"Voinko mä istua tähän?"
Yksi kysymys voi muuttaa ihan kaiken. Tarina matkustamisesta, ja samaan junanvaunuun astuvasta rakkaudesta.
~Who you travel with can be more important than your destination~
@fallingfromtheskies
Heräsin, kun unissani kolautin toisen käteni voimalla yöpöytään. Murahdin ja raotin silmiäni aikomuksenani kääntää kylkeä ja nukahtaa uudelleen, mutta kun kohtasin auringon lähes silmästä silmään huolimattomasti sulkemieni verhojen ansiosta, vedinkin peiton kasvoiltani ja nostin puhelimen käteeni. Kello oli yli yksitoista päivällä paikallista aikaa, joten se saisi kelvata. Olin kai tarpeeksi lähellä normaalia elämänrytmiä, jos nousin ylös nyt.
En tietenkään ehtinyt hotelliaamiaiselle, joten jouduin valitsemaan huonepalvelun ja kaupungille harhailun väliltä. Kun avasin huonepalvelun hinnaston, totesin, että vaihtoehtoni olivat äärimmäisen vähissä. Puin ylleni hajamielisesti jotain, koska en edes tiennyt, millainen sää ulkona oli. Vaikka aurinko paistoi, ei välttämättä ollut trooppisen lämmin. En tietenkään vaivautunut etsimään lämpötilaa mistään.
Kävelin ulos ja onnekseni totesin, että pukeutumiseni oli osunut yllättävän lähelle napakymppiä. Aurinkolasit silmillä toivat outoa turvallisuudentunnetta. Puhelin kädessäni suunnistin kuin aito turisti, ja tavoitteenani oli löytää joko ruokakauppa tai kahvila. Se, kumman löytäisin ensin, saisi kelvata. Halusin juoda jotakin muuta kuin mautonta teetä.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kohdalleni osui lopulta sympaattiselta näyttävä kahvila, johon kävelin epävarmana siitä, miten kallista siellä olisi. Lopulta hinnat näyttivät kuitenkin kohtuullisilta, ja koko paikka rauhalliselta, vaikkakin melko täydeltä. Tilasin aamupalamenun erikoiskahveineen, mysleineen ja paahtoleipineen.
Söin kaikessa rauhassa ja seurasin ihmisiä niin viereisissä pöydissä kuin kadullakin. Keskityin vain olemaan ja nautin siitä suunnattomasti. Yhtäkkiä tajusin ajattelevani sitä, mitä voisin Australiassa tehdä palattuani sinne takaisin. En halunnut enää asua siinä samassa tunkkaisessa asunnossa, jossa olin viettänyt jo liian monta vuotta. Ensimmäisenä selaisin asuntoilmoituksia, sitten opiskelumahdollisuuksia.
En vieläkään tiennyt, mitä haluaisin opiskella, mutta ehkä ymmärtäisin sen, kun selaisin läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Olin valmis uusiin haasteisiin, koska minusta oli alkanut tuntua, että olin löytänyt itsestäni ihan uudenlaista vahvuutta tällä matkalla.
Lopulta päädyin täysin yllättäen paikallisen oppaan vetämälle ilmaiselle turistikierrokselle ympäri kaupungin keskustaa. Muistin lapsena olleeni samanlaisella kierroksella ehkä Uudessa-Seelannissa, en ollut varma. Se oli kai ollut ensimmäinen ulkomaanmatkani. Pohjoismaiset turistit höpöttivät kiivaasti omilla, mystisillä kielillään, ja samalla kierroksella oli myös muutama britti. Haahuilin ryhmän mukana kuuntelematta opastusta juurikaan. Halusin ainoastaan tietää kohteiden nimet, muuten pärjäsin ilmankin selostusta.
**
Lojuttuani iltapäivän hotellilla päätin keksiä itselleni tekemistä illaksi. Laittauduin hieman, keräsin tavarani ja googletin pieniä ja hyviä mutta edullisia ravintoloita, joista valitsin sellaisen, johon varmasti osasin suunnistaa ilman hajamielistä seisoskelua kadunkulmassa.
