4

14 1 1
                                    

Tommi juoksi Aidenin rinnalla. Puoliverinen piti päätään tuskallisen korkealla, sillä nuori ratsastaja ei osannut myödätä ratsuaan niin, että hevonen olisi täysin rentoutunut. Alkeiskurssilaiset tekivät erilaisia käyntipainotteisia puomitehtäviä ja myös taluttajien piti pysyä terävinä piiskaavasta sateesta huolimatta.
   Alkeiskurssilaisten nimet olivat ennättäneet painua mieleen; Aidenilla ratsasti Sonja, Tepolla Elina, Hulilla Emmi, Ropsulla Miia, Sakella Tytti ja Tiuhdilla Julia. Tommin teki pahaa katsella, kuinka osaamattomat tytöt repivät hevosten syitä eivätkä osanneet yhtään myödätä, jotta touhu olisi ollut hevosillekin mieleistä. Tottakai jokainen oli joskus aloittelija ja huono ratsastamaan, siitäpä sitä sitten itse kukin kehittyisi, jos aikoisi harrastusta jatkaa.
   Tommi huomasi, kuinka Teppo nosti äkisti raviin puomien yllä ja Leo kompastui jalkoihinsa.
"Ei ravia! Elina, pysäytä!" Tiina huusi kentän keskeltä ja lähti kävelemään Teppoa kohden. Leo makasi märässä hiekassa ja nosti päätään kummastuneena. Ropsua taluttanut Esko pysähtyi Leon viereen ja auttoi pojan ylös.
"Eikai sattunut?" Tommi kuuli Eskon kysyvän. Leo pudisti päätään ja pyyhkäisi takkinsa helmaa hiekasta. Outo mustasukkaisuuden pistos iski Tommin sydäntä neulan tavoin. Se hämmästytti, mutta olo katosi päätä ravistamalla. Leo kiirehti Tepon jälkeen, joka ravasi kentän laitaa pitkin Elina-tyttö selässään. Tyttö ei tajunnut tehdä elettäkään pysäyttääkseen poniaan.
"Istu alas satulaan ja pidätä...", Tiina ohjeisti. Tyttö kenties yritti, mutta epäonnistui. Tiina sai tartuttua Tepon ohjasta kiinni ja veti sitä. Tepon askeleet hidastuivat, ja pian se seisoi kiltisti häntäänsä heilauttaen paikoillaan. Tiina torui tyttöä.
   Leo seisahti Tepon vierelle ja otti riimunnarun käsiinsä. Köysi oli märkä ja hiekkainen. Hän hymähti itsekseen pyyhkäistessään paljaita käsiään takkinsa liepeeseen.
"Ja Leo, yritä keskittyä tähän", Tiina sanoi. Naisen hermot vaikuttivat olevan kireällä. Leo tyytyi nyökkäämään ja lähti kävelemään, jolloin Teppo ja Tepon selässä keikkuva Elina seurasivat häntä.
"Se oli hurjaa!" Elina sanoi hiljaa silmät innosta kiiluen.
"Aijaa?" Leo puuskahti. "Odotappas, kun pääset vielä joskus laukkaamaan. Se vasta onkin hurjaa!"
   Lopputunti vierähti ilman ylimääräistä häslinkiä ja viimeinkin ratsukot palasivat talliin. He kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin, olivat litimärkiä. Sade kiihtyi ja tallin peltikatto ropisi äänekkäästi. Ison oven yläpuolinen ränni tulvi ja vesi kasaantui oven eteen.
   Tommi joutui pysäyttämään Aidenin oven eteen ulos, sillä heidän edessään Leo ja Teppo (ja Elina) olivat pysähtyneet myös. Syy seisahdukselle selvisi: ratsastajan äiti oli tullut tielle.
"Elina, sinä olet niin taitava tyttö! Synnynnäinen ratsastaja!" tummahiuksinen, pitkä nainen hihkui."Tiina, Tiina! Eikö Elina voisi siirtyä jo kokeneempien ryhmään? Sinähän näit, miten hyvin hän ravasi!"
Tiina kurkisti heitä tallikäytävältä.
"Ai että mitä? Kokeneiden ryhmään?"
"Niin! Tämä oli Elinan toinen tunti ja hän sai hevosen jo raviin!"
Tiina kurtisti kulmiaan ja laski käsissään olleen riimun telineeseen.
"Se oli todennäköisesti vahinko - Teppo säikyttelee ratsastajiaan. Sitä paitsi, ravaaminen ei kuulunut tunnin ohjelmaan. Tuollainen omapäisyys voi aiheuttaa vakavia onnettomuuksia, ymmärräthän? Elinan täytyisi käydä koko alkeiskurssin tuntimäärä päästäkseen seuraavalle tuntitasolle - jatkokurssille."
Nainen katsoi Tiinaa kummastuneena ja Tiina huokaisi. Yli-innokkaiden "valmentajavanhempien" hillitseminen oli hankalaa, kenties mahdotonta.
"Siirtyisitkö, niin hevoset saadaan pois sateesta?" hän pyysi ottaessaan Tepon haltuunsa Leolta ja Elinalta, ja nainen siirtyi nolona seinustalle. Elinan äiti selkeästi säpsyi suurten eläinten kulkiessa ohitse.
   Leo virnisti ohikulkevalle Tommille, joka iski silmää leikkisästi hänelle takaisin. Aidenin ratsastaja jäi juttelemaan Elinan kanssa, joka oli jäänyt seisoskelemaan tallin käytävälle, vaikka molempien olisi pitänyt mennä purkamaan ratsunsa. Leo kiirehti Tommin perään auttaakseen ystäväänsa.

Aidenin karsinassa pöllysi, kun Tommi riisui hevoselta varusteita.
"Hei, mä voin ottaa satulan", Leo sanoi Tommin laskiessa sen alas ruunikon puoliverisen selästä.
"Kiitti", Tommi puuskahti Leon siirtäessä satulan käytävälle taitettavaan satulatelineeseen. Poika palasi pian karsinaan, ja yhteistuumin he ottivat ruunalta suojat ja suitset pois.
"Hyvä poika", Tommi kehui hevosta taputellessaan. Käytävät hiljenivät nopeasti alkeisratsastajien lähtiessä kotiin. Hiljaisuutta ei kestänyt pitkään, kun tallin pienempi ovi lennähti auki, ja Päivi, Olivia, Tuuli, Asta ja Kirsi tulivat sisään.
"Moiiii!" Päivi huikkasi venyttäen vokaaleja tarpeettoman pitkään. "Oottekste käynyt tsekkaamassa, kenellä meette?"
"Ei", Leo totesi. Hän vilkaisi tallin seinällä roikkuvaa kelloa. Puoli kuusi. Tunti alkaisi kuudelta, tyttöjen tunti seitsemältä.
"Mä voin käydä kattoo", Tommi sanoi ja lähti ripeästi taukotilan portaikkoa kohti.
   Yläkerta oli hiljainen tallin käytävien tavoin. Tiina istui poikansa Kaapon kanssa pöydän ääressä ja selaili papereita. Kaapo tutki sosiaalista mediaa.
"Hei", Tommi tervehti. Hänen takaansa alhaalta kuului Leon puhetta ja tyttöjen naurunremakka. Se kirpaisi kummasti, mutta Tommi ei keskittynyt siihen, vaan suuntasi liitutaululle, johon oli kirjattu viikon tunnit sekä tuntilaisten ratsut.
"Saitteko Aidenin purettua?" Tiina kysyi kohottaen lukulasejaan. "Kaapo tulee myös teidän tunnille. Tuliko Kirsi?"
"Joo, Kirsi tuli. Kenellä Kaapo menee?"
"Mä aattelin ottaa Tähden pitkästä aikaa", Kaapo sanoi ja työnsi tuolinsa taakse niin, että tuolin jalat vinguttivat lattiaa.
Tommi nyökkäsi ja palasi ratsukkotaulukon pariin. Tuossa on äskeinen alkeistunti.... Aa, tossa! Leolle Sakke, mulle Huli ja Kirsille Ville. Päivin ja muiden tunnille Päiville Lyyti, Olivialle Patu, Astalle Halla ja Tuulille Cuba.
Tommi otti kaappinsa päältä kypäränsä ja nappasi myös Leon kypärän mukaansa ja kiirehti takaisin alas. Kirsi oli vaihtanut tyttöjen tavoin vaatteensa tallissa.
"Okei, Leo, sä otat Saken ja Kirsi ottaa Villen", Tommi kertoi ja kertoi vielä tyttöjen oman tunnin ratsukot. Olivia näytti tuskaiselta.
"Eikä, Patulla on ihan hirvee ravi!"
"Se on ravuri, mitä sä luulit?" Päivi nauroi ja Olivia huitaisi hanskallaan ystävänsä suuntaan. Porukka jakaantui ratsujensa pariin, ja Päivi, Asta ja Kirsi lähtivät hakemaan ratsujaan tarhasta.

Ratsukot kerääntyivät sateiselle kentälle alkujumppaan. Tiina katseli heitä ja osoitteli kentälle aseteltuja puomeja.
"Okei, tänään me siis kerrataan esteistuntaa puomeilla. Ravissa ja laukassa", Tiina kertoi ja asteli puomiradan läpi. "Aloitetaan tekemällä oikeanpuolimmaisessa päädyssä voltti ensin ravissa, ennen kuin lähdette radalle. Ohjat lyhyellä, tarkistakaa vielä jalustinten korkeus. Pari pykälää korkeammalle kuin yleensä."
Ratsastajat tekivät työtä käskettyä ja lähtivät ohjeet saatuaan kulkemaan ravissa kentän laitaa myöten.
"Tänään puolet meistä sairastuu", Leo totesi noustessaan kevyeen esteistuntaan suoritettuaan voltin. Hän otti tupot Saken harjasta käsiinsä ja maiskautti muutaman kerran pitääkseen hevosen ravissa ja lähti suuntaamaan vihreävalkoisia puomeja kohden.
"Hyvä, Leo, juuri noin, yritä pitää kädet vakaina. Kirsi, kiristä tahtia!"
Kirsin ratsu, 16-vuotias liinaharja suomenhevosruuna löntysti hitaasti eteenpäin. "Muuten se lankeaa!"
Kirsi antoi terävästi pohjetta ja maiskutti suullaan.
"Kierrä kenttä vielä kerran ja lisää tahtia", Tiina neuvoi tytön saapuessa lyhyelle reunalle. Kirsi nyökkäsi melkein huomaamattomasti puuskutuksensa seasta. Laiskan hevosen kanssa sai todellakin työskennellä, Tommi totesi mielessään. Onneksi Huli on reippaampi, vaikka suokki onkin.
Tommi ja Huli ylittivät puomit mallikkaasti, vaikkakin Huli astui eräässä vaiheessa harhaan ja sai Tommin huojahtamaan.
Kirsikin pääsi mukaan tahtiin. Ville puhkui ja röhisi, vanhan ruunan keho oli täynnä kaasua. Kaapoa, joka ratsasti rataa Tähden Tuike-suomenhevostammalla, nauratti Villen äänet, jonka vuoksi hän ratsasti radan huonosti.
   Seuraavaksi ratsukot siirtyivät laukkaan. Saken, Hulin ja Tähden laukka oli kaunista katsella, mutta laiskanpulskean Villen oli vaikea pysyä hyvässä tahdissa.
"Muistakaa välillä vähän myödätä, että kaula rentoutuu!" Tiina muistutti. "Tehtävän jälkeen hidastetaan laukasta raviin ja kevennetään!"
   Sadevesi valui kypärästä niskaan, hiki virtasi selässä ja kasvoilla, jalat puutuivat ja käsien oli vaikea tuulessa pitää ohjista ja harjasta kiinni.
"Noiiin, hyvä.... Hiljennä vähän Saken intoa....Noin...."
Tommi vilkaisi sivusilmällä Leoa, joka ohjasi Sakkea kevyessä istunnassa puomeille. Leon asento oli kuin huipputekijöillä. Tommi nielaisi. Pystynköhän mä koskaan samaan?
   Viimeisellä puomilla Sakke loikkasi ilmaan ja Leo huudahti säikähdyksestä, mutta onnistui pysymään alastulossa ratsunsa selässä. Hevosen tehdessä laukassa kaarroksen oikealle, Leon tasapaino petti ja hän valui märän säkin tavoin maahan. Jaloilleen hän kuitenkin laskeutui, ja Sakke pysähtyi muutamien askelten päästä ihmettelemään, minne paino sen selästä oli kadonnut.
  Tiina siirtyi Saken luokse ja tarkasteli Leoa.
"Oletko kunnossa?"
"Joo", Leo naurahti. "En osannut odottaa tuota. Sakke hyppää mielellään, mutta että maapuomin yli...."
   "Tipuit tyylikkäästi jaloillesi", Tommi naurahti Leon noustua takaisin Saken selkään ja ratsastettua käynnissä hänen luokseen. Oli loppuverkan aika ja kokeiltuaan Saken kuuntelukyvyn Leo laski sen ohjat kaulalle. Hollanninpuoliverinen venytti kaulaansa.
"Se ei edes sattunut. Sakella on niin leppoisa laukka."
"Kyllä se parhaina aikoina pääsee menemään jos haluaa!" Kaapo huomautti heidän takaansa. Tähti asteli kaksikon rinnalle ja Kaapo venytteli hevosen selässä. Huli hamusi Tähden lapaa.
Leo hymyili Tommille ja Tommi taputti Hulin märkää kaulaa hämmentyneenä.

  

You've reached the end of published parts.

⏰ Last updated: Nov 16, 2020 ⏰

Add this story to your Library to get notified about new parts!

Kolmentienristeys [Mäkiharjun ratsutila]Where stories live. Discover now