kiss my sins away

part 67 : lakisääteinen tauko

Herään herätyskellon rasittavan iloiseen pimputukseen.

"Rise and shine, beautiful." Anton tulee makuuhuoneeseen ja painaa suudelman otsalleni. Sammutan herätyksen ja katson kelloa. 4.45.

Kesätöiden ensimmäinen päivä.

Siru ja Marius lähtivät eilen illalla ajamaan takaisin Pohjanmaalle. Nyt kadun, etten lähtenyt heidän mukaansa, sillä näin aikainen aamuherätys ei ole normaaleja ihmisiä varten. En edes oikeastaan tiedä, mitä kaikkea työnkuvaani kuuluu. Tiedän vain, että ammattinimikkeeni on rakennussiivooja. Antonilla on sama, paitsi että hän pääsee sen lisäksi tekemään ihan alan hommia, koska on ollut kesätöissä raksalla isänsä työn puolesta pikkupojasta lähtien ja häneltä hoituu alan hommat kuin vettä vain. En tiedä, kuinka paljon saamme viettää siellä aikaa yhdessä. Toivottavasti paljon.

"Jännittääkö?" Anton kysyy, kun olen saanut viimein kammettua itseni sängylle istumaan.

"Ei."

Se on valhe. Minua jännittää niin paljon, että kohta oksennan. En ole koskaan ollut niin sanotuissa oikeissa töissä, aina vain marjanpoimijana, suviseurojen epävirallisena pillimehumyyjänä tai auttamassa mummia. Pelkään, että en osaa tehdä työtä ja olen vain tiellä, sekä kammoan myös aina kaikken virallisten tahojen kanssa asioimista. Onneksi Anton on sentään kanssani, niin ei tarvitse tehdä tätä virallista osuutta yksin.

Laitan treenihousut jalkaani, päälle tiukan mustan topin ja sen päälle Antonin Thrasherin hupparin (koska olen ominut sen täysin itselleni) ja saamme jonkin sortin työvaatteet päällemme siellä, joten asulla ei ole mitään väliä. Anton kertoi, että siellä pitää olla jatkuvasti kypärä päässä, joten sotkunuttura ei ole vaihtoehto. Syömme nopeasti aamupalan ja lähdemme kohti juna-asemaa. Rakennustyömaa sijaitsee jossain Espoossa, jonne junamatka kestää parikymmentä minuuttia.

***

"Onko sielä muita raksasiivoojia ku vaan me?" kysyn Antonilta, kun astumme oikealla junapysäkillä pois. Anton kohauttaa olkiaan.

"Se Dani kenen faijan raksa se on nii kelasin et se saattaa olla siel."

"Minkä ikänen se on?"

"Saman ikänen ku sä."

"Ai. Tunneksä sen hyvinki?"

"Skideinä oltii frendei, ku meiän faijat on kollegoita, mut mentii vähä eri suuntiin elämäs."

"Aijaa", vastaan huokaisten. Olisi hauskaa, jos siellä olisi muitakin nuoria, niin saisin uusia kavereita. "Miten eri suuntiin?"

"Eri suuntiin vaan", Anton vastaa lyhyesti enkä jaksa kysellä enempää. Matka rakennustyömaalle juna-asemalta taittuu parissa minuutissa, nosturi näkyi jo asemalta. Rakennustyömaa on todella iso, piha on täynnä kaikkea puutavaraa, isoja vaihtolavoja ja raskasta kalustoa. Se näyttää siltä, että siellä todellakin on siivoojalle tarvetta, mutta ei minun kaltaiselle heiveröiselle tytöntyllerölle. Toivottavasti minua ei laiteta siivoamaan tuota pihaa, jaksaisin luultavasti kantaa tasan 3 lautaa paikasta A paikkaan B, ja sitten tarvitsisin kahden tunnin tauon. Mihin oikein suostuin?

"Tiiätsä mitä mun pitää tehä täällä?"

"Näyttää söpölt et raksamiehil on kerranki jotain silmänruokaa", Anton virnistää. "En usko et ne pistäis pahitteeks, jos ottaisit vaan brunaa täs lautojen pääl koko päivän."

Pyöräytän silmiäni hänen vastaukselleen. "Eiku ihan oikeesti."

"No en mä tiedä, eri vaiheis olevil raksoil on aina eri hommii. Mennään ottaa selvää."