Liza päästi minut ylös kun ovikello soi, en siltikään noussut. Tiesin jo nyt kuka oven takana oli. Katseeni oli lasittunut ja kipu ei hellittänyt lainkaan.
"Nick.." Mutisin hiljaa, mutta Liza sai selvää sanoistani, nimittäin tyttö valahti kalpeaksi ja vilkaisi Lucasta nopeasti. Lopulta pääsin istumaan lattialle ja tuijotin mietteliäästi ympärille. Aaron oli mennyt avaamaan oven ja kuulin tutun äänen. Huokaisin vaistomaisesti ja pian tunsin Romeon kädet ympärilläni.
"Sattuu.." Mutisin hiljaa kyyneleet silmissä. Kuulostin pikkulapselta, mutta kipu oli kamalaa.
"Romeo, auta mut ylös.." Kuiskasin käheästi ja nousin ylös. Laahauduin eteiseen ja kohtasin tutut silmät. Värähdin ja peruutin askeleen. Luojan kiitos Romeo seisoi takanani.
"Hei vain, Alison. Lähdetkö?" Nickin pehmeä ääni kysyi ja asteli Aaronista välittämättä luokseni pysyen silti parin metrin kauempana. Onneksi.
"Liza olisi varmasti ilomielin lähdössä." Murahdin kylmästi ja tuijotin Nickiä joka hymyili huvittuneena.
"Onko se pikku blondi täällä?" Nick kysyi huvittuneena ja vislasi kuuluvasti. Se jos mikä sai Lizan paikalle. Tuo ylimielinen virne.. Oliko Liza aina noin positiivinen kun hän erosi? Vai oliko Nickin näkeminen ja kainalossa oleminen jotenkin erikoinen asia? Pyöräytin silmiäni kyllästyneenä. Nick näytti niin ilmeettömältä kuin ihminen voi vain näyttää.
"Alison, en tullut täältä hakemaan mitään huoraa, valitan, mutta lähdetkö mukaani vapaaehtoisesti vai pitääkö sinulle näyttää mitä tapahtuu kun leikkiin ryhtyy?" Nick kysyi ja vilkaisi Lizaa joka oli kävellyt jo ovelle. Osa minusta olisi lähtenyt Nickin mukaan, mutta päättäväisempi puoli jäi seisomaan. Lopulta Nick tuhahti ja otti käsiaseen - pistoolin ja osoitti aluksi Romeota joka tuijotti aseen piippuun tyyneesti hievahtamattakaan. Itse olin jäätynyt paikalleni.
Yhtäkkiä Nick kääntyi ja ampui Lizan. Lucas oli tullut paikalle ja tuijotti kauhuissaan Lizan ruumista.
"No, Alison..?" Nick kysyi ja katsoi minua pistävästi silmiin. Sydämeni jätti lyönnin välistä.
"Et tappaisi Alisonia." Maya totesi. Oliko tämä arkipäivää hänellekin? Miksei kukaan huomannut Lizan ruumista?! Aaron oli blondin luona, mutta huokaisi turhautuneesti. Romeo seisoi vierelläni käsi olkapäälläni leväten.
"Tuo on totta, Maya. En tosiaan tappaisi. Tiedätkö miksi?" Nick kysyi ja tarkkaili Mayaa edelleen ase kädessään, mutta hän ei osoittanut sillä ketään.
"Rakastat häntä." Maya tokaisi ja sai painostavan ja jännittyneen tilanteen enemmänkin kiusalliseksi.
"Hm.. Ehkä. Vaikka käsite rakkaus on aika tuntematon minulle." Nick totesi ja puri mietteliäästi huultaan.
"Harmikseni en taida olla ainut joka pitää Alisonista.." Nick jatkoi ja katsoi ensin Romeota joka veti minut lähemmäs itseään, mutta yhtäkkiä Nick siirsi katseen Lucakseen ja hymyili kiusoittelevasti.
"Nick, sinun riveissäsi seisoo myös eräitä jotka pitää Alisonista." Maya totesi ja hämmennyin. Miten Maya tiesi nämä asiat? Hän sai Nickin hämmentyneeksi ja mietteliääksi.
"Voisiko olla Chris? Mutta Chris ja Emily.." Nick mutisi ja tuijotti hetken vielä Mayaa ennenkuin siirsi katseensa minuun.
"Arthur. Eikö vain?" Nick hymähti ja sai minut punastumaan. Perkeleen tuhkakuppi.
"Molemmat." Maya tokaisi ja asteli minun sekä Romeon luokse.
"Olette kuin Romeo ja Julia." Joku hykersi. Tuttu ääni. Emily. Mitä hittoa Emily täällä teki? Tosiaan, nuori neitokainen nojaili oveen ja potkaisi Lizan ruumista kengän kärjellään.
"Mutta eikös se niin mene että Romeo kuolee.." Okei. Tiesin mitä Nick haki takaa ja se sai minut tekemään valintani.
"Julia kuolee kuitenkin Romeon takia, sitähän se rakkaus on, vai?" Tokaisin Nickille joka virnisti.
"Arvasin että tulet mukaani kun uhkailen ja hmm.. toteutan uhkauksiani." Nick totesi ja kääntyi Aaronia kohti.
"Näät vielä siskokultasi, luultavasti." Nick hymähti ja poistui asunnosta Emily kannoillaan. Hitto vie. Olin taas kusessa.
"Maya, mitä tuo oli?!" Aaron ärähti tytölle joka kaappasi minut halaukseen.
"Kerroin Nickille vähän muitten tunteista.." Maya hymähti ja päästi minut vihdoin halauksesta. Halasin seuraavaksi Aaronia joka huokaisi hiljaa hiuksiini.
"Helvetin Nick.." Aaron mutisi. Tosiaan, helvetin Nick. Halasin vielä Romeota joka suukotti poskeani.
"Et sitten kuole." Romeo totesi ja silitti hiuksiani. Lucas oli palannut keittiöön ja kolisteli entistä kovemmin. Huokaisin ja kävelin miehen luo joka oli kääntynyt työtasoa kohti.
Kiedoin käteni miehen ympärille takaapäin. Huomasin miehen jännittyneen.
"Anteeksi.." Kuiskasin hiljaa miehelle jonka valkoiset hiukset olivat söpösti sekaisin.
Palasin takaisin eteiseen jossa Maya roikotti kenkiä. Puin kengät päälleni ja vilkaisin porukkaa.
"Soittelen. Mennään vaikka kahville joku päivä?" Hymähdin ja avasin oven.
"Luuletko että Nick päästää?" Aaron kysyi ja haroi hiuksiaan stressaantuneena.
"Kyllähän minun kouluun on päästävä.." Virnistin leikkisästi ja yllätyin kun Romeo suuteli minua. Eikä se tosiaan ollut mikään pieni suudelma. En tiennyt halusiko Romeo Nickin mustasukkaiseksi, mutta tuo suudelma oli ehdottomasti maailman parhain suudelma vaikka viisi muuta ihmistä tuijotti, kaksi vihollista ja kolme perheenjäsentä. Ja eteisessä makasi ruumis jonka kaikki olivat unohtaneet. Outoa porukkaa. Romeo irtaantui suudelmasta ja samalla kuin tasasi hengitystä niin hymyili pehmeästi. Virnistin ja kävelin Nickin autolle. En voinut olla hymyilemättä kun kapusin auton takapenkille. Emily ja Nick istuivat etupenkillä: Emily pelkääjän paikalla ja Nick ratin takana. En voinut olla huomaamatta Nickin valkoisia rystysiä ja kylmää ilmettä. Mies oli oikeasti mustasukkainen minusta. Lopulta ajatukseni palasivat Lizaan.
Blondin kalpeat kasvot, punainen veri.. Vaikka kuinka vihasinkin Lizaa, en voinut olla ajattelematta kysymystä: Mitä jos...? Nick oli tunteeton, sen tiesi kaikki. Silti sana rakkaus ja minun nimeni ei kuulunut samaan lauseeseen jos kyseessä oli Nick. Voisiko tuollainen tunteeton sika rakastaa? Tiesiköhän hän edes mitä rakkaus oli, wikipedia huijasi varmasti. Emily sytytti tupakan ja vilkaisi minua.
"Miksi olet.. heidän kanssaan?" Emily kysyi aavistuksen ärtyneenä. Pyöritin silmiäni vastaamatta mitään.
"Alison.." Nick huokaisi. Okei, onneksi kipu oli laantunut jo aavistuksen, mutta oloni oli edelleen perseestä.
"Nick.." Matkin miehen ääntä teennäisesti, "Menen muuten kouluun ylihuomenna." Hymähdin ja päädyin siihen tulokseen että tupakka ja auto oli paska yhdistelmä. Päänsärky alkoi nimittäin heti. Emily vilkaisi minua. Tsiisus, kaikki se iloisuus oli kadonnut. Miksi tyttö oli muuttunut niin nopeasti. Pian tajusin että Nickin käsi lepäsi Emilyn reidellä. Selvä, mitä helvettiä täällä oli tapahtunut? Tuijotin eteeni. Ehkä Chris tiesi jotain. Tai Arthur. Jos Maya oli oikeassa, ja he pitivät minusta niin tiedon saaminen ei pitäisi olla hankalaa. Auto parkkeerasi aivan helvetin ison talon eteen. Nousin ylös autosta - musta citymaasturi oli ihan jees. En tiennyt mistä Nick näitä autoja hankki, mutta ainakin hänellä oli lähes aina uusi auto käytössä. Huomasin tutun hahmon nojailemassa ison talon ulko-oven karmiin. Ensinnäkin mies oli hobitti taloon verrattuna. Nick otti ranteestani melko kovaa kiinni joka sai minut hätkähtämään.
"Päästä ranteestani." Ärisin, en tiennyt koska saisin edes jonkun näköisen suojeluvaiston, nimittäin tälläkin hetkellä olisin halunnut vain syöksyä Nickin kimppuun. Luojan kiitos Chris tuli paikalle, koska muuten tosiaan olisin varmasti hyökännyt Nickin kimppuun.
"No voi perkele, olisin halunnut opettaa Alisonille tapoja.." Nick hykersi, selvä. Mies halusi että olisin lyönyt häntä. Vilkaisin Chrisiä joka katsoi Emilyä halveksivasti. Mitä helvettiä täällä oli tapahtunut? Nick otti Emilyn kädestä ja lähti kävelemään sisälle. Luulin jo että olisin tuntenut kateuden piston, mutta ei. Tunsin tyhjyyttä.
"Al, mennäänkö kävelemään?" Chris kysyi ja lähti jo astelemaan kohti puistoa. Nyökkäsin ja seurasin Chrisiä.
Christianin näkökulma
Vilkaisin vierelläni kävelevää tyttöä jonka hiukset leikkivät tuulen kanssa. Tytön silmät olivat kirkkaat ja kauniit eikä neiti antanut edes Nickin pomotella itseään. Toisaalta silloin kun Nick suuttui ja sekosi niin pelkäsin Alisonin kuolemaa. Olin toisaalta kateellinen Aaronille, Romeolle ja Lucasille.. He saivat Alisonin huomion automaattisesti. Ravistin päätäni ja päästin suustani turhautuneen huokaisun.
"Miksi Nick ja Emily olivat niin läheisissä väleissä?" Alisonin heleä ääni kysyi ja tyttö vilkaisi minua. Hätkähdin ja kaikki mietteeni romahtivat. Sydämeni särkyi. Jotain oikeasti oli särkynyt sisälläni. Alison varmasti huomasi jonkun asian olevan vinossa, koska pian tunsin tytön kosketuksen. Olimme Nickin talon edessä ja Nick saattoi katsoa meitä ikkunasta. Ajatus ei tosiaan ollut houkutteleva. Silti en voinut estää Alisonin sormia jotka silittivät poskeani. Tunsin oloni pikkulapseksi.
"Shh.." Tyttö mutisi hiljaa ja liu'utti sormensa hiuksiini. En tosiaan tiennyt mitä peliä tyttö pelasi. Tyhmäkin tiesi kuinka tärkeä Romeo oli Alisonille. Nick tiesi sen myös ja nyt halusin palavasti varoittaa asiasta.
Alisonin huulet koskettivat kevyesti omiani joka sai minut jännittymään. Tsiisus, miksen ollut ikinä Emilyn kanssa tälläinen? Vastasin tytön lyhyeen suudelmaan yhtä varovasti ja kevyesti kuin tyttökin. Alison irtautui suudelmasta ja tuijotti minua loihtien kasvoilleen hymyn.
"Aika rohkeaa sinulta vastata suudelmaan joka on Nickin tytöltä." Tuttu ääni tokaisi. Arthur. Alison ei liikkunut pois luotani, mutta punastui. Itse taas olin enemmänkin huvittunut.
"Sinulla ei riittäisi rohkeutta, sinähän nuolet Nickin persettä, vai olenko väärässä?" Alison tokaisi kun sai punastuksen pois kasvoiltaan. Arthur tuijotti Alisonia mietteliäästi, mutta tyttö jatkoi, "Itse asiassa, olet vain mustasukkainen Chrisille joka saa tytöt luokseen ja sinä jäät aina yksin." Tytön sanat selvästi upposi Arthuriin, mutta myös minuun. Arthur ärähti ja vilkaisi meitä.
"Kerron tästä kyllä Nickille." Arthur tuhahti ja poistui paikalta. Tyttö siirsi kristalli silmänsä minuun ja heitti kasvoilleen huolettoman hymyn.
"Nick tappaa minut.." Ruikutin hiljaisena kuin pikkupoika äidilleen.
"Kukaan ei tapa sinua, jos hän halusi jonkun helvetin korvikkeen jota panna silloin tällöin niin helvetti että mies on vajonnut alas." Alison ärähti, mutta katseeni oli jäätynyt. Toivoin hartaasti ettei hän ollut kuullut, mutta toiveeni lankesi kuuroille korville. Nick asteli Alisonin vierelle huvittuneena, mutta myös vihaisena.
"Arthurin ei tarvinnut tulla selittelemään mitään, minä näin. Joten teidän on turha kieltää asiaa." Nick tokaisi ja sai Alisonin silmät tuikkimaan halveksuntaa, mutta myös oikeaa huvittuneisuutta.
"Kukaan ei kiellä mitään, emme ole vajonneet ihan pohjamutiin. Nick, ammutko Emilyn kun hän ei enää olekaan niin ihana?" Alison kysyi kylmästi ja sai minut jäätymään. Tosiaan. Tappaisiko Nick oman alaisensa? Hän selvästi mietti vastausta.
"Kaikki ne huorat - Emilykin - ovat olleet sinun korvikkeita, joten luultavasti." Nick hymyili sitä sadistista hymyä joka sai Alisonin peruuttamaan askelia. Minä pidin tuosta tytöstä, ja ensimmäistä kertaa näin kuinka hänellä ei ollut mitään sanottavaa - katse kun ei voisi tappaa.
"Ja Chris, ystäväiseni.." Nick selitti saaden minut ärähtämään. Vitut, "En olisi uskonut että pitäisit Alisonista, en tosin uskonut sitä Arthuristakaan. Vau, Maya oli oikeasti oikeassa!" Nick huudahti ja Alison hätkähti. Tytön äskeinen pelokas ja haavoittuvan olemuksen korjasi viha. Tyttö muuttui nopeasti, se pelotti. Nick tiesi että Alisonin suututtaminen ei ollut hyvä asia ja silti hän nautti siitä. Sadisti. Yhtäkkiä Nick kääntyi ja kaappasi Alisonin halaukseen. Hätkähdin itsekin miehen elettä, vaikka se ei kohdistunut minuun. Alison hermostui - riuhtaisi itsensä irti ja löi Nickiä avokämmenellä. Harmiksemme paikalle oli tullut esimerkiksi Emily ja Arthur eikä he voineet olla näkemättä teatteria jonka olin järjestänyt. Nick tuijotti Alisonia palavasti silmiin, en osannut tulkita sitä, mutta ehkä sillä ei ollut mitään merkitystä.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
*^*
Okei, tää osa tosiaan valmistus tän päivän aikaa. Huh, onneks. Nyt en taas tykkää mun kirjotuksist, mut ens ja sitä seuraavas luvus on.. hmm.. draamaa?
Seuraavassa luvussa ollaan kahvilla ja aivan väärien tyyppien kanssa. Alison kiukuttelee kuin pikkulapsi eikä uskalla tunnustaa tunteitaan, mutta ketä kohtaan Alison tunnustaa tunteensa? Jos sitten ikinä tunnustaa..
10 osassa päästään vihdoin kouluun, jeeee! Kouluhan on niin kivaa, vai mitä? :3