When we will meet? || Larry Stylinson in finnish

19. "Joo... Hitonmoinen krapula..."

Heeips!

Tässä olis uus luku, toivottavasti tykkäätte ;) Ja kattelin tossa jo eilen, että tää näkyy olevan seittemäntenä tossa fanfiction kategoriassa, joten kiitos siitä, koska sehän on vaan teiän ansioita ku ootte lukenu tätä. Tosi ihanaa, että tykkäätte tästä ♥

Hyvää viikonloppua kaikille ♥

__

Louis

Herätykseni alkoi soimaan yhdeksältä, niin kuin pitikin. Tunsin jotain painoa vatsallani ja avasin silmäni. Yllätyin nähdessäni Harryn käsivarren vatsani ympärillä ja hän oli muutenkin aika lähellä minua. Kurotin lattiaa kohti yrittäen sammuttaa herätystäni, mutta Harryn käsi ympärilläni teki siitä vähän hankalaa.

Sain herätyksen kuitenkin sammutettua ja tietysti onnistuin pudottamaan puhelimen otteestani. Se kolahti lattialle ja Harry liikahti vieressäni. Hän avasi silmänsä ja yllättyi nähdessään minut hänen lähellään. Hän katsoi minua silmiin vähän vaivaantuneen näköisenä ja irrotti kätensä nopeasti ympäriltäni. Kaikki lämpö katosi vartalostani välittömästi ja huokaisin ajatuksissani. En olisi halunnut Harryn vetävän kättään pois. Vaikka luulen, ettei hän ollut tarkoituksella edes laittanut sitä ympärilleni. Hän oli varmasti vain unissaan liikkunut lähelleni ja kietonut käden ympärilleni. Sen verran hämmentyneeltä hän itsekin näytti, niin kuin minäkin.

Kumpikaan meistä ei sanonut mitään. Harry liikkui sängyn toiselle puolelle ja nappasi puhelimensa yöpöydältään.

"Ai kello onkin vasta yhdeksän." Hän mumisi käheällä äänellään ja yskäisi. Oliko hänen äänensä aina tälläinen? Joka aamu? Sillä jos on, niin ei olisi pahitteeksi kuulla se joka kerta kun herään. Okei... Mitä edes ajattelen? Taidan olla edelleen vähän unessa.

"Anteeksi, jos herätin sut. Puhelimeni putosi lattialle." Sanoin ja sitten vasta tajusin katsoa, että olihan näyttö vielä ehjä.

"Eihän se mennyt rikki?" Harry kysyi.

"Ei." Huokaisin helpottuneena nostaessani puhelimeni lattialta. Katsoin kun kello vaihtui viisi yli yhdeksäksi ja mietin, montakohan tuntia minulla on vielä aikaa olla Harryn kanssa ennen kuin joudun lähtemään. Sitten tajusin, etten ole ostanut vielä junalippua kotiinpäin. Paniikki alkoi iskemään ja aloin selaamaan nopeasti juna-aikatauluja.

"Mitä nyt?" Harry kysyi huomatessaan ilmeeni ja hieroi toisella kädellään ohimoaan. Hänellä on varmaan krapula, sen verran monta juomaa hän eilen kuitenkin joi.

"Mulla ei ole junalippua." Sanoin edelleen paniikissa ja yritin katsoa milloin junia oikein lähtisi, mutta en osannut käyttää tätä typerää mobiiliversiota. Harry huomasi turhautumiseni ja hinautui lähemmäs minua. Hän nappasi puhelimen kädestäni ja hymyili vähän.

"Älä huoli. Ostetaan sulle sellainen. Katsotaan vaikka yhdessä mun läppäriltä." Harry sanoi, saaden minut rauhoittumaan.

"Okei." Nyökkäsin ja otin puhelimen takaisin itselleni. Harry huokaisi ja laski päänsä tyynyyn.

"Särkeekö päätä?" Kysyin ja nousin istumaan.

"Joo... Hitonmoinen krapula..." Hän valitti ja vilkaisi minua. Sitten ovelta alkoi kuulumaan jotain ihme kahinaa ja katsoin Harryä vähän säikähtäen.

"Se on Luka. Se pitäisi käyttää nyt ulkona." Hän sanoi ja huokaisi jälleen kun nousi ylös sängystä. Nyökkäsin, koska en saanut mitään sanotuksi hänen kävellessä pelkät bokserit päällä vaatekaapilleen. Käänsin katseeni muualle ja päätin nousta myös ylös sängystä. Laitoin peittoa vähän siistimmin pidellen puhelinta toisessa kädessäni.