Kolmentienristeys [Mäkiharjun ratsutila]

1

Vuosien saatossa lantalan haju oli käynyt tutuksi. Leo ei enää edes erottanut sitä muista syksyn hajuista - jopa mädäntyvä heinä sateen kastelemassa maassa haisi voimakkaammin. Lannassa taas oli hienoinen hevosenhaju. Leo kiskoi tyhjentämänsä kottikärryn kauemmas lantalan rampilta.
   Mäkiharjun ratsutilan pihakoivut olivat jo lehdettömiä. Keltaisten ja ruskeiden lehtien kirjo värjäsi maan ja teki siitä liukkaan ja vaarallisen kulkea. Leo otti tukea kottikärryjen ainoasta renkaasta ja nojasi sen aisoihin koko painollaan, ja pysyi tallin aukinaisille oville saakka pystyssä.
    Oli perjantai-iltapäivä, ja hän ja Tommi olivat päässeet aikaisin koulusta. Tommi oli ottanut Sha Shan, tuttavallisemmin Saken, käytävälle harjatakseen sen ja laittaakseen sen valmiiksi kello kolmen tunnille. Leo pysähtyi hevosen eteen muutaman metrin päähän kottikärryineen. Hän oli jättänyt talikon Villen karsinaan, jota oli juuri ollut siivoamassa.
     "Pärjäätkö?" Hän kysyi, ja Tommi vilkaisi hänen suuntaansa olkansa ylitse. Poika kaapaisi tarhan mutaa irti Saken kaviosta, ja rautias hollanninpuoliverisruuna kosketti pojan takkia huulillaan.
"Tottakai", Tommi hymähti ja kehotti hevosta nostamaan jalkaansa hieman ylemmäs saadakseen kuraisesta koivesta paremman otteen.
"Hemmetti minkä sään lykkäsi. Tarhat on yhtä liejua."
"Odota vaan, kun Lyyti tai Lee keksii pyöriä maassa ulkona."
"Älä edes sano mitään tuollaista - minä en ainakaan pese kumpaakaan niistä! Saa Joonas tai Olivia tehdä sen."
    Huvittuneena hymyillen Leo pujahti Saken ja Tommin ohitse peremmälle talliin ja sieltä satulahuoneeseen. Hän otti Saken suitset käsiinsä ja tarkisti kuolaimet. Ne oli pesty viimeksi huonosti, ja niissä oli kovettunutta vaahtoa. Hymähtäen hän kiiruhti pesualtaalle, ja laski lämmintä vettä altaan pohjalle. Kaikkien onneksi vihertävä mönjä lähti nopeasti irti - hänen varmaankin pitäisi muistuttaa nuorempia ratsastajia varusteiden huollon tärkeydestä, tai pyytää Tiinaa (heidän ratsastuksenopettajaansa) sanomaan tunneilla asiasta.
    Kuivattuaan kuolaimet Leo palasi satulahuoneeseen ja otti myös Saken satulan telineestä irrotettuaan suojan satulan päältä. Hän palasi käytävälle ja Tommin tykö.
    Tommi oli juuri saanut Saken puhdistettua, ja naurahti kiitokseksi Leolle ottaessaan satulan tuon sylistä. Hevosen suitset Leo laski koukkuun erään karsinan seinään. Poika vei kottikärryt Villen karsinan viereisen karsinan eteen. Siinä asusti Villen tarhakaveri Teppo, kimo connemara-ruuna. Hän haki talikon, mutta jäi seuraamaan ystävänsä touhuja.
    Tommi nosti hikinoro poskelleen valahtaen Saken satulan hevosen selkään ja asetteli kohdilleen riuskoin ottein. Satulan paino ei ollut mitään viisitoistakesäiselle pojalle, joka oli tallitöissä kehittynyt ruumiillisesti voimakkaaksi. Sadan seitsemänkymmenenkahden sentin pituinen poika veti satulavyön alas jalustimesta, pujotti sen huovan remelistä ja kiersi hevosen kaulan alta sen toiselle puolelle.
   "Se Sakessa on hyvä, ettei se pullistele", Tommi sanoi kiinnittäessään satulavyön soljet ensin kevyesti kiinni. Hän kiristäisi ne vasta myöhemmin, jottei Sakelle tulisi vaikea olo. Tommi sipaisi hevosen herkkuja havittelevaa turpaa kämmenellään ja tuli Leon tykö.
"Tarvitsetko apua?"
"Hae toinen talikko. Tepolla on ollut vauhdikas yö."

Karsina oli kammottavassa kunnossa, mutta yhteistuumin pojat saivat sen nopeasti puhdistettua lannasta. Heidän vielä työskennellessään Tiina saapui talliin kello kolmen yksityistunnille tuleva pieni, hiljainen tyttö mukanaan.
"Pojat!" Tiina huhuili, ja Leo kurkisti karsinan seinän ylitse Saken ja ratsastuksenopettajan suuntaan.
   Tiina oli pitkänpuoleinen, iästään huolimatta jänteväruumiinen nainen, jonka kasvoilla oli muutamia voimakkaita ilojuonteita. Polkaksi leikatut, tummat hiukset olivat saaneet vuosien saatossa vaaleampaa sävyä.
"Moi", Leo tervehti ratsastajaa, ja sanoi sitten Tiinalle: "Tommi laittoi Saken kuntoon. Suitset vaan päähän, niin kaikki on valmista."
"Kiitos, Tommi", Tiina hymyili ja Tommi hymähti jotain vastaukseksi, ja heitti lantakikkareet kottikärryyn.
"Tuletko sinä, Leo, taluttamaan hetkeksi? Pääsen laittamaan puomit kentälle."
"Juu."