mitä jos soturikissat muuttuisivat hulluiksi?

Varjoklaanin tuho

(Anteeks että myöhästyin siitä lupauksestani)
Taas vaihteeks anteeksi ettei oo tullut lukua varmaan puoleen vuoteen, tuli yhtäkkiä motia kirjoittaa kun huomasin Sammalkorva n laittaman kommentin ja sitten luin mintpaw vin kommentin Tulililililin (Tulitähden) syömisestä joten sattuneistä syistä Tulitähti on nyt kuollut. (HUOM TÄÄ ALKU ON AIKA VERISTÄ HOMMAA)

~Watukkakynsitähden nk

     Vatukkakynsi tuijotti lampea tulitähden verta maassa. Siinä oli nyt verenpunaisia karvoja ja niin paljon verta, että Tulitähden oli pakko olla kuollut. Saniaisturkki ja Ratamohäntä istuivat hänen vierellään ja tuijottivat lammikkoa, mutta yhtäkkiä Saniaisturkki kumartui ja lipaisi verta muutaman kerran. Sitten tämä nosti päänsä ylös viikset ja poskikarvat veressä. Vatukkakynsi ja Ratamohäntä tuijottivat kollia ihmeissään ja Saniaisturkki kohautti lapojaan. "Mitä? Tämä on hyvää", kolli naukui ja joi vähän lisää. Ratamohäntä kavahti taakseppäin ja kivahti: "Työnnä sittenkoko pää sinne, niin voit juoda karvoistasi tippuvaa verta koko matkan." Saniaisturkki tuijotti kumppaniaan ilahtuneena. "Totta! Sinä olet aina niin viisas", kolli naukui, kasteli päänsä huolellisesti ja ja lähti tallustamaan kohti leiriä. Vatukkakynsi ja Ratamohäntä jäivät tuijottamaan tämän perään.

       Vatukkakynsi huusi klaanilaisilleen merkin kokoontua suurtasanteelle ja näiden ollessa paikalla maukui: "Koska en voi mennä tapaamaan olematonta Tähtiklaania saadakseni yhdeksän henkeäni-" hänet keskeytti Pilvihännän huuto "Mistä ketusta sinä puhut? Ja missä Tulitähti on?" Vatukkakynsitähti vilkaisi tätä yllättyneenä: "Hupsista, minä taisinkin unohtaa kertoa teille. Tulitähti on kuollut tunnistamattomasta syystä ja hänestä jäi jäljelle vain verisammikko ja karvatuppoja. Ja sitten-" Tällä kertaa Saniaisturkki keskeytti: "Tulitähdestä jäi jäljelle varvinaisen hyvää verta, kannattaa maistaa." Kirkassydän ja Lehväpilvi huusivat samaan aikaan: "Hänessä on Suuren Tulitähden verta! Hänet on valittu!" ja menivät pomppimaan Saniaisturkin ympärille. Vatukkakynsi vilkaisi näitä, huokaisi ja jatkoi: "Joten nyt elän vain yhdellä hengellä edelleen. Mutta kuitenkin, tästä lähtien kutsutte minua Vatukkatähdeksi!" Kissat hurrasivat hänen uudelle nimelleen ja Vatukkatähti jatkoi: "Ja tänään saatamme loppuun sen, minkä olemme jo aloittaneet. Yöhön mennessä Varjoklaania ei enää ole!" Koko klaani rupesi ulvomaan innosta ja hän kokosi hännän heilautuksella kaikki soturit mukaansa.

     He lähestyivät jo Varjoklaanin leiriä ja jokainen kissa tiesi suunnitelman. He menisivät leiriin, tappaisivat loput soturit ja oppilaat sekä ajaisivat klaaninvanhimmat ja pennut pois. Alle kolme kuuta vanhat pennut he ottaisivat kasvatettavaksi Myrskyklaanissa. Vatukkatähden ympärillä kissat tallustivat vaitonaisina eteenpäin.

     Samassa Vatukkatähti huomasi leirin olevan aivan heidän edessään ja hän päätti, että he hyökkäisivät kaikki samaan aikaan. Melua pitäisi pitää niin paljon, että partiot tulisivat leiriin myös. Sitten Vatukkatähti nosti leukansa ulös ja ulvaisi niin kovaa kuin pystyi. Sitten kaikki myrskyklaanin soturit vyöryivät Varjoklaanin leiriin, jossa kissat kömpivätkin jo pesistään puolustusriviin. Hän laski siinä olevan kuusi soturia, Mustatähden ja kaksi klaanknvanhinta. Loput kaksi klaaninvanhinta ja pennut suojautuivat pentutarhaan ja Vatukkatähti tajusi, että kuningattaret olivat tuossa puolustusrivissä myös. Mustatähti avasi suutaan sanoakseen jotain, mutta Vatukkatähti ulvaisi uudestaan ja hänen soturinsa lähtivät hyökkäykseen. Hän ponnisti suoraan kohti Mustatähteä ja kaatoi tämän maahan. Juuri kun suuri kolli oli nousemassa ylös, Leijonaroihu ja Jääpilvi ilmestyivät paikalle ja kaatoivat tämän takaisin. Ympärillä Myrskyklaani taisteli selvästi alivoimaista Varjoklaania vastaan,ja Tähtiklaani ei tehnyt mitään.

     Lopulta Mustatähtikin oli kuollut. Kaikki muut Varjoklaanin soturit kuolivat nopeasti, mutta Mustatähdellä oli ollut varmaan yhtä paljon henkiä jäljellä kuin metsässä on hiiriä! Vatukkatähti näki Harmaaraidan ja Leijonaroihun menevän pentutarhaan Valkosiipi ja Tuhkasydän aivan kintereillään ja sisältä kuului hetken ajan ulvaisuja, kunnes Harmaaraita ja Valkosiipi tulivat ulos pesästä raahaten kahta ruumista. "Eivät suostuneet antautumaan kuolematta", Valkosiipi maukui hiljaa. Nyt Varjoklaanista oli jäljellä enää pennut, jotka Leijonaroihu ja Tuhkasydän paimensivätkin ulos pentutarhasta. Kun Vatukkatähti tarkasteli näitä, hän huomasi kaikkien olevan hyväkuntoisia ja alle kolme kuuta vanhoja. Siinä oli kolme ehkä kaksi kuuta vanhaa pentua ja kaksi ehkä puoli kuuta vanhaa, näistä tulisi vielä hyviä sotureita Myrskyklaaniin, kunhan nämä unohtaisivat vanhan klaaninsa.