Aamuauringon säteet tunkeutuvat verhojen välistä makuuhuoneeseen. Mä istun sängynlaidalla ja tuijotan käsiäni. En löydä voimia nousta, joten lysähdän sängylle selälleni ja sytytän tupakan. Katselen savun kiemurtelemista kattoon, ja jääkaapin oveen jätetty lappu tunkeutuu mieleeni.
Mä olen pahoillani, mutta mä en jaksa enää. Koruton viesti, ja tiedän joka sanan olevan totta.
mä vannon ja vannon ja vannon
huomenna sekoiluni päättyy
mut ehkä tiedät
mä jatkan ja jatkan ja jatkan
kunnes sun sydämesi särkyy
ja jätät meidät
"Vittu", kuiskaan ilmaan, ja suljen silmäni tiukasti, jottei ulospääsyä vaanivat kyyneleet saa sitä. Vedän värisevän henkäisyn tupakasta, ennen kuin tumppaan sen yöpöydälle jääneelle lautaselle. Nousen istumaan ja hautaan kasvoni käsiini.
rakas onnea matkaan
sinä ansaitset kultaa
hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua
Mä tiedän, että kaikki on mun syytäni. Mä rakastin sua, eikä se ole mihinkään hävinnyt. Mä oikeasti rakastan, vaikka mä menin sylistä syliin, sun syli on ainoa joka merkitsee jotain. Ainoa, johon mä haluan. En pysty selittämään itsellenikään, miksi mä tein mitä tein. Monta kertaa. Aivan liian monta.
mä tunnen mä tunnen mä tunnen
muistosi lähelläni vielä
ja pyydän anteeks
sä löysit sä löysit jo toisen
ja mun on sun annettava mennä
nyt hänen luokseen
rakas onnea matkaan
sinä ansaitset kultaa
Mä tiedän, että sä ansaitset paljon parempaa, mitä mä olen. Sä et ansainnut mitään mun kusipäisistä teoista. Et yhtäkään. Ja mä toivon, että sulla menee paremmin. Että sä löydät jotain paljon parempaa.
Sytytän uuden tupakan tärisevin käsin, ja tuijotan ovelle, toivon että näkisin sun tulevan takaisin, kertovan, että annat kaiken anteeksi. Mutta tällä kertaa sä et tule. Koska sä et enää jaksa tätä.
hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua
Mä vain toivon, että sä valitset paremmin kuin mun kanssa. Elät onnellisena, ilman että joku mun kaltainen pettää sua.
Nousen sängyltä ylös, ja hylkään taas yhden puoliksi poltetun tupakan lautaselle, ennen kuin kävelen keittiöön.
toivon että hän pitää
paremmin onnesta huolta
rakas onnea matkaan
sinä ansaitset kultaa
rakas onnea matkaan
Jääkaapin ovessa on edelleen sun viestisi. Suljen silmät, ja lyön nyrkkini oven pieleen. Se ei auta, ja äkkiä tajuan kyynelten vierivän poskiani pitkin. Vihaisena pyyhkäisen ne pois. Mun tekee mieli soittaa sulle, pyytää anteeksi, vakuuttaa, että mä muutun tästä.
Mutta mä en tee sitä. En soita, enkä muutu.
hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua
toivon että hän pitää, paremmin onnesta huolta
rakas onnea matkaan
sinä ansaitset kultaa
rakas onnea matkaan
A/N: Koska yöt on turha käyttää nukkumiseen, yllättävän inspiraation iskiessä päätin kokeilla ruosteessa olevia kirjotustaitoja. Olis mahtavaa, jos viittit jättää kommenttia jos tänne asti luit.
Haha ja nyt tunnustin julkisesti kuuntelevani tätä Siltsun biisiä.
