Pakkaskukkia

95. VVV

Kesti hetken, ennen kuin Sirius tajusi, että oli nähnyt edessään seisovan naisen ennenkin. Vaikka naisella ei nyt ollutkaan mustaa surupukuaan, vaan tavallinen velhonkaapu ja vaikka naisen hiukset olivat nutturan sijasta auki, ei hänen valkoisista, terävälinjaisista kasvoistaan voinut erehtyä. Hän oli ollut Jazzin hautajaisissa, Sirius muisteli hieman vihaisesti. Hän oli sanonut, että ei ollut tuntenut Jazzia - eikä ollut äänensävystä päätellen halunnutkaan. Mikaja Thornton.

"Miksi noin ihmettelevä ilme, Sirius?" nainen kysyi ivallisesti taivuttaen päätään olemattomaan kumarrukseen, joka heijasti hänen halveksuntaansa siinä missä hänen äänensävynsäkin. "Et kai yllättynyt?"

"Sinä olet siis professori Mahiska", Sirius totesi jättäen naisen kysymyksen omaan arvoonsa. "Tai hän on sinä - miten vain - "

"Professori Mahiska on kuollut", Mikaja lausui kauhistuttavalla kylmyydellä saaden Siriuksen kädet puristumaan nyrkkiin ja Ariannan voimaan pahoin. Puolittain Siriuksen takana seisova Arianna ojensi toisen kätensä ja kietoi sen kevyesti Siriuksen vyötärölle yhtä lailla tukea saadakseen kuin estääkseen poikaa tekemästä mitään typerää, kuten poika epäilemättä aikoi tehdä.

"Sinä tapoit hänet, etkö tappanutkin?" Sirius kysyi syyttävästi.

Nainen hymyili vinosti. "En menisi sanomaan niin - se oli enemmänkin onnettomuus - mutta kyllä, minä olin paikalla kun hän kuoli viime joulukuussa. Unkarissa, itse asiassa."

"Sinä olet sairas", Sirius sylkäisi.

"Liioittelua. Minä vain tein työtäni."

Sirius vaihtoi ihmettelevän katseen Ariannan kanssa, ennen kuin kääntyi taas katsomaan edessään seisovaa naista, joka kaikessa kylmyydessään ja elottomuudessaan toi hänen mieleensä ruumiin, jonka joku oli mennyt puhaltamaan eloon, mutta jättänyt hautaan kaikki tunteet -

"Mitä työtä?" Sirius kysyi kireällä äänellä.

"Katsotaanpa - " Mikaja kallisti päätään hymyillen, aivan kuin olisi jollakin tapaa nauttinut tilanteesta, vaikka samalla naisen silmissä olikin ahdistunut ilme. "Sillä saattaa olla jotakin tekemistä sen kanssa, että viime joulukuussa - neljäs päivä, tarkalleen - eräs herrasmies tuli minun luokseni ja käski minun ottaa kaikki mahdollinen selville Sirius Blackista. Kenestä hän pitää, mitä hän haluaa... ja mikä tärkeintä: onko mitään mahdollisuutta, että hän olisi valmis vaihtamaan puolta."

Naisen sanoja seurasi tyrmistynyt hiljaisuus. Sirius käänsi katseensa Ariannaan, jonka kasvot olivat yhtä kalpeat kuin hänen omansakin. Hän yritti miettiä, kuka voisi olla Mikajan mainitsema 'herrasmies' ja miksi tämä haluaisi vakoilla häntä. Ensin Sirius tuli ajatelleeksi isäänsä - kylmää, jäykkää miestä, joka ei ollut koskaan välittänyt mistään muusta ominaisuudessa hänestä kuin siitä, että hänen syntymänsä oli merkinnyt taas yhden puhdasverisen suvun jatkumista. Tai sen oli pitänyt merkitä, Sirius lisäsi jurosti mielessään. Hän oli murskannut ne toiveet isältään ja siksi hän tiesikin, että hänen isänsä ei enää halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Tai edes halunnut tietää hänestä mitään.

Seuraavaksi Sirius tuli ajatelleeksi Alphard-setäänsä. Alphard oli Andromedan lisäksi ainoa sukulainen, jonka kanssa hän enää tuli toimeen. Sirius oli kuitenkin melko varma siitä, että kukaan ei nimittäisi Alphardia herrasmieheksi - miehellä oli ollut useita ikäviä tapoja, jotka saivat vieraan usein tuntemaan olonsa vaivautuneeksi. Alphardkin oli siis poissuljettu vaihtoehto -

Sitten Sirius tajusi. Mikaja oli sanonut saaneensa vakoilupyynnön joulukuun NELJÄNTENÄ päivänä. Pyytäjä oli ilmeisesti tehnyt naiseen jonkinlaisen vaikutuksen käytöksellään, eikä Sirius pystynyt keksimään kuin yhden ihmisen, joka pystyisi siihen ja jolla myös olisi syytä hänen vakoilemiseensa. Regulus. Hän ja Arianna olivat olleet häissä Kalmanhanaukiolla joulukuun toisena päivänä - vain kaksi päivää ennen Mikajan saamaa pyyntöä - ja Reguluksella jos kenellä olisi syytä lähettää joku keräämään tietoja Siriuksesta -