Pää täynnä viskiä ja kliseitä

Luku 2 - Ambivalenssi

A/N: heippa! jakaaks joku sen fiiliksen, että joidenkin hahmojen näkökulmasta on vaikee kirjottaa, kun pelkää, että niistä katoo sit sellanen "särmä" tai mielenkiinto? itelle just vaikka tumppi, joona, varpu, juuli on sellasia, että kuumottaa vähä kirjottaa niiden ajatuksia koska en taho ns. pilata niitä.

siis tykkään kyl kirjottaa tätä stooria tosi paljon, kivan rentoo ja oon oottanu, et saisin tän alotettuu. mutta toivottavasti tää ei pilaa kenenkään mielikuvia tumpista! ;-;

kiitos ku luette, rakastan <3 ja paljon tsemppii loppuviikkoon ❤️❤️❤️

**

Luku 2 - Ambivalenssi

Kisse ja Peura näyttivät ihan huvittavan syyllisiltä, kun me paukattiin Nasun kanssa meidän treenikämpille kuuden aikaan alkuillasta. Nasu ei tietenkään tajunnut mitään, kohotteli vaan kulmiaan, kun mä virnuilin sille merkitsevästi. Se oli välillä ihan pihalla, se ei sitten yhtään hiffannut Peuran ja Kissen välejä. Mä aina hiffasin ihan heti, jos joillakin oli jotain meneillään.

Ja niillä salettiin oli.

Kisse oli alkanut sanoa Peuraa Eetuksi, mä olin huomannut, vaikka kuka helvetti sitä sanoi sen etunimellä. Sen vanhemmatkin varmaan sanoivat sitä Peuraksi, tai Peura Juonioriksi, ihan oikeasti. No ei oikeasti, mutta hauska ajatus sinänsä.

Peura oli siis oikeasti Eetu Peura, sen sukunimi oli siis Peura, ei se peuralta yhtään näyttänyt. Siltä eläimeltä siis, ei me sen takia sitä sanottu Peuraksi. Kisse oli Kerttu ja musta Kerttu oli niin söpö nimi, ettei siitä olisi tarvinnut vääntää mitään. Niin kuin mun nimestä, minkä takia mä en saanut olla vaan Tino? Mä olin mun bändikavereille Tintti ja mun Harjun frendeille Tumppi.

Mitä helvettiä?

Tumpissa oli sentään tarina takana, mutta Tintissä ei ollut mitään järkeä. Olinko mä joku talitintti? Tai se Tintti niistä vanhoista sarjakuvista? Tintin seikkailut, luoja.

Kuitenkin, siinä ne kaksi, Peura ja Kisse, sitten nyt istuivat meidän treenikämpän nuhjuisen, sinisen kierrätyskeskussohvan eri päissä ja olivat niin kuin eivät olisi olleet lähelläkään toisiaan muutama sekunti sitten. Eikä Nasu hiffannut yhtään, mä aloin olla huolissani, että se liiallinen kossubatteryn litkiminen oli heikentänyt sen näön.

"Mitä tyypit?" Nasu huikkasi rennosti ja heilautti itsensä tosi smoothisti sohvan selkänojan kautta istumaan kaksikon väliin. Se oli pukeutunut revittyihin vaaleisiin farkkuihin ja lyhyeksi leikattuun keltaiseen bändipaitaan ja laittanut kajaalia sinisiin silmiinsä ja vähän tummaa luomiväriä. Kirkkaan punainen tukka sojotti sotkuisena joka suuntaan ja hiusten lomasta näkyi korvarenkaat.

Nasu oli taiteillut mun irokeesin pystyyn, niin kuin yleensä.

"Ei täs, oottelen iltaa", Peura vastasi hieraisten mustaa, pompulalla olevaa tukkaansa ja Nasu nyökytteli, heitti jalat sohvapöydälle ja venytteli. Mä ristin kädet rintani päälle ja katselin Peuraa ja Kisseä vuoron perään virnistellen.

"Mitä?" Kisse kysyi multa, kun tajusi mun ilmeilyn ja mä kallistin päätäni.

"Onks täällä kuuma tai jotain? Sulla on Kisse ihan punaset posket", heitin härnäten, kun en vaan malttanut olla hiljaa.

Kisse aukoi suutaan, ai hitto mua nauratti, sellainen sanavalmis rokkimimmi ihan hämillään. Söötti Kisse, söötti Peura, miten mielettömän ihana pari ne olisivat. Mä aloin heti katsoa maailmaa vaaleanpunaisilla laseilla. Mä olin vähän sellainen.