Oakwood Court

9. Luku

Vivien astui Markiisi Eatonin toimistoon varovaisin askelin. Hän ei ollut varma miksi mies halusi nähdä hänet, ja vakaa katse, joka hänen saapumistaan seurasi, sai tyttöparan tuntemaan itsensä varsin pieneksi.

Aatelismies huokui luontaista auktoriteettia ja vakavuutta, jonka oli epäilemättä periyttänyt nuorimmalle tyttärelleen. Cathlin oli kuin kopio isästään.

Hän teki kädellään pienen eleen osoittaen vanhan, jyhkeän kirjoituspöydän toisella puolella olevaa tuolia. Viv istuutui ja kuin automaattisesti isoäidin tapakasvatus otti ylivallan; tyttö oikaisi ryhtinsä ja veti polvensa naisellisesti yhteen.

- Miten olet viihtynyt? Mr Eaton tiedusteli kohteliaasti selvittäen kurkkuaan.
- Kiitos ihan hyvin, vieras vastasi yhtä kohteliaasti, edelleen hämillään audienssin tarkoituksesta.
- Kuulin, että sait tietää Michellestä ja Vivienistä, mies kävikin muitta mutkitta itse asian kimppuun.

Vivienin kurkkua kuivasi ja silmät laajenivat. Totta kai Markiisi oli kuullut.. Mutta oliko hän uhkailija? Odottiko tyttöä rankaisu utelusta? Hän hylkäsi idean naurettavana yhtä nopeasti kuin oli sen saanut. Jo viestin sävy soti kaikkea sitä vastaan, mitä Andrew Eaton edusti. Tämä mies ei olisi hiipinyt pujottelemassa oven ali lappusia. Hän olisi kohdannut ihmisen kasvokkain.

Täällähän minä olen..

Vieras nyökkäsi hitaasti.
- Olen pahoillani, se oli aivan sattumaa. Minun ei ollut tarkoitus urkkia mitään, hän puolustautui pienellä äänellä.
Mies niiskaisi.
- Ei se haittaa. Asia vain on niin, että heistä ei ole puhuttu tässä taloudessa vuosikausiin, mutta aihe on edelleen arka erityisesti lapsille.

Viv vakuutti nopeasti ymmärtävänsä ja lupasi, ettei mainitse kenellekään mitään. Talon isäntä nyökkäili hyväksyvästi.

- On luonnollista, että olet utelias varsinkin Vivienin suhteen, koska hän oli kaimasi ja äitisi hyvä ystävä, mies sanoi lohduttavasti.
Keskustelukumppani ei osannut kommentoida, vaan odotti miehen jatkavan. Tämä piti pitkän ajatustauon ennen puhumista.

- Tilanhoitajilla on varmasti valokuvia ja muistoja äidistäsi ja Vivienistä, hän lausui hitaasti ja epäröiden, mutta sulki suunsa nopeasti ja näytti aavistuksen katuvalta.
- Mutta mikäli aiot mennä heidän pakeilleen, olisi viisasta olla mainostamatta sitä täällä.

Tyttö kiitti tiedosta ja lähti huoneesta yhtä ymmällään kuin sinne oli astunut. Isän serkun sai pyyhkiä pois epäiltyjen listalta. Mikäli tämä olisi ollut uhkailija, hän tuskin olisi osoittanut suuntaa, josta saada lisätietoja.

Paljastus ruokki tytön uteliaisuutta. Hän punnitsi päiväkausia lähestyisikö pariskuntaa niityn laidalla vai antaisiko asian olla.

Tervetullutta vaihtelua toi filmiryhmän rantautuminen raunioille. Ensimmäisinä päivinä paikalla oli kolme miestä, jotka nuohosivat raunioita ympäriinsä varmistaen niiden turvallisuutta ja etsien sopivaa paikkaa rakentaa kisko kameraa varten.

Yllättäen käytännössä kaikki Oakwood Courtissa eläjät osoittivat enemmän kuin mainittavaa kiinnostusta raunion tapahtumia kohtaan. Tietämättä toistensa motiiveista yksi jos toinenkin ulotti päiväkävelyitään raunioiden suuntaan tai hakeutui juttusille työmiesten kanssa. Jopa markiisi ja markiisitar katsoivat asiakseen näyttäytyä paikalla esittäytymässä virallisesti.

Poikatyttö Joshista paljastui varsinainen fanityttö, kun hän yritti saada selville oliko tilalle tulossa mahdollisesti jotain kuuluisia näyttelijöitä. Hänen sydämensä sykki Rupert Grintille kiihkeydellä, josta paras ystävä Camilla ammensi paljon naurua ja kiusoittelunaiheita.

Viv ei uskaltanut tehdä tytöstä pilaa yhtä varauksettomasti, mutta nautti kevyestä ilmapiiristä ja tavallisita teinihöpötyksistä. Se ei ollut tietenkään sama kuin vaikkapa Meganin seurassa, mutta close enough.

Valitettavasti elokuvaan - ainakaan raunioilla kuvattavaan kohtaukseen - ei kuulunut kuuluisia tai edes teinien listalla viehättäviä näyttelijöitä. Asukkaita ei palkittu yksityiskohdilla tai fanitapaamisilla. Porukka yöpyi jossain majatalossa ja ilmestyi aamuisin paikalle, työskenteli muutaman tunnin ja poistui autoillansa.

Neljä päivää näyttelijöiden saapumisen jälkeen toiminta hiljentyi. Pettynyt nuoriso vetäytyi norkoilemasta raunioiden läheltä huoltomiesten raivatessa viimeisiä merkkejä heidän paikallaolostaan.

Viimeiseksi apulaisohjaaja, sekä eräs ensimmäisistä raunioille saapuneista miehistä tulivat kiitoskäynnille Oakwood Courtiin.

He tapasivat Mr ja Mrs Eatonin etupihalla, mutta sijainnista johtuen tapauksella oli useampikin todistaja.

Keskustelu alkoi muodollisilla tervehdyksillä ja kiitoksilla sen johdosta, että kuvausryhmä sai käyttää vanhaa kartanoa kuvauspaikkana. Miehet kuvailivat muutamalla sanalla päivien sujumista ja mainostivat elokuvaa luvaten lähettää ilmaisliput Eatonien perheelle kunhan teos lopulta saavuttaisi teatterit.

Lopuksi toinen miehistä työnsi kätensä taskuunsa, kaivoi pienen esineen kämmenelleen ja tietämättään aloitti tapahtumaketjun, jolla oli suurempia seurauksia, kuin kukaan olisi uskonut.

Ikkunan takaa ei erottanut millainen esine oli kyseessä, mutta markiisin ja tämän vaimon reaktiot puhuivat puolestaan.

Vakavamielisen miehen kasvot menettivät välittömästi värinsä ja hän joutui tukeutumaan vaimoonsa, polvien tuntuessa yllättäen kovin huterilta.

Ladyn silmät suurenivat ja hän vei käden sydämelleen, mutta säilytti hillityn ulkokuoren läpi episodin. Hän antoi hyvin harvan asian vaikuttaa ylhäisönaisen tyyneen ulkokuoreen, jota oli kehittänyt vuosien ajan.

Pieni esine vaihtoi omistajaa ja päätyi polttelemaan markiisin taskua. Hetki oli ohi, vieraat lähtivät ja elämä Oakwood Courtissa palautui näennäisen normaaliksi.

Kuitenkin niiden muutaman ihmisen mieltä, joilla oli tietoa enemmän kuin he tunnustivat, tai päättelykykyä enemmän kuin paljastivat, välikohtaus jäi vaivaamaan ja herätti muistoja ja kysymyksiä, joiden olisi ollut parempi pysyä vaiennettuina - mikäli heidän henkensä oli heille kallis.

Miss Vivien Eaton ei onnekseen kuulunut näihin ihmisiin. Hän oli muutamien muiden tavoin todistanut filmiryhmän jäsenten vierailua ja nähnyt sen vaikutukset isäntiinsä. Häntä askarrutti kuitenkin edelleen ennen kaikkea markiisin vihjaus naapureista ja näiden tiedoista. Lopulta hän päätti tehdä kompromissin.

Hän ei kyselisi Michelle tai Vivien Eatonista, vaan pelkästään omista vanhemmistaan. Mikäli matkanvarrella tulisi lisäselvyyttä edesmenneisiin sukulaisnaisiin, se ei olisi hänen vikansa tai hänestä lähtöisin.

Näissä aikeissa hän ryhtyi toimeen, valiten hetken, kun kaikki olivat omissa askareissaan ja oli melko turvallista olettaa, että pieni kävelyretki jäisi muilta huomaamatta.