Oliver
"M- me seurustellaan Ethanin kanssa." Katsahdin äitiäni, kuka vain hiljaa tuijotti minua. Otin vieressäni seisovan Ethanin kädestä kiinni ja puristin sitä tiukasti. Äiti vain pysyi hiljaa sanomatt yhtään mitään. Sydämmeni hakkasi niin kovaa, tuntui, että se olisi tullut läpi rinnastani. Nieleskelin vain epämukavana ja tiukensin otettani Ethanin kädessä koko ajan.
"Anteeks jos tuotin pettymyksen tai jotain. Mutta tämmönen mä oon, ja tuun aina olee." Pitkän hiljaisuuden jälkeen sanoin. Äiti laski laukkunsa lattialle ja nojasi sitten keittiönpöytää vasten. "Äiti?"
"Anteeks Oliver." Äiti sitten huokaisi hiljaa.
"Mitä anteeks?" Paniikissa katsoin Ethania ja äitiäni vuorotellen. Ethan irrotti kätensä omastani ja lähti pois olohuoneesta eteiseen. "Ethan!" Huusin hänen peräänsä. Ei hän kuitenkaan kuunnellut. Aloin vain itkemään hillittömästi. Ethan vain hiljaa puki kenkiään jalkaan.
"Ethan odota oikeesti!" Juoksin eteiseen Ethanin luo. Pidin hänen käsistään kiinni, kun kyyneleet virtasivat poskillani. "Sun ei tarvii lähtee yhtään mihinkää." Sanoin hieman rauhallisemmin.
"Ehkä ois vaan parempi jos se Ethan kuitenki nyt lähtis." Äiti sanoi. Käännyin katsomaan häneen järkyttyneenä.
"Ethan ei lähe yhtään mihinkää." Sanoin napakasti. Ethan vain seisoi hiljaa takanani. "Miks sä reagoit tolleen muutenki? Ihan niinku tässä ois jotain pahaa. Ethan ja mä seurustellaan ja ihan sama mitä sä sanot siitä." Äiti pysyi sitten hiljaa. Päästin ethanin kädestä ja kuiskasin hänelle, että odottaisi tässä. Ethan nyökkäsi päätään myöntyen. Itse kiirehdin äkkiä huoneeseeni. Pakkasin mustaan urheilukassiin vaatteitani. Koulureppuuni myös tungin kaikki koulukirjani. Puhelimen laturikin lensi kuulokkeiden kanssa laukkuun. Kun olin valmis ryntäsin laukku kädessäni ja reppu selässäni Ethanin luo eteiseen. "Kerranku tää on sulle niin vaikeeta mä lähen." Tiputin tavarani lattialle ja aloin pukemaan mustaa takkiani.
"Oliver mitä sä teet?" Äiti hieman apeana kysyi.
"Jos sä et hyväksy mua tämmösenä niin mä lähen. Saat soittaa jos sä joskus haluut mun tulevan takasin." Vastasin. Äiti hiljaa nyökytti päätään. Teki kipeää katsoa häntä tuollaisena, mutta en halunnut, että Ethania sattuisi myöskään. "Heippa kai sitten." Sanoin ja kävin nopeasti vielä halaamassa äitiä. Hän tiukasti rutisti minua itseään vasten. Erotessamme halissa hymyilin haikeana ja lähdin sitten Ethanin kanssa. Ethan kantoi urheilukassiani, kun minä kannoin reppua selässäni.
"Tuutko sä nyt meille?" Ethan kysyi. Nyökkäsin päätäni katsoessani maahan.
"Anteeks jos mä vaan tunkeen. En kysyny sulta ees mitään ja-"
"Ei oo hätää Oliver. Meille voi kyllä tulla." Hymyilin hieman ja katsoin Ethania. Hän hymyili takaisin ja tarttui kädestäni kiinni. Hänen lämmin käsi lämmitti omaani hieman. Outoa miten yksi pienikin katse tai kosketus sai poskeni punoittamaan. Ja miten siihen ei tarvittu kuin yksi katse, olin sulaa laavaa. Ethanissa on minuun joku ihme vaikutus, mitä en itse yhtään ymmärrä.
"Oma koti kullan kallis." Ethan huokaisi, kun astuimme sisään hieman ahtaaseen eteiseen. Vedin takin ja kengät pois päältäni ja lähdin suoraapäätä Ethanin huoneeseen. Olohuoneessa istuivat hänen vanhempansa ketkä katsoivat minua kummastuneesti. Ethan perässäni kävi sanomassa heille jotain, mutten kuullut mitä. Istuin sängyn reunalla hiljaa katsellen Ethanin tummasti sisustettua huonetta.
"Kuulemma ne lähtee huomenna johonki viikoksi, onneksi." Ethan sulki huoneen oven ja tuli sängylle makaamaan. Hiljaa sanaakaan sanomatta kömmin vain sängynreunalta Ethanin kainaloon makaamaan. Hän silitti kylkeäni tuijottaessaan kattoa. Olisi tehnyt mieli kysyä mitä hän mietti, mutta kuitenkin pysyin hiljaa. Suljin silmäni ja keskityin hellään kosketukseen ihollani. Miten Ethan osaakaan olla niin hellä ja välillä hieman rajumpi? Ajatukseni kiertelivät asiasta toiseen koko ajan. Välillä mietin äitiä ja kohta sitten siskoani. Siskostani ajatukset liikkuivat kouluun ja Leoon. Kuitenkin ajatukseni lipuivat pikkuhiljaa sinne kaikista pahimpaan päähän.. nopeasti avasin silmäni ja katsoin Ethania kuka katsoi minua kummasti hymyillen.
"Mitä?" Käännyin mahalleni makaamaan Ethanin kainalossa.
"Ei mitään. Mietin vaan, että miks sä noin järkyttyneenä avasit silmäs." Ethan tuijotti puhuessaan huuliani. Ne tuntuivat hieman kuivilta koko ajan jos tottapuhutaan. Päätin sitten nuolaista niitä nopeasti. Ethan puri hieman omaa alahuultaan tutkiskellessaan minua.
"Lopeta toi." Inahdin sitten nauraen. Ethan alkoi nauraa myöskin. Itselläni tuli vain olo, että halusin itkeä. Silmäni hieman kostuivat, kun katsoin Ethanin täydellisiä kasvoja. Hänen ruskeat silmänsä tuijottivat minuun.
"Sulla on kauniit silmät." Ethan sitten puhui. Punastuin hieman kehusta ja laskin pääni Ethanin kainaloon. "Mitä?" Hän naurahti sitten.
"Sä et voi sanoo tuolleen." Mutisin vain.
"Ja miksi en vois?"
"Koska se on ilkeetä." Ethan nosti minua ylemmäksi samalle tasolle kasvojensa kanssa. Esitin vieläkin vihaista hänelle, vaikken ollut oikeasti edes vihainen. En vain tykkää, kun minua kehutaan.
"Onko seki ilkeetä jos mä nyt pussaan sua?" Ethan kysyi kohottaen toista kulmaansa. Virnistin hieman ja vastasin sitten:
"Kokeile?" Ethan kurottautui suutelemaan huuliani hellästi. Miksi täällä tuntuu olevan hieman kuuma? Käteni olivat Ethanin poskilla pitäen hänen päätään paikallaan. Ethanin kädet olivat kiertyneet alavartaloni ylle. Huulemme liikkuivat sulavasti toisiaan vasten. Pieni lämpö valtasi koko kehoni Ethanin kosketuksesta. Olisin voinut aina suudella häntä, mutta happeni meinasi alkaa loppumaan. Vedin huuleni irti Ethanin kasvoista. Ujosti hymyillen laskin pääni hänen rinnalleen. Ethan silitti selkääni hellästi saaden hymyni vain suurenemaan.
"Oot pöljä." Ethan kuiskasi.
"Sä pilasit tän koko hetken!" Huudahdin nauraen. Nousin istumaan polvilleni Ethanin viereen. Hymyilin idioottimaisesti poikaystävälleni, kuka hymyili samalla tavalla takaisin.
"Oot edelleen ihan pöljä."
"Ja nii oot säki. Hyvää yötä!" Kaaduin makaamaan sängylle selkä Ethaniin päin.
"Ei nyt oo ees yö!" Ethan naurahti.
"Ihan sama. Nyt hys, mä nukun." Ethanin kädet yhtäkkiä ilmestyivät ympärilleni. Hänen huulensa koskettivat niskaani hellästi. Tunsin hänen lämpimän hengityksensä joka sai ihoni kananlihalle. Oikeasti olin väsynyt ja halusin nukkua edes hetken. Olin juuri nukahtamassa, kun Ethan kuiskasi ihan hiljaa: "Mä rakastan sua Oliver."
Kattokaa kuka sai vihdoin uuden luvun aikaan :)) kiitos kun luit muuten❣️
Kaikkia varmaa kiinnostaa nii paljo, muttta mulle kävi viime yönä paranormaali asia 😱 siis oumaigaaad! Haluun kuitenki sanoo tän, koska mua kiinnostaa onko kellekkää mulle käyny näin.
Siis ku oltiin mummun luona eilen yötä. Ja nukuin yksin yhessä makuuhuoneessa. Olin vaa puhelimella siinä normaalisti, mutta sitte musta tuntu, että siellä huoneessa oli joku. (Ja tällä tarkotan jotai henkee.) musta tuntu tosi pitkään siltä, etten ollu siellä huoneessa yksin. Se tästä jutusta tekee pelottavampaa, että mun siskolle on käyny samalla tavalla. Siitäki on tuntunu, että siellä huoneessa on joku. Ja tätä on alkanu käymää mun ukin kuoleman jälkee... pelottavaa :/
Mutta onko teille käyny tällee?