"Mä rakastan sua" kuulen hänen sanovan.
"Sulla on tyttöystävä" sanon katsomatta häneen.
"Joo, mutta mä aion ottaa hänestä eron" hän sanoo hiljaa.
"Se on mun sisko et todellakaan eroo" sanon.
"Mut mun päätös" sanoo Luke.
"Haluutko sä niiku hitto vie rikkoo mun ja siskoni välit?" kysyn ärtyneenä.
"En, mutta.." sanoo Luke , mutta keskeytän hänet.
"No sitten et eroo hänestä, voit eroo siit mut et mun takii, mä tutustun siihen nyt kunnolla ihan sama ootko sä mun tiellä vai et" sanon tuolle ärtyneenä.
Sitten tunnen tuon huulet omillani. Ilotulitukset alkakoon. Mutta eroan suudelmasta.
"Mä en voi tehdä tätä" sanon hiljaa ja juoksen luokan ovea kohti, törmäten Michaeliin.
"Ai, moi" sanon hiljaa pidättäen kyyneliäni.
"Moi" sanoo Michael.
"Mirella oota!" kuulen Luken huutavan minua.
"Sori mun pitää mennä" sanon, mutta Michael ei päästä minua hänen luotaan.
"Mikä on?" kysyy Michael.
"Ei mikään" valehtelen.
"Kyllä sul joku on" vastaa Michael.
"No se on Luke" vastaan surullisena.
"Mitä se on tehnyt?" kysyy Michael.
"En haluu puhuu siitä, voitko nyt päästää mut menemään?" kysyn.
"En voi" vastaa tuo.
"Mirella" sanoo Luke ja ottaa kädestäni kiinni.
Riuhtaisen käteni pois ja mulkaisen Michaeliin.
"Jätä mut vaan nyt rauhaan" tiuskaisen Lukelle ja tönäisen Michaelia ja menen ohi hänestä.
"Mut.." Luke aloittaa, mutta en kuuntele häntä.
Kävelen luokkia kohti ja aika moni katsoo minua päin. En kiinnitä huomiota vaan kävelen eteenpäin varmasti. Minulla on ylläni mustat rikkinäiset farkut, valkoiset Niken kengät, Niken punainen huppari ja laukkuna minulla on Michael Korsin beigen värinen laukku. Kaikki oli eilen minun huoneessabi ja siellä oli vielä enemmän vaatteita, kuin minulla oli yhteensä. Nähtävästi Hemmigsit on rikkaita. Hiukseni on kahdella hollantilaisella letillä. Meikki on aika natural. Vähän ripsaria ja tein kulmia pikkuisen.
"Moi" kuulen tutun äänen sanovan.
Katson eteeni ja huomaan Sofian Millan kanssa.
"Moi?" sanon kysyvästi.
"Mitä teil on oikee Luken kanssa?" kysyy Sofia.
"Ei meil oo mitään" sanon vihaisena.
"Varma?" kysyy Sofia.
"No on on" tiuskaisen.
"Mä haluisin kertoo sulle meidän perheestä" kertoo Sofia.
"No kerro?" sanon kysyvästi.
"Siis se alko siitä, kun sä lähdit äiti ja isihän käytti sillon huumeita ja näin, mut ne ei koskaan tehny mulle mitään. Nehän käytti sua hyväksi ja näin. Mut sitten kun ne jätti sut lapsikotiin ja lähti niin ne lopetti sen huumeitten käyttämisen, koska ne vihas sua. Ja olit kuulemma vahinkolapsi. Mut sitten menin asumaan mummon luo hetkeks, koska en jaksanut äitiä ja isää ja en antanut anteeksi siitä mitä sulle tehtiin. No mut sitten äiti kysy multa tiiänkö missä lastenkodissa sä oot ja sanoin että tiiän. Sitten äiti ja isi halus tietää missä sä oot ja kerroin. He tulivat katsomaan sua, mutta sut olikin jo kotiutettu. He olivat surun murtamia, mutta he haluavat silti nähd sinut, mutta haluatko sä nähä ne? Kertoo Sofia.
"En oikeen tiiä" vastaan surullisena.
"Okei, mut muista se, että ne rakastaa sua" sanoo Sofia ja halaa minua.
"Joo, no sano niille, että mä mietin asiaa, ne kuitenkin käytti mua hyväks ja en voi antaa sitä anteeks ainakaan kokonaan. Niitten pitää pyytää anteeks ja hyvittää se 15 vuotta" sanon surullisena.
"Moi Milla" kuulen tutun äänen selkäni takaata.
[Sanat: 506]
(Kirjailijan kommentti)
Aattelin sitten päivittää tätä tarinaa mut ei mulla ollu muuta
Enjoy
All the love Milla💓🌹