Olimme katsoneet varmaan jo kolme Barbie elokuvaa, koska no ei ollut muutakaan tekemistä. En kylläkään valit, ihan hyviä ne olivat. "No mitäs nyt sitte?" Kysyin. "En tiiä. Pelataaks jotai videopelii?" Joonas kysyi. "Pelatkaa vaa, mä meen röökil." Aleksi sanoi ja nousi ylös sohvalta, ja käveli parvekkeelle. (A/n niinku varmaa näkyy, ni unohdin kokonaan et oliks niil parveke vai ei, mut no nyt niil o.). Kurkotin olohuoneenpöydän alle ja otin sieltä kaksi ohjainta, ja annoin toisen Joonakselle. "Okei, no mitä pelataa?" Kysyin. "Autopelii, käyks?" Joonas kysyi. "Häviit kuiteski." Sanoin hymyillen. "Katotaaks?" Joonas kysyi haastavaan sävyyn. "Mikä ettei." Sanoin. Laitoin pelin päälle.
||Aleksin nk.||
Aloin kuulemaan kauheaa huutoa sisältä. Käännyin ja näin että Olli ja Joonas pelasivat autopeliä. Hymähdin ja käännyin takaisin taivasta päin. Vedin myrkkyä keuhkoihini ja puhalsin ulos. Mietin eilistä iltaa ja tämän päivän aamua. Olin syönyt, enkä oksentanut kertaakaan. Olin ylpeä siitä, mutta myös ahdistunut. Tuntui oudolta.
||Joonaksen nk.||
Olli ohitti minut pelissä ja alkoi nauramaan. "Hah ime pölyy." Hän sanoi. "Mä mielummi imen jotain muuta ku pölyy." Sanoin virnuillen. "Hyi helvetti, älä nyt vedä sitä tähä." Olli sanoi. Hymähdin vain. Hetken päästä oveen koputettiin. Olli laittoi pelin bausselle, nousi ylös sohvalta ja menin eteiseen avaamaan oven. "Mitä sä haluut?" Kuulin Ollin kysyvän kylmällä äänensävyllä. "Tulin kattoo Joonast, onks seki nyt vääri?" Kuulin aviomieheni kysyvän. Laitoin ohjaimen olohuoneenpöydälle. "Oot aineis täl hetkel, etkö ooki?" Olli kysyi. Niko naurahti. "Entä sitte?" Niko kysyi. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun Niko sanoi tuon.
"En haluu et oot Joonaksen lähel ku oot päissäs." "En mä sil mitää tee." "Niihä sä väität." "Tiiäks, sun ei tarvii luottaa muhu. Kunha vaa Joonas luottaa muhu, ni se riitää." "Joonas on liian sinisilmäne, tottakai se vittu uskoo sua." "Oon kerran lyöny sitä, se ei tarkota et lyön toistekki." "Mä en usko sua." "Nii että kerra väkivaltane, aina väkivaltane, eiks ni." "Nii i." "Ei jumalauta. Anna mun nyt vaa puhuu sil." "En. Edelleenkää, en haluu sua sen lähel tos kunnos." "En mä sitä satuta." "Etpä." "Ensinnäki miten meiä avioliitto kuuluu sulle? Huolehtisit sun anoreksisest poikaystävästäs." "Ehk site et Joonas on ku veli mulle ja mä pidänki huolta Alest." "Nii nii, silti se laihtuu päivä päivältä." "Tuliks vaa ärsyttää vai oliks sul oikeetaki asiaa?" "Haluun edellee nähä Joonakse." "Ei käy. Tuu takas ku oot selvinpäin." Olli sanoi ja sitten ovi meni kiinni. Olli tuli takaisin olohuoneeseen. "Kui et antanu sen puhuu mul?" Kysyin. "Koska en haluu et se tekee sul mitään." Olli vastasi. "Ei se tee mul enää mitään, sehä sano nii." "Joonas sä et voi luottaa siihe ku se on aineissa." "Mut luotan silti." "Tiiän." "Luottaisit säki. Ei se oikeesti tee mul enää mitään. Saat vaiks lyödä sitä jos se satuttaa mua." "Toi on sit lupaus." "Joo o." "Hyvä. No jatketaaks pelaamist?" "Tietenki." Sanoin ja otin ohjaimen takaisin käteeni.
__________________________
Sanoja: 461
Joo en jaksanu tehä pidempää. Seuraavas jaksos on varmaa time skip sillee pari kuukaut eteen päi