Pää täynnä viskiä ja kliseitä

Luku 5 - It's a match!

A/N: heippa, jatkan tätä ku en saa tiia-aksua tai varpu-almaa yhtää kirjotetttua täl hetkellä. jotenki niiden kirjottamisessa on kovempi paine, ehkä kun ne on selkeesti isompia projekteja ja juonellisesti syvempiä kun tää. mut tätä on kiva kirjottaa, oon antanu itelleni luvan kirjottaa hölmöjä juttuja ja kliseitä cx

kiitos kun luette, kiitos ihanista kommenteista! 🧡🧡

*

Luku 5 – It's a match!

Me ei juteltu Nasun eilen mulle näyttämästä biisistä seuraavana päivänä mitään, mutta jollain tavalla mulla oli outo olo Nasun puheista. Tai sen olemuksesta, ylipäänsä siitä. Mua mietitytti, että vaivasiko sitä jokin, oliko sillä murheita.

Ja jos oli, niin mä olisin, todellakin, halunnut auttaa.

Mä olin valvonut sen Nasun tekstin parissa aika myöhään, musta tuntui, että siitä tulisi hyvä, oikeasti. Joskus vaan tuli tosi vahvasti sellainen tunne. Nasu ei kuitenkaan maininnut koko tekstistä enää mitään, joten mä päätin sitten myös olla puhumatta, ennen kuin saisin biisin sävellyksen vähän pidemmälle. 

Perjantaina mulla oli aamuvuoro, mutta ei edes harmittanut mennä töihin, kun olisi sitten taas vapaata. Sitäpaitsi, mä lähtisin huomenna Kiuruharjulle, ja mä olin valehtelematta tosi innoissani. Oli ikävä Harjun frendejä, ihan kamala, rehellisesti. Ja vähän kyllä myös mutsia ja Tuulaa.

Nasuhan oli meistä kahdesta huomattavasti huonompi heräämään aamuisin, joten mä vähän yllätyin, kun se oli perjantaiaamuna ennen mua keittiön pöydässä hörppimässä kahvia. Yleensä se torkutti helvetin kauan sen herätystä ja sitten se juoksi kiroillen ympäri kämppää, nappasi aamupalan lennosta ja säntäsi töihin tukka hulmuten. Musta se oli huvittavaa, varsinkin, kun mä itse olin aamuvirkku ja ihan oikeasti halusin, että aamulla saattoi vaan rauhassa jumitella ruokapöydässä kahvin kanssa.

"Huomenta", tervehdin, kun laahustin t-paidassa ja harmaissa pyjamahousuissa keittiöön. Pöydässä boksereissa ja mun Joy Diviosionin t-paidassa istuva Nasu hätkähti, nosti katseen puhelimestaan.

"Huomenta."

"Mitä helvettiä sä teet hereillä?" kysyin kevyesti, kuitenkin rehellisen yllättyneenä, ja otin kaapista kahvikupin itselleni.

"Mä en todellakaan tiedä", se pohti. "Mä heräsin tunti sitten, enkä saanu enää unta."

"Ihan totta?"

Käännähdin ympäri, kun olin kaatanut kuppiini kahvia. Nasu nyökytteli luuriaan näpytellen.

"Joo", se myötäili ja pyyhkäisi punaista tukkaansa. "Näin sellasta unta, että olin maailmanpyörässä, siis aivan hirvee painajainen", se jatkoi, vilkaisi mua ja mä naurahdin, kävelin pöydän luo ja istuin Nasua vastapäätä. Se oli järkyttävän korkeanpaikankammoinen, meidän parvekekin oli sille joskus liikaa.

"Tänä kesänä me lähetään maailmanpyörään, sit ku tänne tulee tivoli", päätin samalla, kun otin pari ruisleipää pöydällä nököttävästä pussista.

"Aivan varmasti", Nasu naurahti ironinen vire äänessään ja nosti katseensa puhelimestaan.

"Todellakin", hymyilin ja aloin voidella leipiä.

"Yrjöön sieltä ylhäältä sit alhaalla olevien päälle", Nasu heitti, sai mut virnistämään. "Oon tosissani."

"Otetaan sulle oksupussi mukaan."

"Joopa joo."

"Ihan oikeesti, me mennään", intin ja nostin katseeni vastapäätä istuvaa punapäähän. Se kohotti mulle toista kulmaansa ja hörppäsi kahviaan.