Hiekkalinna || Taekook

1. "Hämärähemmo"

Jungkook pov

Siristin silmiäni kirkkaan auringonvalon sokaistamana ja jatkoin kävelemistä vilkasta katua pitkin. Asfalttisella kävelytiellä oleva viimevuoden hiekoitus hiekka rapisi kenkien alla ja linnun laulun pystyi kuulemaan vaimeasti jos tarkasti kuunteli. Viileä tuuli puhalsi lempeästi pörröttäen tummia hiuksiani vähän väliä, tehden hellesäästä jopa siedettävän.

Toisaalta ulkona oli loistava sää, mutta minua ei huvittanut sitten ollenkaan ihmis sorinan kuunteleminen ja autojen pakokaasun haisteleminen. Minulla oli taas yksi niitä päiviä jolloin ei huvittanut tehdä mitään ja kaikki ympärillä sitten vittutti niin paljon että pää halkeaa, mutta parempi olla huonolla päällä vatsa täynnä kuin ilmankaan. Siksipä päätin lähteä lähikauppaan ostamaan jotain suuhun pantavaa etten ihan nälkään kuolisi.

En kyllä sitä oikeastaan lähikaupaksi kutsuisi kun matkaa sinne on noin kuusi kilometriä, mutta minkäs teet. Liikunnan kannalta tai miten se nyt menikään. Olin myös juuri muuttanut kaupunkiin enkä osannut suunistaa eteeni. Jopa sokea myyrä osaisi kulkea paremmin kuin minä, joten huuhailin pitkin tietä minne sattuu, yrittäen saada selville minne korpeen sitä taas on eksytty.

Skoban tai edes pyörän omistaminen olisi kyllä ihan kiva, mutta rahattoman opiskelijan varoilla ei kyllä liikene rahaa muuhun kun tasan vuokraan ja halpaan ruokaan jos edes sitäkään. Käyn minä kyllä opiskelujen lisäksi töissä, mutta kahvilassa olevan tarjoilian palkka ei ole kovinkaan kummoinen.
Työntekokaan ei oikein maittanut, mutta pakko oli jos halusi katon päänpäälleen. Vaikka asuinkin porukoiden luona, jouduin tekemään suurimman osan töistä ja huolehtia milloin mistäkin.

Ajan saatossa olen jo oppinut pitämään huolta itsestäni, mutta raja meni siinä kun vanhemmat tyrkkäsivät vielä omat asiansa ja ongelmansa minun jo painaville harteilleni. Hekin olivat vain pelkkiä laiskoja paskoja jotka eivät välittäneet muusta kuin itsesään.

Ajatellessa viehrähtikin tovi ja olin jo melkein kaupan liuku ovilla, mutta juuri minun onnekseni kulman takaa pomppasi juuri silloin joku hämärähemmo ja tietenkin törmäsin tähän.

-"Hui SAaTanA!?". Ehdin huuta säikähtäen samalla kompuroiden vähän sinne tänne iskun johdosta.

-"Mitä vittua? Kattosit hei etees vähä!" tuntematon sylkäisi päin naamaani.

Kuka hän luule oikein olevansa. Ensin hyppää kulman takaa ja sitten syyttää vento vierasta törmättyään itse. -"Anteeks kuinka!? Munko pitäis kattoo eteeni? Mun muistaakseni se olit kyllä sinä joka ilmaantu paikalle ku mikäkin ninja. Painu vittuun siitä, senkin kusipää!" Tiuskin takaisin kuin viimeistä päivää.

Sanoinhan että minulla oli huono päivä. Vaikka muutenkin jokin miehessä sai hermoni yhtä kireäksi kuin viulun kielet. Ehkä jokin hänessä muistutti isääni tai en ylipäätään tykännyt kun joku alkaisi vittuilemaan päin naamaa heti kättelyssä.
Normaalisti olin tosi ujo enkä puhunut edes mukaville mummoille jotka pyytäisivät apua millon mistäkin. Kohtaamiset tapahtuvat niin useasti että alan epäillä että Näytänkö minä muka joltain vanhainkodinhoitajalta jonka työnä on tulla paikalle ja tehdä mitä ikinä vanhukset tarvitsevatkaan. Mummot parveilevat luonani niin kuin muurahaiset piknik eväitä.

-"Haluutko toistaa mitä just sanoit!? Tuntematon mies joka oli vähän yli nelisenkymmentä liittyi uudestaan meidän väliseen huutokuoroon ja työnsi minut rajusti lähintä seinää vasten ja ravisti minua niinkuin rikkinäistä kaukosäädintä jota yritettiin yhä saada toimimaan.

-"Niin että painu vittuun!" selvensin ja yritin rimpuilla miehen tiukasta otteesta.

Kyseinen mies oli odotettua vahvempi ja rimpuileminen ei auttanut yhtään. Päältäpäin katsoessa mies ei ollut kovin pitkä mutta ei lyhytkään ja hänen hiusrajansa,- tai mitä siitä oli enää jäljellä, oli ehtinyt karata melkein pälvikaljuksi saakka. Miehellä oli myös selvästi vuosien mittaan syntynyt kaljamaha ja tuo haisi tupakalle ja viinalle.

Aloin syvästi kyseenalaistamaan sitä miten en ollut jo vapaa miehen otteesta ja kaupassa ostamassa jo itselleni ruokaa jääkaapin täytteeksi, mutta tämä vain tiukensi otettaan.

-"Tuota sä saat vielä katua~" Hämärä mies sanoi joksenkin allön makeasti. Mies oli jo ehtinyt tunkemaan ruman naamansa liiankin lähelle epämukavuus alueelleni ja pystyin haistamaan tuon pahanhajuisen hengityksen nyrpistäen nenääni. -"Hyi hele. Päästä musta irti nyt heti!" Kiljuin ja potkaisin ikävästi miestä kriittiselle alueelle sinne missä aurinko ei paista, mies saman tien irrottaen ja lyyhistyen maahan. Sen hän kyllä ansaitsikin.

Luulin jo että show olisi ohi ja olin jo ehtinyt tekemään lähtöä lähikaupan ovia kohti, tosin harmikseni mies nappasi nilkastani saaden minut melkein kaatumaan ellen olisi ottanut seinästä tukea.

Se mies osasi sitten olla ärsyttävän jääräpäinen eikä luovuttanut millään ennen kuin oli saanut haluamansa. Niinkuin sitkeä hyttynen joka ei millään kuollut vaikka kuinka lätkisi.
Toisaalta mies oli vajonnut yhtä alas hyttysen tasolle, joten en yhtään ihmetellyt.

Mies nousi ylös niin nopeasti kunhan vain pystyi, sillä minä osasin kyllä potkaista jos tarve oli. Hämärämies oli jo valmiina lyömään uhoten vielä jotain sian saksaa mistä kukaan ei saanut selvää, mutta huitaisi ohi. Onneksi.

-"Sinuna en kyllä tekis noin, ellet halua syytteitä alaikäisen ahdisteluun ja pahoin pitelyyn" toinen ääni kantautui korviini, mutta en vielä nähnyt kaiken sekamelskan keskeltä, että kenelle ääni kuului.

-"Mitä sä muka asialle voit, mä teen vittu mitä mä haluun!" Raihnainen mies huusi uudelle tuttavuudelle.

-"Ihan tiedoksi vaan mulla on todistusaineistoa videona turvakameroissa ja suullisia todistajia. Että sinuna ajattelisin vähän ennen kuin meet hakkaamaan jonku random nuoren jota et edes tunne." Toinen, luultavasti saman ikäinen tai pari vuotta vanhempi poika sanoi rauhallisesti, mutta pystyin kyllä kuulemaan pienen ilkikurisuuden vivahteen äänestä.

-"Sulla ei oo saakeli mitään todistettavaa, tää oli vaan väärinkäsitys!" Mies yritti selostaa uskottavan kuuloisesti katsoen ympärilleen ja tajuten kaikki ihmiset pällistelemässä tapahtumia. -"Joo selitä sä se poliiseille, ne varmasti uskoo, sillä mä en." Minua puolustava poika naurahti. Miehen saatua tietoonsa että poliisit oli soitettu ja saapuvat minä hetkenä hyvänsä, tuo otti jalat alleen ja kompuroi pakoon minkä ehti. Ihmisjoukkokin hälveni nopeasti kun kaikki mielenkiintoinen oli ohi ja kaupan suuaukolle tyhjeni taas tilaa jossa hengittää.

-"Ootko kunnossa? Sä onnistuit samaan kyllä aikamoisen esityksen aikaan." Poika kysyi ensin hiolestuneesti mutta lopulta naurahti lauseen loppuun.

Katsahdin ylös äänen suuntaan ja näin iloisen punatukkaisen porkkanapään seisomassa edessäni kädet rennosti puuskassa, hiukan nojaten harmaaseen tolppaan ovien edessä. Pojalla oli leveä hymy joka oli kirkkaampi kuin taivaalla porottava aurinko ja hänen olemuksensa sai minutkin paremmalle tuulelle ja hiukan taisin hymyilläkkin.
-"Joo kunossa ollaan. Luulisin." Vastasin tuon kysymykseen nauraen.

-"Ootko uus täällä, en oo nähny sua ennen." Tuo hymypoika kysyi virnistäen.

-"Juu, muutin tänne just paripäivää sitte. Mun nimi on muuten Jeon Jungkook." Vastasin tyynesti esittäen jotenkin tosi siistiä. Mutta kaikkihan me tiedetään että se oli vale, sillä olen ainakin kaks triljonaa valovuotta kaukana siististä kömpelöllä persoonallani.

-" Mä on Jung Hoseok, mut sano vaa j-hope tai ihan vaan Hobi." Poika,- Hoseok sanoi ystävällisesti ojentaen kätensä kätelläkseen minua. Seisoin hetken paikallani ihmettellen, että mitä kärpästä tuo yksi nyt alkoi huitomaan, sillä kätteleminen on vanhanaikaista eikä kukaan enää tee niin. Kättelin kuitenkin hieman kiusallisesti, kunnes hoseokin pomo huusi tämän takaisin töihin, sillä kaupan kassajono ei lopu itsekseen.

Astelin kaupan viileään ilmaan suunnistaen suorinta tietä kylmähyllylle päin kapeilla käytävillä. Kaiken fiaskon jälkeen tyydyin nappaamaan pakastealtaasta jonkun pitsan ja tölkillisen banaanimaitoa. maksoin kassalla ja lähdin hoipertelemaan toivottavasti oikeaan suuntaan kotia kohti.

1085 sanaa