"Oletko koskaan ajatellut, miltä tuntuu rakastaa jotain henkilöä? En minäkään."
Kirja kertoo ruotsalaisesta tytöstä, jonka nimi on Anastasia. Tytön vanhemmat lähti Amerikkaan, jolloin Anastasia laitettiin isänsä kaverin luo Norjaan kahdeksi kuukaude...
Perheen isä kurvasi auton ison valkoisen talon eteen, ilmeisesti heidän omakotitalo on. Nousin autosta ottaen matkalaukun käsiini. Survoin tavarani matkalaukun pienempään taskuun kuulokkeeni ja melkein kokonaisen suklaalevyn. En siis matkalla syönyt oikein mitään, ja siihen on syynsä. Puhelimeni tungin taskuuni, ja paiskasin auton oven kiinni, ja lähdin perheen omakotitalon etuovea kohti muiden perässä. Jäin tuijottamaan hetkeksi maisemia, ja seuraavaksi tunsin törmääväni johonkin, ja se jokin oli selvästi ihminen. Itse sain pysyttyä pystyssä, mutta kun käänsin katseeni eteeni, huomasin lyhempihiuksisen pojan tuijottamassa minua hieman vihaisen näköisenä. "Anteeks oikeesti, en kahtonu eteeni!" Sanoin hieman hädissäni, ja ojensin käteni auttaakseni pojan ylös. Mutta vastaukseksi sain vain mulkaisun, ja hetken päästä tajusin seisovan yksinäni asfaltilla. Käänsin katseeni ovelle, missä seisoo se pidempihiuksisen teini-ikäinen poika. "Älä nyt sinne jää." Poika totesi hymähtäen, johon en keksinyt mitään järkevää vastausta, vaan kiipesin portaat ylös, ja livahdin pojan edestä sisään taloon. Otin automaattisesti kenkäni pois, ja mietin hetken mihin ne laittaisin. "Jätä ne vaan siihen johonkin, vien matkalaukkus sun huoneeseen." Poika totesi, ja pian näin vain loittonevan selän menossa tummia puurappusia ylös, minun matkalaukkuni perässä. Sen enempää tuijottamatta otin Niken tuulitakkini pois, ja laitoin tyhjään naulakkoon. Lähdin sitten kävelemään ylös portaita, katsellen samalla hieman ympärilleni. Päästyäni portaat ylös, etsin katsellanni sen pidempihiuksisen pojan, jonka, löysin pian katsellani yhden valkoisen puuoven edessä, tuijottamassa minua. Vilautin pojalle pienen hymyn, ja astelin pojan luo. "Täs sun huone, jos tarviit jotai ni oon kahden oven päässä." Poika totesi hymyillen, ja pian katosi edestäni, jättäen matkalaukun minulle. Avasin vaalean puuoven, ja edessäni näin huoneen. Anastasia, hienoa, etkö ennen ovea ole nähnyt? Huoneessa oli leveä sänky, ei ole parisänky mutta kyllä kaksi mahtuisi nukkumaan. Sängyn vieressä oli moderni yöpöytä lampun kera. Ja sitten kirjoituspöytä vaalean pehmoisen tuolin kanssa. Astuin sisälle huoneeseen, vetäen matkalaukkua perässäni. Viimeisenä oli vaatekaappi, jossa oli peili kaapin oven vierellä. Ihan kiva huone, kai täällä minä kestän kaksi kuukautta. Ainiin, pöydällä oli paperia, pari kirjaa, ja jokin säilytysteline, ilmeisesti meikeille, tai no mistä minä tietäisin. Ja lattialla oli mustavalkoraidallinen matto. Laskin matkalaukun maahan, avaten sen vetoketjun. Ensimmäisenä purin matkalaukusta päällimmäiset asiat, eli meikkipussini, jonka ihme kyllä sain pakatessani kiinni, laturi, ja Victoria's Secret - hajuveden. Nousin ylös lattialta ja asettelin tavarat kirjoituspöydälle hyvin.
362 sanaa Sori ku nää luvut on nii lyhyit :( mutta laitan lintuperspektiivistä kuvan siitä huoneesta :) Ja hyvää perjantaita!
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
