023 Sopimuksen toteutus

363 72 8
                                    

23.Luku: Sopimuksen toteutus

Yö oli yhä pimeä, mutta kaupungin eri kolkissa oli valoisampia paikkoja tulien vuoksi. Suuremmat tulenlieskat valaisivat jopa niin paljon, että taivaalla erottui tumma pilvimassa. Ihmiset olivat kuitenkin jo tottuneet hämärään ja käyttivät sitä selvästi hyödykseen. Taivas oli täysin peittynyt, eivätkä kuu ja tähdet päässeet valaisemaan. Lisäksi pilvet liikkuivat kiertäen, kuin joku olisi ohjaillut niitä.

Meteli oli korvia huumaava. Huudot, kalahdukset ja pamaukset kaikuivat kaupungissa. Ihmiset kirkuivat ja itkivät ja Olivia toivoi, että olisi voinut sulkea korvansa. Hän toivoi olevansa kuuro kaikille huudoille, mutta ne raastoivat häntä sisältä. Kamalimpia olivat kuolevien vaikerrukset ja lasten hätääntynyt huuto.

Haju oli myös järkyttävä. Olivia ei tiennyt mikä kaikki kaupungissa haisi, mutta hän arvasi osan. Veri ja ruumiit. Tyttöä alkoi taas oksettaa ja pyörryttää. Hän oli kadottanut ajantajun jälleen täydellisesti, eikä osannut sanoa kuinka pitkällä yö oli. Taistelu oli väsyttänyt hänet melkein täysin.

Olivia oli liian hämillään jaksaakseen hyökätä uudelleen ja Kyle onnistui pääsemään niskanpäälle. Mies kuitenkin selvästi leikitteli, eikä yrittänyt satuttaa Oliviaa vakavasti. Olivia kompuroi ja kaatuili kipeillä jaloillaan. Hänen kätensä olivat niin kankeat ja väsyneet, että hänen oli pideltävä miekkaa molemmin käsin, jotta kykeni estämään Kylen iskut.

"Sinä et tiedäkään mitään voimistasi! Olet Olivia tietämättäsi auttanut meitä aika paljon saapumalla tänne", Kyle naurahti kun Olivia jälleen kaatui, eikä tällä kertaa noussut yhtä nopeasti ylös. "En uskonut, että sinä itse saavut paikalle, mutta parempihan tämä on näin. Meidän ei tarvitse etsiä sinua. Se poika taisi olla sinun seurassasi."
"Kuka?" Olivia kähisi pyyhkäistessään poskeaan, jonka hän oli lyönyt maahan. Hän pelkäsi Kylen vain puhuvan harhauttaakseen häntä ja miehen tekniikka taisi toimia melko hyvin.

"Sinun hiljainen ystäväsi, eipä hän täälläkään paljoa puhunut. Siitä on aikaa kun hän teki sopimuksen. Me saimme hänet kiinni, hänen oli turha yrittääkään tuhota meidän suunnitelmiamme yksin. Hän sai kaksi vaihtoehtoa; auttaa meitä tai kuolla. Kyllähän siinä tilanteessa tietää, mitä ihminen valitsee", Kyle puhui ja onnistui lyömään Olivialta miekan kädestä.

Tyttö katseli hädissään ympärilleen löytääkseen mitä tahansa, mikä kelpaisi aseeksi. Kyle pitkitti sekunteja lähestymällä Oliviaa hitaasti, samalla puhuen.
"Kate teki hyvää työtä hänen kanssaan, mutta poika oli aika itsepäinen. Vaati itselleen vielä helpotuksia, jos tekisi niin kuin käskimme. Ehkä hän luulee meidän pitävän osamme siitä sopimuksesta, ehkä ei. Silti hän on toiminut hyvin tähän asti. Ja hänhän taisi osaltaan auttaa siinä, että sinä olet nyt täällä."

Kun Olivia näytti yhä hämmentyneeltä, Kyle nauroi tyytyväisenä. Prinsessa oli harvinaisen paljon ulkona asioista. "Sinulla on joukossasi petturi. Satuin huomaamaan, että hänen punainen otsatukkansa on yhä entisensä."

Olivia tajusi hämärästi, että Kylen täytyi puhua Zenistä. Mutta milloin Zen oli tehnyt jonkin sopimuksen? Olivia tunsi olevansa täysin pyörällä päästään. Hän ei ollut varma, pitäisikö hänen uskoa enonsa puheita. Ehkä sillä ei ollut edes väliä. Olivia halusi löytää Zenin ja Bladen.

Hän oli kuitenkin aseeton ja kun hän vihdoin oli kohdannut enonsa, kuten oli halunnut, hän ei kyennytkään mihinkään. Olivia tunsi itsensä surkeaksi samalla kun hän peloissaan odotti Kylen miekan iskua. Miksi tätä pelkoa täytyi pitkittää?

Kylen ei tarvinnut tehdä paljoa kaataakseen Olivian maahan. Tällä kertaa tyttö ei yrittänyt nousta. Hän odotti iskua, mutta Kyle repikin hänet hiuksista pystympään asentoon. Olivia kiljahti kivusta, mutta ei päässyt riuhtaisemaan itseään irti.
"Voin kyllä luvata, että saat saman lopun kuin äitisi, mutta minä tarvitsen sinua vielä hetken", Kyle sanoi, mutta joutui yhtäkkiä päästämään irti Olivian hiuksista.

Trust / LuottamusWhere stories live. Discover now