Aseveljet

3.

Olin parkkeerannut itseni kaiuttimien ja aukinaisen läppärin viereen, jonka tiesin menevän rikki viimeistään siinä vaiheessa, kun alettiin siirtyä shottivaiheeseen yötä. Pullo toisessa kädessäni painoi vielä täysinäisenä.
"Tommy, käännä volaa kovemmalle! Tänään ei kuunnella vittu ketään muuta ku musiikkia!" Benjamin huusi. Lähinnä hävetti pikkuveljen riekkuminen kaatokännissä tuttujen nähden, vaikka ihan samassa jamassa sitä itsekin oli joskus ollut niiden nähden. Arvoitukseksi jäi kuka Benjin oli kutsunut, sillä paikalla ei ollut edes sen ikäistä porukkaa.
"Himmaa vähän", kumarruin sanomaan sen korvan juureen, kun se tuli riittävän lähelle, juoma lasissa läikkyen pitkin kupin reunoja. Veli oli aina katkera siitä, että jäi niin paljon lyhyemmäksi ja väitti mun ja muiden holhoavan sitä sen takia. Taputin sen selkää toverillisesti, mutta sain vain vahingoniloisen virneen siltä takaisin. Ei se aikonut kuin vetää pään täyteen, sammua jonnekin lasten leikkipaikalle ja kömpiä sieltä toivottavasti kotiin aamunkoitteessa jos kotiavain oli vielä tallella. Benjamin oli muuttanut vasta omaan kämppäänsä, mikä tarkoitti sen todellakin nauttivan uudesta vapaudestaan. Olinhan mä siitä huolissani, tietysti, mutta kuka nyt sen ikäisenä kuunteli neuvoja omalta isoveljeltä? Siirryin kauemmas Benjistä ja avasin pullon. En ehtinyt kuin laskea itseni beigelle sohvalle, kun pullo, jota tasapainottelin polven päällä meinasi kipata yllättävän seuralaisen takia.

Nojasin Tashan suuntaan kuullakseni hänet paremmin.
"Mitä mitä, sä pääsit omaan elementtiisi?" Tasha noukki pullon mun kädestä ja otti kulauksen. "Et sä tätä yksin juo", se lisäsi, kun näki mun tyytymättömän ilmeen.
"Omaan elementtiin lapsenvahdiks vai?" kysyin, vaatien juomaa takaisin yhdellä käden heilautuksella.
"Istumaan nurkkaan toi yrmeä ilme naamallas kera pullon, tuu tonne pelaamaan meidän kanssa", Tasha korjasi.
"Jos se tarkoittaa että riskeeraan näkeväni Benjin alasti jonkun kännivedon myötä niin ehei, mä juon tämän ja lähden vetämään."
"Mitä sä tänne murjottamaan oot edes tullut?"
"Anna kun arvaan - Jax?" se kysyi ennen kuin sain suutani avattua. Se hytkyi jotenkin levottomana basson mukana, suupielet epävarmassa hymyssä.
"Jep", sain naurettua ulos. Mies oli tosin kadonnut yläkertaan aika nopeasti, enkä aikonut pysyä toisen perässä juomissa ainakaan nyt kun Benji oli paikalla, joten se oli parempi päästää niin sanotusti irti, ja heittää jonkun toisen huoleksi.
"Etit jonkun kivan tyypin matkaas ja lähette viettämään spessumpaa iltaa, ethän sä edes tykkää mistään bileistä." Tasha tönäisi mua leikkisästi olkapäähän. Se tiesi, että vaikka mulla oli historiani yhden yön säädöistä, en ollut varsinaisesti sosiaalinen tai nauttinut bileistä täynnä ihmisiä, jotka tulivat liian iholle. Ainakaan jos olin itse selvinpäin.
"No lähdetkö?" kysyin.
"Hyvä vitsi Tommy", se nauroi. Se oli tavallaan vitsi, vaikka Tashasta aivan helvetisti pidinkin, eikä mua todellakaan olisi haitannut viettää sen kanssa aikaa kaksin. Se oli juuri sellainen, jonka kanssa olisin ehkä parikymppisenä toivonut seurustelevani. Nykyisin toivoin lähinnä omaa rauhaa.
"Nääh en mä ole riittävän kännissä mennäkseni puhumaan kellekään tuntemattomalle."
"Myönnät ettei riitä pokka?"
"Ei todellakaan", pudistelin päätäni juuri ennen kuin pullo löysi taas suulleni. Pienessä sievässä sitä ajatteli olevansa hauskempi mitä todellisuudessa, eikä torjutuksi tuleminen tuntunut missään, kun sillä hetkellä tunsi olevansa arvostelun yläpuolella. Yhtäkkiä tunsin Tashan tarraavan ranteeseeni.
"Pussaa mua", Tashan sanat sai mut pysähtymään ja katsomaan sitä ilmeettömänä, kuin puhuttaisi täysin eri kieliä keskenämme. Se vaikutti olevan ihan tosissaan, eikä se ollut edes humalassa. Laskin pullon alas kuin hidastettuna.
"Häh?" sain kysyttyä, nielaisten juomani alas. Ajattelin kuulleeni musiikin takia väärin.
"Tee se nyt vaan helvetti", Tasha turhautui. Se nosti kätensä painamaan kasvojani itseään kohti niskan tienoilta, toinen käsi siirtyen mun reidelle, kun se tuli lähemmäs. Kaulalle vaeltaneet kynnet vei kaiken huomion edes kyseenalaistaa mitä tapahtui, eikä voinut sanoa, että olisin nauttinut siitä lyhyestä hetkestä enempää kuin kaupassa käymisestä. En tiedä vaikuttiko se, että me oltiin kavereita, vai se, etten muistanut milloin viimeksi olin ollut selvänä niin lähellä ketään, minkä vuoksi koko tilanne tuntui äärettömän kiusalliselta. Tunsin Tashan huulet omillani, suupielelläni, ja niin nopeasti kuin se oli alkanutkin, Tasha vetäytyi kauemmas, ja jätti minut yrittämään peittää hämmentyneisyyteni hörppäämällä muina miehinä pullostani.
"Okei", tuumasin, mutten katsonut Tashaan ollenkaan, vaan tuijotin eteeni mekaanisesti.
"Exä meni ohi", Tasha selitti, pyyhkäisi suutaan ja vaati saada huuhtoa äskeisen nesteellä alas, välittämättä uskoinko sen vastausta vai en. Olin mä kuullut sen ja Naten välirikosta, muttei mua edes lievästi huvittanut se miten tuntui kuin olisi taas palannut kymmenen vuotta takaperin aikaan, jolloin kaikki tuntuivat vaikka väkisin luovan draamaa elämäänsä.
"Heitätkö tuosta hyvästä edes savut? Olisit voinut vähän enemmän antaa varoitusaikaa."
"Oisit tehnyt sen joka tapauksessa", se väitti napakasti.
"Ai niinkö?" kohotin kulmia.
"C'moon Tommy et edes sä mikään kivi oo, kyllä säkin kaipaat läheisyyttä."
"Seuraavalla kerralla ehkä omilla ehdoilla, sovitaanko?"
"Sovittu! Lupaan yrittää kaikkeni ettei toista kertaa enää tule." Auts. Vaikken Tashan perään haikaillutkaan, oli melkein huolestuttavaa miten se suhtautui asiaan niin, että missään tapauksessa en voisi olla siitä kiinnostunut tai se vastavuoroisesti minusta.
"Ja hei jos vielä muutat mielesi ja haluat nähdä broidis nolaamassa totaalisesti ittensä ni oot tervetullut." Tasha nousi ylös ja käännähti niin, että sen pitkän kukkakuvioisen hameen helma pyyhki mun jalkaa. Seurasin sen selkää, kun se siirtyi yläkertaan, jossa kaiketi tarkoituksena oli järjestää juomapelejä. Lysähdin takaisin selkänojaa vasten.