Talo jossa asun on rakennettu vuonna 1904. Se on tavallinen pienelle perheelle sopiva hirsitalo.
Olen asunut täällä jo 12 vuotta.
Kaikista oudoista tapahtumista mitä minä ja veljeni olemme kokeneet täällä, on tämä minun suosikkini.
Tämä tapahtui veljelleni.
Kymmenen vuotta sitten, veljeni oli parhaan ystävänsä kanssa perustanut autotalli bändin ja he soittivat "espanjan rokkia". Hänen ystävänsä kykenivät olemaan yhdessä vain sunnuntai iltapäivisin.
He aloittivat harjoittelun aikaisin iltapäivästä ja lopettivat ilta kahdeksalta.
Se oli aika jolloin minä yleensä palasin kotiin ja menin nukkumaan sillä tein osaaika työtä hautuumaalla.
Tämä tapahtui syksyllä, kun päivät olivat alkaneet lyhetä. He olivat harjoitelleet jonkun aikaa kun joku päätti, että he voisivat siirtyä jonkun muun luokse harjoittelemaan. Veljeni antoi autonsa avaimet ystävilleen jotta he voisivat pakata tavarat autoon.
He olivat kellarissa, mutta jotta päästäkseen ulos sieltä, piti mennä aivan kellarin perälle, portaita ylös, keittiön ovesta, siitä olohuoneeseen ja siitä ulkooven kautta ulos. Kun kaikki tavarat oli saatu autoon, he odottivat veljeäni ulkona autolla.
Veljeni oli kävelemässä ylös kellarin portaita, kun hän muisti jättäneensä pannukakun alas äänentoistolaitteen päälle.
Hän päätti mennä takaisin.
Kellari ei ole siisti. Lämmitysjärjestelmä on keskellä kellaria. Veljeni oli siis menossa ottamaan pannukakut ja laittamaan ne jääkaappiin, kun hän oli ohittanut lämmitysjärjestelmän...se osui hänen silmänurkkaansa.
Se oli tumma hahmo. Pelon tunne läpäisi veljeni. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen kehoaan.
Veljelleni oli opetettu, että jos lähellä on henki niin tunnet inhottavia väreitä.
Veljeni sanoi "haista vittu, minulla ei ole aikaa tällaiselle."
Veljeni lähti takaisin. Hän käveli portaat ylös, sammutti kellarin valot ja käveli pois.
Veljeni kertoi, että kun hän oli kävellyt pois kellarista..hän oli tuntenut jotain selkänsä takana.
Mutta hän ei ollut kääntynyt katsomaan mikä siellä oli.
Hän käveli ulos ulkoovesta ja siitä pihan poikki portille. Kun hän sulki portin perässään, hän hymyili ja ajatteli mielessään typerää pelästymistään. Ei hän ollut nähnyt mitään, joten miksi hän oli ollut peloissaan?
Hän istui kuljettajan paikalle ja laittoi turvavyön kiinni ja oli valmiina peruuttamaan pois parkkiruudusta, kun hänen ystävänsä kysyi.
"Hei..entä veljesi? Eikö hän tule mukaamme?"
Veljeni vastasi. "Miten niin? Hän meni tänään aikaisin töihin ja ei ole vielä tullut. Hän on yhä töissä. Näettekö hänen autoaan missään?"
Seuraava kysymys jonka kaverit veljelleni esittivät, oli.
"No kuka sitten käveli takanasi kun tulit ulos talosta?"
Hei! Tämän tarinan suomensin koska löysin tämän netistä. :3