Joonas ja Niko: Kielletty rakkaus

Luku. 56: Totuus

---

Niko

Silitän Joonaksen hiuksia. Poika itkee sylissäni. "Shh ei se ollu sun syytä" yritän lohduttaa. "En mä pelkästään sen takia itke. Toi mitä Aleksi sano kuulostaa ihan kamalalta" Joonas nyyhkyttää. Ilmapiiri studiossa on muutenkin järkyttynyt. Joel istuu sohvalla ja vain tuijottaa eteensä. Hän on varmaan shokissa. Tommi silittää tämän olkapäätä. Olemme aivan hiljaa. Kukaan ei sano sanaakaan. Tätä jatkui ainakin tunti kunnes ovi aukeaa ja Olli ja Aleksi tulevat sisään. Olli taluttaa Aleksin istumaan ja menee sitten keittiöön. Hän palaa mukanaan vesilasi. Hän antaa vesilasin Aleksille. Poika juo siitä varovasti värisevin käsin. Kukaan ei edelleenkään sano mitään. "Aleksi sai tosi pahan paniikkikohtauksen. Annetaan sille hetki aikaa" Olli sanoo hiljaa. Aleksi raukka. En yhtään ihmettele miksi häntä alkoi ahdistaa. Ilmapiiri oli kuitenkin ollut todella painostava. Kului kaksikymmentä minuuttia ennen kun lopulta Aleksi avasi suunsa. "Mä haluun nyt ensin sanoa että mä halusin salata tän asian kaikilta. Olli oli ainoa joka tiesi" hän aloitti. Kaikki olivat hiljaa ja kuuntelivat. Joonas niiskutti hiljaa sylissäni. "Mä en tiedä mihin tää menee. Joko mä paranen tai sitten en. Mutta mä en kaipaa mitään sääliä enkä erityiskohtelua. Mä oon yhä se sama Aleksi. Vaikka oonki sairas eikä mulla kohta enää ole hiuksia" Aleksi sanoo. Hän joutuu pitämään tauon. "Ainoo asia mitä mä teiltä tarviin on se, että ette kerro kenellekään. Ja että te ootte mun tukena niinku Olli on ollu" Aleksi sanoo. Hän katsoo meihin kaikkiin vuoron perään. Oli pitkä hiljaisuus. "Milloin sä sait tietää tästä?" Tommi kysyy. "Silloin kun oltiin Kreikassa Ollin kanssa. Mä meinasin hukkua ja sairaalassa huomattiin jotain häikkää mun verikokeissa. Mulla oli kasvain mutta ei tiedetty vielä oliko se syöpä vai ei. Noh... matkalla kotiin mä sain sen kohtauksen ja mut tutkittiin ja kasvain oli pahanlaatuinen" Aleksi selittää. Hän painaa päänsä ja pyyhkii jotain kasvoiltaan. Joonas nousee ylös ja menee Aleksin luo. Hän halaa tätä tiukasti. "Anna anteeks et mä painostin sua sillä tavalla" hän sanoi värisevällä äänellä. Aleksi kietoo kädet hänen ympärilleen. "Joonas ei oo mitään hätää. Sä olit vaan huolissas. Saat anteeksi. En mä tätä olis muutenkaan voinu salata pitkään" hän sanoi. Nyt myös Joel meni halaamaan Aleksia. Sitten Tommi. Me kaikki menimme yhteen isoon ryhmähaliin ja Aleksi oli sen keskellä. "Me ollaan sun tukena Aleksi" Joonas sanoo. Me kaikki mutisemme myöntävästi. Olimme siinä pitkään ja itkimme kaikki.

---

Joonas

Irrottauduimme halista. Katsomme toisiamme. Kaikki pyyhkivät kyyneleitä. Varsinkin Aleksi. "K-kiitos j-jätkät että ette o-ottanu tätä mitenkään oudosti" hän sanoo. Hymyillemme kaikki. "Mulla on idea!" sanoin. Kaikki kääntyivät katsomaan minua. "Mehän voitas lähtee mökille. Niinku pieni irtiotto arjesta" hän sanoo. "Okei mut mä en voi sitte juoda alkoholia" Aleksi sanoo. Kaikki nyökkäävät. Sovimme että lähdemme minun vanhempieni mökille huomenna. Siinä on onneksi sairaala lähellä siltä varalta jos Aleksille tulee jotain. Alamme lähteä kotiin. Istun autossa pelkääjän paikalla. Olemme molemmat Nikon kanssa hiljaa. Onhan siinä sulateltavaa että oma bändikaveri on vakavasti sairas. Ja kyllä minä ymmärrän miksi Aleksi halusi salata sairautensa. Hän pelkäsi että suhtautuisimme häneen jotenkin eri tavalla. Mutta emme suhtaudu. Aleksi oli kertonut että kasvainta yritetään pienentää, jotta sen voisi leikata pois. Mutta tietenkään ei ole varmaa auttavatko mitkään hoidot. "Mitä mietit?" Niko kysyy. "Aleksia" vastaan. "Mä ymmärrän. Mut kyllä kaikki varmasti järjestyy. Aleksi on vahva. Se selviää kyllä" Niko sanoo ja laittaa kätensä reidelleni. Niin kai sitten. Turha meidän on kai murehtia Aleksista. Helpottaa meidän kaikkien elämää jos vain emme ajattele sitä. Pääsemme kotiin ja menemme ylös asunnolle. Alan ottaa kenkiä pois kun tunnen huulet kaulallani. Päästän suustani huokauksen kun Niko osuu herkkään kohtaan. "Pitäskö jatkaa siitä mihin jäätiin studiolla?" Niko kysyy ja sipaisee sormellaan poskeani. Nyökkään. Niko ottaa minut syliinsä ja kantaa minut makuuhuoneeseen. Hän heittää minut sängylle ja tulee päälleni hajareisin alkaen riisua minua. Pian olemmekin jo alasti molemmat. Niko tekee kivoja merkkejä kaulaani ja rintaani. Hän laskeutuu koko ajan alemmas. Täysin varoittamatta hän ottaa "siitä" kiinni ja vetää. Huokaisen. Hän alkaa suudella minua. "Niko tee se jo!" anelen. Panettaa. Niko hymyilee viekkaasti. Hän ottaa liukkaria mutta laittaakin sitä sormelleen. Ai hän aikoo valmistella minua. No mikäs siinä. Onneksi emme asu enää Joelin kanssa samassa rapussa. Hän joutuisi kuulemaan tämän.

***

Makaamme hengästyneenä Niko minun päälläni. Tuo oli kyllä taas niin ihanaa. Ja tällä kertaa kukaan ei ollut häiritsemässä. Kyllä minua edelleen nolottaa se aiemmin tapahtunut. Olisi kannattanut hillitä halut ja odottaa kotiin asti. Mutta minkäs teet kun on niin kiimainen poikaystävä. Niko sen aloitti enkä voinut vastustaa houkutusta. Mutta kyllä me olimme molemmat yhtä paljon mukana siinä. Tästä lähtien harkitsemme tarkkaan missä harrastamme sitä itseään. Kuulin tuhinaa. Niko nukkuu. Vedän peiton päällemme. Suihkussa voi käydä huomennakin. Ja lakanatkin voi vaihtaa aamulla. Kierrän kädet Nikon ympärille ja nukahdan itsekin.

---

Noni uus luku nopeemmin ku kukaan osas arvata. XD Ensinnäkin mä en osaa kirjoittaa smuttia. 🥲 Sen takia yleensä puoliks skippaan sen. Ja se et sain taas jonku inspiraatio puuskan joten siks täs tapahtuu taas enemmän. Ja vielä se et oon pettyny tän vuoden Euroviisuihin. Ensinnäkin Suomi ois ansainnu enemmä pisteitä ja toisekseen musta vaan tuntuu että Ukraina voitti lähinnä säälipisteillä. Mut mul ei oo mitään Ukrainaa vastaan ja toivon yhtä paljon kun muutki et se sota loppuis ja kaikki ois taas hyvin. :) Olen puhunut. Sori ku jauhan koko ajan jotai turhaa paskaa. 🥲🥲

Sanoja: 1529