Häjyn vaimoksi

Osa 5

Esko oli laittanut Henriikan piian kanssa navetta hommiin niin hän itse hoitaa pellon poikien kanssa. "No millanen se likka on?" Pitkä tukkainen mies kysyi "Topakka likka, tissit ja perse pystyssä niin nätisti", Esko vastasi "Semmonen se likka sitten on." Kysyjä naurahti. Eskon teki kyllä mieli lyödä mieheltä tai pojalta hampaat kurkkuun, sillä hän ei pitänyt arvostelijoista eteenkään sellaisista, jotka arvostelivat hänen vaimoaan.

Tuntien raatamisen jälkeen Henriikan hymyilevät kasvot tulevat puinen tarjotin kädessä. Hänellä oli yllään sininen hame ja valkea paita, jonka hihat oli parsittu kiinni, valkea esiliina heilui tuulessa. Esko laski sirpin ja katsoi, kuinka nätisti Henriikka kaatoi vettä mukeihin ja antoi pojille. Esko sai viimeisenä sillä hän oli kaikista kauimpana. "Ole hyvä", Henriikka sanoi ja ojensi suuren mukin Eskolle "Kiitos", Esko kiitti ja joi mukin tyhjäksi yhdellä kulauksella "Liikenisiköhän vielä jotain muuta?" Esko kysyi "Kuten?" Henriikka arvuutteli, mutta Esko suukotti Henriikkaa ja jatkoi töitä. Henriikka tunsi olonsa hieman epämukavaksi. Hän tiesi, että tänään Eskolla ja pojilla lähtee taas lapasesta joka tarkoittaa, että joku saa turpiinsa.

Kaikki oli tapahtunut niin nopeaa, juuri vähän aikaa sitten Henriikka oli ollut 17-vuotias ja odottanut tervanvalmistusta. Ehkä silloin tällöin vähän suudellut Veetinkin kanssa, mutta nyt hän oli jo naimisissa hullun häjyn kanssa!

Henriikka laittoi ruokaa koko poppoolle ja siivosi vähän paikkoja eiliseltä. Siinä hyräillessä ja lauleskellessa Veeti pistäytyi mielessä useasti ja vieläpä mukavalla tavalla.

"Tulkaahan syömähä!" Henriikka huusi pellon laidasta. Pian poikia ja muutama mies alkoi valua tupaan.

Jokaiselle oli katettu kulho, lusikka ja muki. Pata keskellä pöytää ja ruisleipää vieressä. Kukaan ei aloittanut ennen, kuin talon uusi emäntä oli istunut penkille ja ottanut keittoa lautaselle. Esko istui pöydän päässä ja Henriikka toisessa. Pöytään mahtui kahdeksan jos molempiin päihin istuttiin. Kaikki ahmivat ruokaa, paitsi Henriikka. Jopa Esko ahmi, mutta olihan siitä aamupalasta jo hetki. Aterian lopuksi miehet painuivat laittamaan seipäät pystyyn ja niihin heinät. Pata oli typö tyhjä ja niin oli joka ikinen lautanen ja muki. Ruoka siis ainkin maistui.

Esko oli Henriikkaa paljon vanhempi. Hän oli 28-vuotias. No ei siinä mitään emäntää hän tarvitsi eikä se ikää katsonut. Jari oli kolme vuotta nuorempi, kuin Esko. Hän oli täysi vastakohta Eskon villille ja epätasapainoiselle luonteelle.

Henriikka vei lehmiä laitumelle ja näki kuinka Veeti ratsasti tietä pitkin. Veeti ei jatkanutkaan suoraan vaan kääntyi pihaan. "Mää en aio tällasta hullutta kahtella. Tuu mun mukaha nii lähretää johki muual", Veeti sanoi "Emmää voi, vaikka haluisinki. Mä oon lupautunu Eskon emännäks ja mun paikka on ny tääl. Sun on keksittävä parempi idea. Veeti kyl mä sua rakastan koko syrämen kyllyydest, mut en mä voi vai lähetä", Henriikka epäröi "Mä kyl keksin jottai, siit voit olla varma." Veeti lupasi "Mä tierän sen." Henriikka huokaisi. Veeti katsoi ympärilleen huolellisesti ja suuteli Henriikkaa. Henriikka suuteli takaisin ja lähetti Veetin matkoihinsa, koska jos Esko olisi kuullut niin siinä Jumala auttaakoot.

Esko tuli pellolta hikisenä Henriikan luo. "Mitä se tahto?" Esko kysyi "Tuli onnittelemaan avioliitosta." Henriikka valehteli. Henriikan sydän hieman hakkasi, koska jos Esko olisi oikeasti nähnyt mitä tapahtui niin olisi Veeti pian kuollut. Esko vain hymyili ja pörrötti Henriikan tukkaa. "Kyllä minä sinuu uskon. Et sä valehelis mulle." Esko sanoi ja lähti.

No en valehtele en. Eskon läheisyydessä nyt vähän pelotti. Minä olin vielä aika lyhyt ja Esko pitkä. Eikä minulla ollut voimaa laittaa Eskoa vastaan jos tarvitsisi. Onnekseni Esko oli luvannut olla siivosti. Tai mikä nyt hänelle on siivosti?

Tuvassa oli hilpeä tunnelma. Viina pullo oli avattu ja miehet kiskoivat sitä sen minkä kerkesivät. Henriikka teki ulkona vielä vähän hommia. Eli laittoi kukkapenkkiä nätimäksi. Pian tietä pitkin tuli tuttu mies. Jari. "Terve talohon!" Jari tervehti. Hän oli ilmiselvästi humalassa. "Jari mene nukkumaan, nuku ihtes selväks." Henriikka sanoi "Eiku mä tulin hakee Eskon lain etee! Se ryökäle pitää saaja linnaan!" Jari huusi. Henriikka jätti puutarhan sikseen ja nousi "Mene aittaan nukkumaan pääs selväks. Puhu aamulla Eskolle jos silloi vielä haluat!" Henriikka huusi takaisin, samalla hetkellä ulko-ovi aukesi ja Esko asteli pihalle. "Veli poka!" Esko tervehti vihaisesti tai iloisesti. Ei siitä nyt tiennyt oikein miten se sen tarkoitti. Tuvasta tuli loputkin ihmiset seisomaan Eskon taakse kädet puuskassa ja naamat happamana. "Ai meinaatsä mut linna vai heittää?" Esko kysyi "Esko sä oot mamman poika. Roikut helemas viel 16-vuotiaanaki!" Jari vastasi. Esko nauroi ja otti askelia lähemmäs "Esko! Lopeta!" Henriikka tuli väliin "Elä sä tähän sotkeennu, anna veljien vähän riidellä." Esko sanoi, mutta Henriikka ei siirtynyt. Esko huokaisi ja nyökkäsi päällään. Yksi mies hänen takaansa tuli ja vei Henriikan sivuun väkisin. "Päästä irti!" Henriikka huusi ja riuhtoi, mutta mies oli aivan liian vahva eikä päästänyt Henriikasta irti. Veljekset haukkuivat toinen toistaan mitä ihmeellisemmillä asioilla. Esko vain nauroi lopuksi "Tuo puukko. Se kuuluu mulle." Esko sanoi ja viittasi Jarin vyöllä lepäävään puukkoon "No tuu hakemaha!" Jari huusi. Eskohan tuli hakemaan. Jari yritti lyödä, mutta Eskon nyrkki osui häntä naamaan. Jari horjahti taaksepäin ja hädintuskin piti tasapainonsa. Hänen löydettyä tasapaino Esko tuli ja löi häntä mahaan. Jari kaatui maahan ja piteli mahastaan kiinni. Esko otti puukon koteloineen Jarilta ja asetti omalle vyölleen. Hän viittoi loputkin häjyt mukaan pieksemään Jaria.