Wherever You Are (Book 3)

Chapter 36

HOX HOX HOX KIRJOITTAJAT JA LUKIJAT!!

Käykääpäs tsekkaan sellainen käyttäjä kuin FalticBooksFin

"Faltic Books on pääasiassa nuorille kirjoittajille suunnattu kilpailu. Tähän osallistuvat kaikki Baltianmaat, sekä Suomi. Kilpailun tarkoituksena on laajentaa ihmisten maailmankuvaa, sekä lopussa valitaan kolme luovinta kirjaa, sekä kirjoittajaa"

~~

Nousin ylös sängystä, haukotellen. Katsoin kelloa ja huomasin, että se oli vasta puoli viisi aamulla. Unirytmini oli ihan sekaisin, koska nukuin todella paljon päivisin. Myös lääkkeet olivat osasyynä siihen, miksi en esimerkiksi saanut öisin unta.

Hiippailin hiljaa poikien huoneiden ohi ja kuulin Michaelin ja Ashtonin kuorsaavan. Kävelin keittiöön ja otin astiakaapista lasin. Täytin sen vedellä ja vilkaisin ulos ikkunasta. Ulkona oli yhä pimeää, koska aurinkokaan ei ollut vielä noussut. En saanut enää nukuttua ja minulla ei todellakaan ollut mitään tekemistä. Olin yksin, koska pojat nukkuivat, joten päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni.

Astuin sisään tuttuun huoneeseen ja laitoin valot päälle. Suljin oven perässäni ja katselin huoneessa olevia soittimia. Kävelin vastahakoisesti pianon ohi ja otin akustisen kitaran käteeni. En ollut soittanut kitaraa pitkään aikaan. Istuin lattialle ison paperipinon viereen ja nappasin plektran lattialta. En edes tiennyt osaisinko enää edes soittaa.

Viiden minuutin jälkeen, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luovuttaa. En vain yksinkertaisesti osannut enää, mikä oli todella turhauttavaa. Laskin kitaran maahan ja aloin katsella heidän nuottipapereitaan. Calum oli kirjoittanut todella paljon erilaisia kappaleita ja olin hänestä todella ylpeä. Olin aina rakastanut sitä, miten biisien sanoittaminen oli ollut hänen intohimonsa. Otin viisi seuraavaa paperia käteeni ja aloin hymyillä. Niissä ei ollut mitään muuta kuin piirustuksia, joita pojat olivat tehneet.

Nousin ylös ja kävelin heidän 'studioonsa'. Kävelin yhden pöydän luokse ja näin siellä hyvin tutun näköisen paperin. Se oli todella rypistynyt, koska Luke oli repinyt sen silloin pois käsistäni. Näin kyseisen paperin vieressä ison pinon lisää noita valkoisia, hyvinkin tuttuja papereita. Kaikkialla vain lojui nuotteja ja muita papereita: pls save the trees..

Otin taas yhden paperin käsiini ja aloin tutkia sitä. Paperi oli täynnä todella suttuista tekstiä ja kyseinen kappale oli selvästikin keskeneräinen tai vain luonnos. Sen nimi oli 'Story Of Another Us'. Paperissa oli vain muutama lause, mutta sanat olivat kauniit.

"Mitä sä teet?" Ääni kysyi vierestäni. Sydämeni meinasi pysähtyä ja aloin automaattisesti kiljua. Käännyin nopeasti ympäri ja Luke laittoi kätensä suuni eteen, jotta en herättäisi muita.

"Helvetin helvetti" Huokaisin ja pukkasin tämän kauemmas itsestäni. Sydämeni tykytti lujaa tahtia, enkä tiennyt mitä muuta sanoisin hänelle. Minua oli aina ärsyttänyt se, että hän hiippaili ympäriinsä ja säikytti muita jatkuvasti.

"Sä et vastannut mun kysymykseen" Hän sanoi turhautuneena. Laitoin käteni selkäni taakse, mutta hän huomasi sen.

"Taasko sä pengot mun papereita?" Hän kysyi ja astui askeleen lähemmäs. Pudistin päätäni ja tiesin, että poskeni olivat helakan punaiset. Luke ei pitänyt siitä, että joku valehteli hänelle.

"Anna mulle se" Hän huokaisi. Ojensin paperin hänelle heti, koska hän vaikutti olevansa tosissaan. Hän oli vihainen, koska olin muka penkonut hänen papereitaan. Jos paperit olisivat yksityisiä, hän olisi piilottanut ne.