Sirpaleita | Ævintýr-spinoffeja

Hunajapähkinöitä (Edda & Valve)

Jälleen kerran Ævintýrin maailmaan perustuva spinoff, tällä kertaa Valven ja Eddan ensitapaamisesta. Ei spoilaa varsinaista tarinaa mitenkään. Kirjoittaminen on takunnut tällä viikolla, joten halusin kokeilla tällaisen lyhyemmän kokonaisuuden tekemistä. Sanojakin tuli kerrankin tasamäärä, 400. Mahdollisesti teen tästä lyhyen sarjan, jossa on muitakin hetkiä kuvattuna Eddan näkökulmasta. :)

**

Eddan keittiössä on ihmispoika.

Näky on niin odottamaton, että hän pysähtyy ovensuuhun kuin loitsun pysäyttämänä. Pöydällä höyryää parhaillaan lautasellinen paahdettuja pähkinöitä, jotka hän on hetki sitten nostanut jäähtymään. Syömisten pinta on rapea, metsän villihunajalla kuorrutettu – hänen salainen ylpeydenaiheensa, vaikka hän tietääkin, ettei isäntä ole moisesta lainkaan kiinnostunut.

Poika taas hotkii pähkinöitä antaumuksella mutta kiireesti, kuin peläten, että ruoka katoaa tämän käsistä. Se ei ole täysin turha pelko, Edda miettii, ei maagin kodissa. Hänen odottamaton vieraansa on kaita ja teräväluinen olento, sudenpoika, joka ei vielä kanna kehoaan kuten täysikasvuisen kuuluu. Sateentummat hiukset hipovat hädin tuskin olkapäitä, samansävyinen pusakka on likainen ja kulunut.

Sen verran Edda ehtii pistää merkille, kun poika huomaa hänet. Tämä kavahtaa taaksepäin, sormet hunajan tahrimina. Eddan yllätykseksi kapeille kasvoille kohoaa inhon sijasta syyllinen ilme.

"Anteeksi. Minä vain – huomasin pähkinät ja ajattelin... Ne toivat mieleeni kodin..."

Se on siis totta, Edda ajattelee pojan kompuroidessa sanoissaan. Sidoksen kautta viime päivinä välittyneet tuntemukset ovat äkisti selkeämpiä, ne ja linnan perustuksista huokunut kummallinen uteliaisuus. Edda ei muista, että kalvaslinna olisi koskaan ollut utelias mistään. Hän on saapunut tänne oppiakseen taikuutta, ja jostakin syystä isäntä on sallinut hänen jäädä.

Sitä, miksi niin on, Edda ei sen sijaan tahdo miettiä. Hän on pahoillaan, ettei heitä ole esitelty, ettei hän ole voinut huolehtia linnan uudesta asukkaasta kuten hänen tehtäväänsä kuuluu. Isäntä ei ole ilmeisesti pitänyt asiaa tärkeänä. Mistä poika on edes saanut syötävää, ennen tätä hetkeä? Ei ihme, jos tällä on nälkä.

"Ne on tarkoitettukin syötäväksi", hän sanoo lempeään sävyyn nähdessään, että poika on yhä omasta tunkeilustaan häkeltynyt. "Olkaa hyvä vain."

Poika miettii kuulemaansa hetken, mutta ei lopulta tarvitse toista kehotusta. Tämä käy pähkinöiden kimppuun innolla, joka lämmittää Eddan sydäntä. Hän huomaa alkaneensa jo pohtia, millaisesta ateriasta laiha olento eniten pitäisi. Myös tämän kulunut paita kaipaa kipeästi paikkaamista.

"Sinä olet para, etkö olekin?"

On Eddan vuoro hätkähtää. Pojan huomio ei ole pysynyt tällä kertaa pelkästään pähkinöissä, vaan tämä tarkkailee häntä samalla uteliaan oloisesti. Harmaiden silmien katse on tutkiva ja keskittynyt. Ei kuitenkaan pahantahtoinen, ei kuten isännällä.

"Kuulin sen sanan ensimmäistä kertaa, kun matkasin tänne. Sieltä, mistä minä tulen, teistä käytetään eri nimeä. Olet tämän linnan vartija, niinhän? Hauska tavata", poika lisää kiireesti, kuin peläten olleensa epäkohtelias.

"Aivan niin. Olen Edda, kalvaslinnan taloudenhoitaja." Edda niiaa pienesti. "Toivottavasti tulette viihtymään täällä, nuoriherra."

Poika hymyilee. Se on kirkas ja leveä hymy, äkillinen auringonhäivä keittiön puolittaisessa hämärässä.

"Kukaan ei ole koskaan ennen kutsunut minua nuoreksi herraksi. Nimeni on Valve."