Forever Yours (FINNISH)

Luku 10 Eleanor

Lopetan puhelun Ethanin kanssa. Huokaisen helpotuksesta tietäen, että hänellä on nyt kaikki hyvin. Vilkaisen seinällä olevaa kelloa. Soitan hänelle uudelleen puoli kahdelta. Isoisäni kävelee sisään, hymyillen leveästi.

"Se taisi mennä hymystäsi päätellen hyvin", Arthur sanoo.

"Niin meni! Sain hänet viimein kiinni", sanon iloisena.

"Tuo on loistavaa tyttöseni! Mitäs minä sanoin, ennen pitkään saat jonkun kiinni New Yorkin päässä. Pitää vain olla sinnikäs, eikä antaa periksi", hän sanoo, lainaten itseään.

"Kiitos", vastaan.

"Totta kai tyttöseni", hän sanoo ja halaa minua.

"Mitä täällä tapahtuu?" isoäitini kysyy. Hän on palannut ostoksilta.

"Nora sai kihlattunsa kiinni New Yorkissa!" isoisä huudahtaa.

"Voi kultaseni! Sehän on hienoa!" Edith sanoo ja tulee halaamaan minua. Rutistan häntä tiukasti. Myös Arthur liittyy halaukseemme.

*

Lopetan toisen puheluni Ethanin kanssa, tällä kertaa levottomampana. Ethanille lähetettiin kirje minun nimelläni? Minä tiesin, että joku seuraa myös häntä, mutta minua puistattaa ajatella, että se joku yrittää uskotella Ethanille, että minä todella olen poissa.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että ehdin tavoittaa Ethanin. Jos se kirje olisi ehtinyt hänen luokseen ennen kuin ehdin soittaa hänelle, en tiedä, mitä hän olisi tehnyt... toisaalta Ethan tiesi, ettei se kirje ollut minulta.

"Kaikki hyvin kultaseni?" isoäiti kysyy kävellessään teetarjottimen kanssa sisään.

"Tuota... on", valehtelen.

"Onko Ethan jo matkalla tänne?" hän kysyy toiveikkaana. Hän ja Arthur palavat halusta tavata Ethanin ja se on minusta ihanaa.

"Vasta huomenna", kerron.

"Vai niin. No, mutta jääpähän enemmän aikaa siivota", isoäitini tuumaa ja ojentaa minulle teekupin. Olen juonut näiden yhdeksän päivän aikana enemmän teetä kuin koko elämäni aikana yhteensä. En juurikaan perustanut koko juomasta ennen kuin nyt. Isoäitini laittama tee on vain niin hyvää.

Siemaisen juomaani. "Jos tarvitset apua, autan mielelläni", sanon. Tarvitsen jotain tekemistä. En voi vain istua täällä tyhjänpanttina. Varsinkaan nyt, kun levottomuus on saanut minusta jälleen otteen.

*

On kulunut tunti siitä, kun Ethan pyysi soittamaan. Joten valitsen hänen numeronsa ja soitan. Olen yksin, sillä Edith ja Arthur menivät kävelemään. He tekevät sitä joka ilta. Olen mennyt muutaman kerran mukaan, mutta alan käydä päivä päivältä vainoharhaisemmaksi.

"Hei rakas", Ethan sanoo.

"Hei itsellesi. Oletteko saaneet mitään selville?" kysyn, viitaten kirjeeseen.

"Emme vielä mitään toistaiseksi. Sam vei kirjeen rikosteknikolle. Nora kuuntele tarkkaan. Sanon sinulle numeron. Kirjoita se ylös ja lähetä prepaid puhelimesi numero siihen. Soitan sinulle sen jälkeen uudelleen minun prepaid puhelimellani", Ethan selittää.

"Hyvä on." Nappaan pieneltä puhelinpöydältä lehtiön ja kynän. Ethan luettelee kuusi numeroa , jotka kirjoitan ylös lehtiöön. "Saitko sen ylös?"

"Sain."

"Hyvä. Soitan sinulle kohta kultaseni."

Lopetan puhelun ja teen kuten Ethan sanoo. Lähetän prepaid puhelimeni numeron Ethanin luettelemaan numeroon. En ole varma kenen numero sen on, veikkaan ehkä Samin tai Tysonin puhelinta. Muutama minuutti siitä, puhelimeni soi ja näytöllä lukee tuntematon.