Kosketa mua, rakasta mua... /k-15

Chigaco 2019

~Eleonora~

Kaikki sanat pulppuaa suustani ilman mitään loogista punaista lankaan. Kerron kuinka Simon muuttui lyhyessä ajassa mustasukkaiseksi ihan kaikista, jopa Eddiestä. Sen kuinka Simonin käytös muuttui väkivaltaiseksi ja kontrolloivaksi. Kerron ihan kaiken. "Anteeksi Eddie, että oon valehdellut sulle nää kuukaudet. En vaan pystynyt kertomaan sulle ja aiheuttaa lisää huolta sun elämään." Sanon itkun muuttuessa lopulta sellaiseksi, että hengittäminen on vaikeaa. Tunteiden kirjava vuoristorata saa mun jalat pettämään alta ja hengityksen muuttumaan hyperventiloinniksi. Eddien käsivarret kuitenkin tekevät romahduksesta turvallisen enkä riko itteäni. Eddie laskeutuu viereeni lattialle ja kietoo mut turvalliseen halaukseen, silittää selkääni ja käskee mun hengittämään itsensä kanssa samaan tahtiin.

~Eddie~

Kuuntelen Eleonora sanoja Simoinista ja naisen elämästä viimeisen vuoden aikana. Viha Simonia kohtaa nousee sisälläni entistä suuremmaksi. Vittu mikä mulkero. Eleonora pyytää itkien anteeksi, että on valehdellut mulle tästä. Tietenkin se, että en ole tiennyt tuntuu pahalta, mutta vaan sen takia, että Eleonora on joutunut kärsimään pidemmän ajan yksin sen ihmisen seurassa. "Eleonora rakas ei sun tarvi pyytää anteeksi." kuiskaan tälle juuri ennen kun tämän jalat pettävät alta ja naisen keho on käsivarsieni varassa. Laskeuduin Eleonoran kanssa lattialle kietoen tämän halaukseeni. "Eleonora hengitetään yhdessä jooko. Kaikki on hyvin." Sanon tälle tämän alkaessa hyperventiloimaan. "Syvään sisään... Ja ulos..." Ohjeistan tätä hengityksen kanssa niin kauan kun tämän hengitys pysyy tasaisena ja Eleonora onnistuu rauhoittumaan.

Käteni silittää Eleonoran selkää tämän nukahtaessa viereeni. Voi pientä. Nousen varovasti ja nostan naisen syliini, kantaen tämän sänkyyni nukkumaan. Aikaero, väsymys ja kaikki muut tunteiden purkautumiset verottavat. Kaivan Eleonoran repusta tämän lapsuuden pehmolelu pupun, josta tämä ei ole suostunut luopumaan naisen kainaloon jääden vielä hetkeksi tämän vierelle varmistamaan, että nainen jatkaa uniaan.

~Eleonora~
Unessa ympärilläni pyörii ihmisiä, jotka kertovat kuinka huono ihminen oon, kuinka kaikki kärsivät olemassa olostani. Kyyneleet valuvat ripsieni alta poskilleni havahtuessani hereille. Oon hikinen eikä tunnu siltä, että oisin nukkunut useamman tunnin. Hengitykseni on tiheä ja paniikki tuntuu nostavan päätään takas pinnalle. Puristan pehmopupuani käsissäni ja keskityn hengitykseeni. Hengitä Eleonora.