Päivistä jolloin me oltiin Jumala ja Saatana meidän paras kaveri. Pettymyksistä, joita oltiin liian kovia itkemään paremmiksi. Tarina eksyksissä olemisesta, menneisyydestä irrottautumisen vaikeudesta.
Tommy Krivec on lähiönsä tuttu naama, joka kampp...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Sitten mikään ei muuttunut hetkeen. Hazel jaksoi hymyillä mennessäni tapaamaan tavasta sitä tutulle kadunpätkälle, minä yleensä en. Flaco yritti vakuutella minut ja itsensä sosiaalisen median voimasta entistä kiihkeämmin, ja kun Jaxin hurmannut nainen ilmestyi kylään, en keksinyt muuta sanottavaa kuin iltaa. Niinhän sitä kuului sanoa. Nainen puhutteli sitä Jonathanina, joka ei kuulostanut oikealta, mutta kai se sopi paremmin sen suuhun. Se ei ollut Sierra Ridgestä, ja sen kyllä huomasi. "Veljiä?" se kysyi. Ehkä olin kuvitellut liikoja, että Jax olisi kertonut olemassaolostani edes sen verran, että olisi tiennyt meidän olevan kavereita. Jax ja minä katsoimme toisiamme kummastuneena ja kieltäen, me oltiin täydelliset vastakohdat toisillemme ulkonäöllisestikin. Kai se ihmetteli miksi me oltiin saman katon alla, yritti selittää sitä itselleen ilmeisimmällä tavalla. "Juotavaa?" kysyin. Erin katsoi päästä varpaisiin, pudisteli päätään. Miksi se edes oli Jaxin kanssa? Jotain huolestuttavaa siinä oli, mutta yritin liikkua sulavasti, kuin jokainen Erinin liikahdus ei saisi mun silmiäni säpsähtämään siihen. "Sieltä tulee kuulemma joku klassikko tänään telkkarista", Jax sanoi. Odotin sen pyytävän mua poistumaan omasta kodistani, oli se sen verran ihastuneen oloinen, mutta sen sijaan se ehdotti leffailtaa kolmistaan. Annoin niiden olla, väittäen että olin nähnyt kyseisen leffan jo liian monta kertaa.
Kun naisesta oli jäljellä vain sohvaan jääneet rypyt ja tyhjä viinilasi pöydällä, saapui Jax ovelle viekkaan pilkkeen kera. Luojan kiitos se ei voinut jäädä yöksi. "Sillä ois sisko", Jax sanoi. Tiesin heti mihin tämä oli menossa. Se näki jo mun ilmeestä, etten todellakaan ollut kiinnostunut. "Ei tarkoita automaattisesti, että se on hyvä idea." "Ei sitten, kunhan ehdotin." Jax nosti kädet ilmaan antautumisen merkiksi. "Ajattelin vain, että saisit jotain muuta ajateltavaa. Puhut korkeintaan Hazelista ja valitat Tashasta tai Flacosta, näätkö sä enää ketää muuta edes?" "Enpä taida." "Mites April?" "Älä edes aloita", varoitin. Me ei sovittu yhteen. Oli meillä ollut muutamia hetkiä, jolloin olin ajatellut, että se mitä meidän välillä oli, oli jotain pysyvää. Useimpina iltoina se kuitenkin ajautui turhautuneisiin mulkoiluihin, kun April halusi mennä ja tulla, raahaten mutkin mukanaan, ja minä halusin vain olla möllöttää. Suuremmassa porukassa siitä muuttui myös joku aivan toinen ihminen, jota en suoraan sanottuna sietänyt. Hätkähdin ajatuksistani, kun Jax avasi suunsa. "Mitä mieltä sä olet Erinistä?" se kysyi, melkein epätyypillisen varovasti. "Jos oot onnellinen niin sittenhän se on just hyvä", sanoin, todella tarkoittaen sitä. Jax näytti melkein helpottuneelta. "Ajattelin, että inhoisit sitä heti kättelyssä." No, tavallaan teinkin. "Miksi muka?" kysyin. "Koska se ei ole täältä eikä ymmärrä sellaisia ihmisiä kuin esimerkiksi sä." "Sähän haluat täältä pois, eikö niin?" kysyin. "Sillonhan Erin on loistava valinta." "Mä oikeasti pidän siitä, se ei ole mikään mun menolippuni pois täältä." Kohautin olkiani. Olkoon vaikka niin. "Senkö takia sä et ollut puhunut musta mitään, että tiedät sen jättävän sut jos tajuaisi millasten ihmisten kanssa oot tekemisissä?" kysyin. "Sä et ole paha ihminen", Jax sanoi. "No siitä voi olla monta mieltä." "Tiesikö se edes, että tää on mun eikä sun asunto?" kysyin. "Ei varmaan ellei tajunnut lukea postiluukun nimeä", Jax myönsi. Heitin sitä vastaukseksi sohvatyynyllä.
