Joulufiction • Tuntematon sotilas

Joulufiction 0.2

Sunnuntaiaamu loisti kirkkaana, ja sinivalkoisen ulkotuikun tuli oli jo sammunut.
Oli jouluaatto.

Muutamat miehistä olivat heränneet aikaisin, Tassu ja Lahtinen jatkamaan kokkailuja, ja Rokka hakkaamaan takkaan ja aitoon leivinuuniin halkoja. Lehto tuhisi ahtaassa vuoteessa Määtän kanssa, sillä makuuhuoneita mökissä oli kolme, ja vuoteita koko paikassa vain yksitoista. Ja koska Riitaoja oli vallannut viimeisimmän, oli Lehto tunkenut Määtän viereen nukkumaan.
Eikä se ollut Määttää häirinnyt.
Koskela ja Hietanen tuhisivat tasaiseen tahtiin vierekkäisissä punkissa, ja Salo sekä Sihvonen olivat asettuneet samaisen huoneen nurkassa lepäävälle levitettävälle sohvalle nukkumaan. Riitaoja räpläsi puhelintaan käytävällä olevalla sohvalla, söpö joulukuusikoristeinen pyjama päällään.
Rahikainen ja Vanhala makoilivat kolmannessa, pienessä komeromaisessa makuuhuoneessa ja juttelivat iloiseen sävyyn tulevasta illasta. He ennustelivat, ketkä joisivat itsensä pahiten humalaan terästetyllä glögillä, ja vahvimmat epäilykset saivat Rokka, Koskela ja Lehto osakseen. He tiesivät Rokalla olevan ilmiömäinen viinapää, ja Koskelakaan tuskin olisi jäänyt kakkoseksi miesten kännikisailuissa.
Ja olihan sitä pariin otteeseen vuosien varrella kokeiltukin. Yleensä kännikisat voitti Rokka, Koskelan jäädessä niukasti kakkoseksi, kun tuo saatettiin heittää jopa järveen, kun kävi liian hurjaksi. Tällöin Hietanen aina naarasi miehen ylös järvestä, koska ei hennonnut jättää tuota hukkumaankaan.
Rahikainen avasi puhelimensa ensimmäistä kertaa puoleen viikkoon, ja huokaisi heti ensimmäiseksi turhautuneena.
"Mikäs nyt on?" Vanhala kysähti hihityksensä lomasta.
"Mie en ain jaksais näit horoi", Rahikainen mumahti, katsoi parit herusnäpit ja sulki taas puhelimensa.
"Kuttusit niitä tänne! Lammiohan tulee illalla Kariluodon kanssa", Vanhala ehdotti kasvot leveässä hymyssä.
"Äl viit...."
"Sehä ois hauskaa! Lammio pääsis naisii, mut Kariluoto ei vois ku se on ukkomies!"
"Mie sanoin jot äl viiti!" Rahikainen ähkäisi kiharoitaan asetellen. "Männää alas, aamiaine alkaa varmaa olla valmist...."
Kaksikko katosi huoneesta, ja Vanhala hihitteli niin lujaan ääneen, että Koskela heräsi siihen.
Kolmekymppinen mies hätkähti hereille ja hyppäsi istualteen.
"Mikä tilanne?" Tuo kysyi unisena, ja Hietanen mumisi tuolle jotain viereisestä punkasta.
Koskela ähkäisi noustessaan punkasta ja pukeuduttuaan kunnolla. Hän hieraisi kasvojaan haukotellen, ja laahusti pian alas.
Rokka kantoi juuri kasan halkoja keittiöön.
"Ka Koskel! Huament!"
"Huomenta...", Koskela haukotteli ja istahti olohuoneeseen Rahikaisen ja Vanhalan seuraan.
Keittiöstä kuului hirmuinen kolahdus, ja kiukkuinen kiroustulva.
"Yrjö, ei Jouluna saa kiroilla!" Kuului Tassun jopa äidillinen toruminen. Se sai Rokan virnuilemaan typerästi.
"Kyl hyö...", tuo kihersi, mutta kukaan ei kuullut enää lauseen loppua.
Hetken kuluttua Lahtinen kuikkasi olohuoneeseen, minne loputkin miehet olivat saapuneet.
Väsyneitä kasvoja, haukottelevia suita ja unisina punoittavia silmiä katsoi takaisin kommunistisen aatteen kannattajaan.
"Aamiaine ois valmis", Lahtinen hymähti kadoten samoin tein takaisin keittiöön, josta tulvi muihin tiloihin jopa herkullinen tuoksu.
Miehet astelivat "kaikessa rauhassa" keittiön puolelle, suuren pöydän ääreen, joka oli katettu kahdelletoista henkilölle. Pöydällä lepäsi kattila täynnä kaurapuuroa, sekä kasa erilaisia särpimiä.
Rokka melkein hihkaisi asettuessaan istumaan omalle paikalleen Tassun viereen, sillä bongasi heti pienen kasan suolasilakoita. Hän nimittäin suorastaan rakasti niitä.
Mies hymyili toverilleen leveästi, ja toveri naurahti vaimeasti tyytyväiseen sävyyn.
Porukka asettui ja hiljeni syömään, kunnes telkkarista kantautui joulurauhanjulistuksen alkusävelet. Osa miehistä ryntäsi seuraamaan sitä, sillä tiesivät, että pian sen jälkeen "Lumiukko" alkaisi.
Vanhalaa Joulurauhanjulistus hihitytti hirmuisesti, ja Lehto yritti tukkia tuon suuta Hietasen likaisella nenäliinalla. Riitaoja kuunteli höpötystä melko liikuttuneena, ja tiesi, että tulisi Lumiukon jälkeen itkemään. Se ei kuitenkaan tuntunut hävettävältä asialta, sillä olihan joulu, ja herkkyys oli osa hänen persoonaansa.
"Hei....Hei kään kakkosel!" Hietanen ähkäisi ykskaks, ja Koskela hänen vieressään säpsähti. Matkatelevisiosta alkoi pian kuulumaan Joulupukin kuuman linjan ääniä, ja Hietanen kiskaisi puhelimensa esiin.
"NY VIHROINKI MÄÄ PÄÄSE SIN!" Tuo hihkui voitokkaana ja soitti ensimmäisen kerran numeroon.
Kului puoli tuntia, eikä Hietanen päässyt linjalle, jolloin tuo turhautui selvästi. Loppupäivän nuori mies viettikin makuuhuoneen puolella, ja muita, varsinkin Lehtoa, tuon touhu vaikutti tavattoman lapselliselta.
"Kuinka joku voi olla ees noin sekasin?" Lehto tuhahti Hietasen perään halveksivasti, ja Koskela pudisti päätään huokaisten:
"Jos se on sille jotenki tärkeetä...."
Lehto hymähti vain vaimeasti, sillä ei halunnut alkaa väittämään Koskelalle vastaan asiasta.

Päivemmällä Kariluoto ja Lammio saapuivat, kun Kariluoto oli saanut hautuumaakierroksensa loppuun. Kariluodolla oli tapana jouluisin kiertää kaikki Suomen hautausmaat, ja pudotella kynttilät jokaiselle sankarihaudalle. Siis ihan jokaiselle. Jos yksikin hauta unohtui, hän saattoi vatvoa sitä seuraavaankin jouluun asti.
Lammio astui miesten täyttämään tupaan hieman vastahakoisesti, sillä vaistosi sen kiukkuisen ilmapiirin, joka oli kohdistettu hänelle.
Ei Koskelan miehet olleet ikinä hänestä pitäneet, mutta ei se ollut häntä hirmuisesti haitannut.
Nykyään se haittasi hieman enemmän, sillä hänellä ei ollut hirveästi seuraa. Juhlapyhät hän useimmiten vietti Koskelan ja tuon kavereiden seurassa, aina yhtä vastahakoisesti. Ei hän sentään halunnut olla yksin.
Vieraat otettiin hyvillä mielin vastaan, vaikkakin kaikki he suorastaan inhosivat Lammiota sekä tuon kimeämpää, ärsyttävän muodollista puhetapaansa. 
Koskela kumminkin oli taas kerran vaatinut tovereitaan käyttäytymään nätisti entistä komppanianpäällikköä kohtaan. Tietenkin miehet olivat hetken vastaanpanemisen jälkeen myöntyneet Koskelan vaatimuksiin.
Vieraat istutettiin siivottuun olohuoneeseen, ja Tassu toi noille joitain jouluherkkuja keittiöstä, sekä suloisenmakuista glögiä.
Lammio puhalsi höyryä kupista ja ryyppäsi kuumaa juomaa varovaisesti, ja Kariluoto jutteli iloisesti Koskelan kanssa.
Tuomansa paketit vieraat olivat jättäneet olohuoneen pöydälle, ja Rahikainen katseli niitä kauempaa uteliaana.

Illalla miehet söivät jouluateriansa iloisina, kävivät saunomassa ja asettuivat olohuoneeseen kaikki yhdessä.
Oli yhtä tukalaa kuin hetki sitten saunassa, mutta se ei haitannut ketään heistä. Oli mukavaa tuntea toisten läsnäolo.
Kuusenalus oli täynnä erikokoisia paketteja, ja muutamat miehistä tarkkailivat niitä lapsellisen innon vallassa.
Yksi näistä miehistä oli Hietanen, jonka silmät olivat kohdistaneet katseensa pieneen, selvästi pyöreämpään pakettiin.
"Kai me voitas alottaa", Koskela totesi, ja alkoi jakamaan lahjoja Rokan kanssa.
Lahjojen saajat repivät suoraan pakettinsa auki. Hietanen penkoi pienestä paketistaan esille kaksi nuuskakiekkoa ja hämmästyi totaalisesti.
"Nuuska?" Hän ähkäisi, ja Koskela soi tuolle pienen hymyn.
"Ole hyvä."

Lehto huomasi saaneensa enemmän kuin yhden paketin, jonka vuoksi hän hämmästyi, ja lähti vaivihkaa ulos pakkaseen selvittelemään päätään. Tuon jäljiltä olohuoneeseen jäi yksi iso, avattu paketti, minkä kyljessä komeilivat rumpujen kuvat.
Eipähän tarvitsisi Riitaojan enää toimia miehen hakkaamisen kohteena.
Koskela katosi kohta Lehdon perään maanitellakseen tuon takaisin sisälle.
Joukkio availi sisällä pakettejaan, ja viimeisenä pakettinsa sai sitten Koskela, joka sai raahattua hämmentyneen Lehdon takaisin sisälle.
Kariluoto hymyili leveästi ojentaessaan nätisti paketoidun lahjan miehelle.
Koskela meni vaikeaksi nähdessään paketin sisällön. Kullanhohteinen kimallus täytti hänen näkökenttänsä.
Mies henkäisi.

// Hyvää Joulunaikaa sekä Onnellista Uutta vuotta 2018! //

(Luku ilmestyi päivän myöhässä, mutta joulutunnelmat jatkuvat vielä varmasti muutamia päiviä. Viettäkää mukava joululoma!)