Hanki elämä

2 - Tavoitteena kauneus

Omistettu pienelle lukijakunnalle, joka ilmoitti haluavansa lukea lisää. Muuten tätä ei olisi tullut.

Okei. Kauniit ja rohkeat pärjäävät elämässä. Mietittyäni asiaa hetken, päätän aloittaa kauneudesta. Googlailtuani hetken tartun pinsetteihin ja alan kiskoa kulmakarvoja irti yksi kerrallaan. Se sattuu enemmän kuin olin uskonut. Lopulta lasken pinsetit kädestäni ja tarkastelen lopputulosta. Ehkä se kelpaisi... Seuraavana tehtävälistalla on suunnistaa lähikaupan meikkiosastolle. Varokaa maailma, täältä tulee Maija!

Janika nauraa suoraan päin naamaa. Tämä kikattaa hervottomasti vatsaansa pidellen ja putoaa lopulta polvilleen.
- Idiootti, hän nikottelee, kannattaisko... hahhah, opetella meik... hihhihhii, meikkaamaan...
Kaikki luokassa olevat kääntyvät katsomaan. Äidinkielen opettaja ei ollut vielä ilmestynyt paikalle. Nieleskelen kyyneleitä. Jos tämä meikki oli hitti muotinäytöksissä, miksi se ei kelvannut kouluun? Oranssit huulet, mahtavat rajaukset ja puuterilla loihdittu päivetys olisi kuulemma talven hitti. Miksen minä kelvannut?

Saan kuulla tavallista enemmän kuittailua koko päivän. En kuitenkaan aikonut luovuttaa. Kotona pesen meikit pois ja itken fysiikan läksyjä vääntäessäni. Miksi juuri minä? Mitä pahaa olin tehnyt joutuakseni kiusatuksi? Vai tulkitsinko kaiken väärin? Jos kaikki oli vain pientä pilaa, olin täysi idiootti. Mutta olin jo päättänyt muuttua. Mikään ei voisi minua pysäyttää! Tai ehkä Janika, jota pelkään muita enemmän. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Voisiko joku auttaa ja muuttaa kaiken?

Illalla kaivan esille vanhan satukirjani ja luen kauniista prinsessoista, pahoista noidista, täydellisistä prinsseistä ja onnellisista lopuista. Oliko minulla onnellista loppua? Mitä tarkoitti onnellinen loppu? Ehkä se tarkoitti sitä, että muuttuisin näkymättömäksi. Kukaan ei näkisi, kuulisi tai haistaisi. Kukaan ei käskisi hankkia elämää, unohtaa opiskelua tai lopettaa kirjojen lukeminen. Vanhoille kavereilleni olin jo näkymätön. He eivät edes nauraneet kiusaajien mukana, kiirehtivät vain ohi. Ehkä onnellinen loppuni löytyisi tupakasta, bissellä höystetyistä bileistä, lääppivistä poikaystävistä ja hämäristä kaduista kotiintuloajan jälkeen. En tiennyt, kumpi olisi parempi.

Jatkan meikkaamista kaikesta huolimatta. Yritän löytää omaa tyyliäni ja kokeilen kaikkea. Pastellia, neon-värejä, sumusilmiä, tummia värejä ja mahdollisimman luonnollista tyyliä. Joka päivä joku nauraa. Ihmiset vilkuilevat minua salaa. Joku on perustanut whatsapp-ryhmän nimellä "Maijan meikkaustaidot(tomuus)". Tyttöjen vessan seiniin on joku piirtänyt ruman tytön, jolla on kamala meikki. Kuvan alla lukee nimeni. Itken joka päivä. Jatkan silti. Lopulta sulautuisin joukkoon...

Kun viikot vierivät, muutan myös pukeutumistani. Nakkaan tylsät vaatteet roskiin ja ostan parempia kirpputoreilta viikkorahoillani. Pukeudun aina samalla tyylillä kuin meikkaan. Tiedän kiinnittäväni enemmän ihmisten huomiota, mutta suosituthan ovat varsinaisia silmätikkuja, heitä tuijotetaan koko ajan. Niinpä korjaan ryhtiäni ja epäilyttävästä supinasta välittämättä marssin eteenpäin. Minä pystyn tähän! Ja sitten eteeni ilmestyy Janika, täydessä tällingissä hänkin. Pysähdyn ja näen tämän silmissä ilkeän katseen. O-ou...

//Hei!
Mahtavaa, että tämä pieni tarina on löytänyt hieman lukijoita. Erityisesti kiitän yhdestä ainoasta kommentista. Olin jo hylkäämässä koko tarinan, mutta heti kommentin luettuani oli pakko kirjoittaa uusi luku. Pahoittelen lyhyyttä, mutta nyt lupaan, että lisää on tulossa. Tahdotko jatko-osan mahdollisimman nopeasti? Kommentoi! Jokainen kommentti tuottaa minulle halua kirjoittaa. Kerro myös, mitä pidit tästä osasta. Ehkä tämä oli vähän huolimaton tekstinpätkä, mutta yritän saada jatkossa parempaa.
Vielä kerran kiitos.
- Ainokainen