaloani.

Olen epävarma, mutta haluan tätä ja pian kuulenkin kuiskauksen "Sano, jos et halua mun jatkavan." Käteni ottavat tilanteesta vallan ja kiskon paidan Johanneksen yltä. Annan käsieni harhailla toisen lihaksikasta selkää myöten tuntien kädet myös omilla lanteillani. Kädet lanteillani kiskovat minut Johanneksen kehon alle patjalle. Tunnen toisen lämpimän ruumiin vasten omaani, kun kädet hamuilevat lisää vaatteita lattian peitoksi. Rakastin tätä.

-

Aamuaurinko paistaa puumajan pienestä ikkunasta ja saa minut hereille. Makaan edelleen alasti Johanneksen vierellä. Ei sen puoleen, minulla oli ollut hauskaa, enkä katunut sekuntiakaan. Vilkuilin lattialle löytääkseni edes bokserini jostain. Ne ovat illan menoissa päätyneet pöydän alle, joten ilmeisesti joudun loikkimaan noutamaan ne. Toimin niin ja lisäksi puen ylleni eiliset shortsit. Niiden pukeminen tosin tekee kipeää, enkä haluaisi tänään kyllä kävellä askeltakaan. Istuudun pöydän ääreen, vaikka sekään ei ole miellyttävin tapa viettää aikaa.

Johanneksen näkökulma

Herään patjalta haukotellen. "Huomenta rakas." Mutisen, kun saan silmät kunnolla auki. Dan istuu penkillä ilman paitaa, mutta helmet ovat sentään kaulassa. "Missä mun bokserit on?" Kysyn, koska en nää niitä missään.

"Tarrautuneina sun housihin, rakas. Jos et muista, meillä oli eilen vähän kiire." Dan sanoo melkein nauraen. Sieltä ne läydänkin ja saan vaatteet päälle. "Mä kuulin vähän semmosta huhua, että sä oot mun lisäk rakastunut juustoihin... joten oon vaivalla metsästänyt meille semmosia." Sanon hymyillen ja kaivan muutaman erikoisjuuston puumajan mini jääkaapista ja niiden seuraksi Tuc keksejä.

"Omg mä rakastan sua! Ja öö juustoja." Dan sanoo hymy ulottuen ainakin melkein korviin asti.

"Mäki rakastan sua ja juustoa. " tokaisen nyökytellen. Aamupala maistuu kyllä molemmille, vaikka hemgitykseni taitaa olla melkoisen kamala tämän jälkeen. Valitettavasti pian on aika lähteä, jotta kukaan ei ala epäillä mitään ja kun olemme lähdössä Dan valittaa, "En mä pääsen enää noita tikkaita alas." Purskahdamme yhdessä nauruun ja matkan tikkaita alas Dan matkustaa vaarallisesti sylissäni. "Jos joku kysyy, sun täytyy sanoo, että putosit hevosen selästä!"

"Todellakin! Me oltii siis ratsastaa ja yötä puumajas, koska sisällä oli kuuma?" Dan varmistaa asian, jotta tarina on veden kestävä.

"Joo näinhän me tehtiin. KÖH KÖH." Iloinen käkätys täyttää aamuaurungosta nauttivan metsän.

| Hei lukija tulin vaan kertoo, että ens osassa taidetaan ottaa vähä rauhallisemmin. Tai mistä minä vielä tiedän. |