||Time skip||
Istuin Aleksin vieressä vessan lattialla ja pidin hänen hiuksista kiinni. "Helpottaako yhtää?" Kysyin ja hän pudisti päätänsä. Nousin ylös, päästin irti hänen hiuksista ja menin hakemaan vessankaapista pompulan. Menin takaisin Aleksin luokse ja laitoin hänen hiukset kiinni. "Meen hakee sul vettä. Pärjäätkö sen aikaa?" Kysyin ja hän nyökkäsi. Lähdin vessasta ja menin keittiöön. Otin lasin kaapista ja täytin sen kylmällä vedellä, jonka jälkeen kävelin takaisin vessaan.
Annoin lasin Aleksille ja hän joi sen tyhjäksi. Hän laittoi tyhjän lasin lattialle. "Helpottiko?" Kysyin. "Vähä joo." Hän vastasi. Aleksi pyyhki suupielensä paperiin, heitti paperin pönttöön ja nousi sitten ylös lattialta, hiukan horjahtaen kuitenkin. Hän veti vessan. "Meen nukkuu." Hän sanoi. "Selvä. Öitä." Sanoin. Mustahiuksinen mies lähti hoipertelemaan tiensä makuuhuoneeseen. Otin lasin lattialta ja vein sen keittiöön tiskialtaaseen. Kävelin olohuoneeseen ja menin sohvalle makaamaan.
||Joonaksen nk.||
Olin painautumassa ihan kiinni Nikoon, mutta en tuntenut hänen kehoa minun kehoa vasten. Avasin silmäni ja toinen puoli sängystä oli tyhjä. Nousin ylös sängystä, hieroin silmiäni ja kävelin sitten pois huoneesta. "Niko?" Kysyin väsyneenä, mutta en saanut vastausta. Katsoin keittiöön, eikä hän ollut siellä. Hän ei myöskään ollut olohuoneessa tai parvekkeella. Kävelin vessaan, eikä häntä näkynyt sielläkään.
Kävelin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Otin puhelimeni olohuoneenpöydältä ja soitin Nikolle.
>Puhelu<
Minä:
Missä sä oot?
Niko: Uhg Nikol on muuta tekemist täl hetkel.
Joku tuntematon vastasi.
Minä:
Anna Nikol puhelin, haluun puhuu sille.
Niko: Moi rakas, onks joku hätänä?
Minä:
Missä sä oot?
Niko: Ulkona.
Minä:
Yksin?
Niko: En ku parin kaverin.
Minä:
Mmm.
Niko: Haluutko et tuun kotiin?
Haluaisin hänen tulevan kotiin, mutta en halua vaikuttaa kotrolloivalta.
Niko: Jonsku?
Minä:
Ei sun tarvii, pidä kivaa.
Niko: Ööö...selvä. Oot rakas.
Minä:
Nii säki.
Niko lopetti puhelun. Otin puhelimen pois korvaltani ja katsoin ruudulla olevaa nimeä, minkä perässä oli sydän. Tunsin itseni jotenkin heikoksi ja hyödyttömäksi, enkä tiedä miksi.
||Nikon nk.||
Katsoin puhelimeni ruudulla olevaa Joonaksen nimeä, minkä perässä oli tietenkin sydän. Hymyilin. "Hei Niko tuuks sä? Se jätkä tuo ne ihan koht." Yksi kavereistani sanoi. "Tota mä taidan lähtee kotii." Sanoin. "Häh? Sen taki et se vitun lutka soitti sul? Eiks se pärjää yksin edes hetke?" Hän kysyi. "Hei älä vittu puhu mun miehets noi." Sanoin hiukan vihaisesti. "Jeez helvetti miten vaa. No annan sul yhen pussi, vai?" Hän kysyi. "Jo-. Eiku ei, en haluukkaa." Vastasin.
"Mistäs lähtie ei oo huumeet sul kelvannu?" "Vaikka siitä lähtie et hakkasin mun aviomiehe." "Pari mustelmaa, ketä ne haittaa?" "Mua ne haittaa. En haluu satuttaa sitä." "No mut kyl se varmaa ymmärtää. Sitä paitsi eiks se oo kivaa nähä ku se toine alistuu?" "Ei. En haluu et sen pitää pelätä mua." "C'mon vaa yks pussi, ei siit tapahdu mitään pahaa. Joten mitä sanot?" Hän kysyi ja tarjosi minulle minikrippipussia missä oli pari pilleriä. "Oot varmaa oikees." Sanoin ja otin minikrippipussin häneltä. "Talotarjoo, ei tarvii maksaa." Hän sanoi ja hävisi sitten huumeluolaansa. Laitoin minikrippipussin taskuuni ja lähdin kävelemään kotiin päin.
________________________
Sanoja: 478