Osa 6

73 5 0
                                    

Siihen ne miehet jättivät Jarin virumaan. Henriikka vei aittaan, jätti leipää, vettä ja puhtaat vaatteet.

Tuvassa miehet jatkoivat villiintynyttä käytöstä. "Mihis ootta menossa?" Henriikka kysyi tupaan saapuessa "Kirkonkylälle. Älä sä huoli, kyl mä sulle jotai kivaa tuon." Esko vastasi ja lähti ovesta hattu päässä ja isännän puukko kotelossa. Henriikka katsoi, kuinka miehet katosivat talliin käskemään rengin laittaa hevoset valmiiksi. Siinä Henriikalla oli itku kurkussa.

Mitä minä tuollaiselle ryökäleelle teen? Pitäisikö minun muka yksin tuon tekemisiä päättää? Voi herra mun isä jos jollekin tutulle käy jotain.

Henriikan ajatukset keskeytyi, kun Esko marssi ovesta sisään ja haki loput viinasta. Lähtiessään hän suukotti Henriikkaa hiuksiin ja lähti. Henriikka jäi katsomaan ikkunasta, kun hevoset kärryineen lähtivät tietä pitkin kulkemaan. Sitten tulikin hiljaista. Lehmien ammuminen kuului pellolta etäisesti. Eikun tiskaamaan ja lehmät navettaan.

Aurinko oli todella alhaalla, se näkyi kauniisti pilvien välistä luoden niihin kultaiset reunat. Henriikka paimensi lehmät navettaan, vei hevosille heinää, kanoille ruokaa ja kävi laittamassa kissoille tuoretta maitoa kippoon. Pilvet alkoivat näyttää pikkuhiljaa aina vain tummemmilta, joka tarkoitti sadetta. 

Henriikka istui tuvassa ja ompeli korupistoja tyynyliinaan. Ulkona alkoi satamaan kaatamalla. Piha täyttyi lätäköistä ja pisimmät heinät aitojen ja piharakennusten nurkissa lyttääntyivät maahan. Henriikka hyräili itsekseen ja teki liinoihin erilaisia kuvioita. Aikaa kului huomattavasti ja ulkona oli jo pimeää. Henriikka oli saanut liinan lähes valmiiksi, kun näki ikkunasta Eskon palaavan. 

Ukko oli likomärkä, vettä tippui hatun reunoista ja paidan hihoista. Henriikka tuli ovella vastaan. "Olet likomärkä. Mees saunalle kuivaamaan ihtes, tuon kuivaa vaatetta perästä", Henriikka sanoi Eskolle "Laitas pojillekki kuivaa vaatetta tulemaha." Esko pyysi "Selvä, menkäähän jo." Henriikka suostui ja lähti etsimään tuvasta seitsemää paria housuja ja paitoja.

Henriikka käveli saunalle takki suojanaan. Hän antoi kullekkin sopivan kokoisen paidan ja housut. "Se on justiinsa parsittu, kahtokki ettet riko uuestaa", Henriikka sanoi Eskolle ja löi paidan tämän käteen "Useinko minä paitoja näytän rikkovan?" Esko kysyi "No ei susta aina tiiä, ku kylällä reuhkaat." Henriikka vastasi. Hän oli jo melkein unohtanut, että Esko ja pojat olivat humalassa. Se viinapullokin minkä he olivat mukaansa ottaneet löytyi tyhjänä saunatuvan penkiltä. Henriikka ei ollut lämmittänyt tänä iltana saunaa tai vettä, kaikki miehet olivat kuivaamassa itseään saunassa. "Perkele jätkät, laittakaa ne saamarin vaatteet kuivamaan lauteille! Älkääkä mytätkö kasaksi vaan suoristakaa neki sitte!" Henriikka huusi, kun miehet olivat jättäneet likomärät kamppeet myttyyn saunan lattioille. Henriikka jätti komentamiset Eskolle ja lähti itse takaisin tupaan.

Tuvassa Henriikka otti avotakasta ylimääräiset tuhkat pois ja sytytti takan. Pian tupaan asteli seitsemän miestä, joista yksi oli Esko. Kaikilla tukat märkänä. "Ottakaa mukilliset vettä ja aittaan nukkumaan tuo humala pois. Sijasin sinne Jarillekin pedin, että hiljaa ootta", Henriikka saneli selvät sanat "Kuulitte kyllä mitä emäntä sano, hopi hopi!" Esko hoputti "Huomenna ei sitte yhtään suolasta silliä tipu. Ihtenne ootta tollaseen kuntoo juonu nii saatte sitte itte kans siit kärsiä." Henriikka sanoi vielä perään. Esko ei lähtenyt vesilasillisen jälkeen ylös vaan tuli istumaan Henriikan viereen takan eteen. "Oot sinä vaa kiltti, ku Jarista huolehit", Esko sanoi "Te sen niin pahaksi pieksitte, että jonkunha siitä ny pakko huolta on pitää jos ei häne oma veli", Henriikka tuhahti happamana "Esko, voinks mä kysyä jotain?" Henriikka kysyi "Sano vai", Esko vastasi "Poltitteko te kaikki isän tervat, jotta sulla olis joku syy vaatia mua vihille?" Henriikka kysyi "Älä hulluja höpöttele!" Esko hymähti. Siihen se keskustelu jäi. Molemmat olivat hiljaa, Henriikka näytti happamalta ja Esko ärsyyntyneeltä. "Menen tästä nukkumaha. Tuus perästä ja kato, että laitat tohon eteen sen ritilän ettei kipinät lennä matolle." Henriikka sanoi ja lähti ylös. 

Henriikka seisoi peilin edessä ja letitti tukkaansa, kun näki oven avautuvan. Esko asteli sisään ja tuli Henriikan taakse. Hän kietoi kätensä Henriikan ympäri. Henriikka oli lyhyt verrattuna Eskoon. Oikeasti lyhyt, eikä vain vähän. Olihan Henriikka laiha, mutta myös lyhyt. Esko katsoi Henriikan silmiin peilin läpi "Annaks mun tehä tää?" Hän kysyi, Henriikka tiesi heti mitä Esko haki takaa. Hän epäröi hetken, mutta hän ei voinut kieltäytyäkään "Hyvä on." Henriikka sanoi varovasti. Esko lähti ottamaan pitkää yömekkoa pois Henriikan päältä. Hän teki kaiken varovasti ja maltillisesti. Ulkona satoi kaatamalla ja huoneessa oli hämärää, se jos joku teki kaikesta vielä intensiivisempää.

Henriikka oli nukahtanut siten Eskon viereen, että pää oli Eskon kainalossa, toinen käsi meni Eskon ympäri ja toinen hänen ja Eskon välissä nyrkissä. He olivat nukahtaneet uskomattoman lähekkäin. Peitto juuri ja juuri oli heidän päällään. 

Aamulla ukkonen herätti heidät. Koko yön he olivat pysyneet tuossa asennossa niin lähekkäin. "Eiköhän se olis jo aika nousta?" Henriikka kysyi, mutta Esko jäi sänkyyn. Henriikka nousi ja laittoi yömekkonsa päälleen ja lähti alakertaan puuron keittoon. 

Katosta roikkui ruisleipää, Henriikka otti viimeisen reikäleivän ja pilkkoi siitä paloja aamupalapöytään. Sitten hän aloitti puuron teon, lopuksi hän otti puhtaat aterimet ja laittoi pöytään. "Esko tuuhan alas ja hae pojat syömähä!" Henriikka huusi ja meni hakemaan kellarista maitoa ja voita. Hänen tullessaan pöytään oli ilmestynyt joka ikinen iikka, joka siitä oli eilen illalla lähtenytkin. "Aloittakaa vain." Henriikka huikkasi liedeltä ja kaatoi maitoa kannuun. Aamupala oli kaikkea muuta paitsi hiljainen. Jokainen valitti huonoa oloaan, mutta Henriikka ei sellaisesta välittänyt "Kestäkää niin, kuin miehet. Menkää tekemään pellolle hommat. Ne on parasta olla tehtynä sillävälin, kun olen kirkonkylällä käymässä." Henriikka käski ja lähti ulos.

Aittan toisessa päässä asuivat renki ja piika. "Ylös. Kalle, kaakki. Pinja tiskit." Henriikka sanoi ja lähti takaisin sisälle vaatteiden vaihtoon. Pian Henriikka palasi tallille täysissä pukeissa ja kori mukanaan. Esko katsoi ikkunasta miten nätisti Henriikka ratsasti tielle ja pois.

Kirkonkylältä Henriikka oli lähtenyt hakemaan, suolaa, sokeria, ruisjauhoja ja vehnäjauhoja. Kylällä suurin osa vastaan tulevista tervehti tai nosti hattua. Miksi näin? No koska Väliahot oli vauraimpia tilallisia ja aika moni oli heille velkaa. Henriikka hymyili kaikille vastaantulijoille, vaikka häntä ei hymyilyttänyt, ei sitten yhtään. Hän vain veti huulet hymyyn ja yritti näyttää onnelliselta ja iloiselta. Veeti tuli vastaan "Henriikka, mä oon saanu idean." Hän sanoi ja viittoi mukaansa. Henriikka oli ratsain, joten tuli hevosen kanssa Veetin perässä. "Mitäpä jos karattaisiin yhdes?" Veeti kysyi "Oletko hullu? Täältä on mahdotonta päästä minnekään ilman, että kukaan huomaa", Henriikka vastasi "Sanot, että lähret käymään jossain. Ihan missä tahansa kuha se vai uskotaan. Sitten me nährään sovitussa paikassa ja lähretään", Veeti selitti innoissaan "Mietitään vielä, mutta me saaraan lisää aikaa jos kysytään, että pääsisiks Eskolle hommiin", Henriikka ehdotti "No, voihan sitäki kokeilla..." Veeti huokaisi "Meillä ei oo aikaa typeröintii." Henriikka sanoi ja jätti Veetin yksin. 

Kyllähän se on mielessä käynyt, että karata pitäisi vaan onko se järkevää? Mutta minä kuulun nyt Eskolle ja se pitäisi vielä itsekin tajuta. Kai sitä voi oppia rakastamaan jotakuta toista. En minä tiedä mitä Veetillekin pitäisi tästä sanoa. 

Henriikka teki ostoksia ja näki torilla Katariinan. "Katariina!" Henriikka huusi ja käveli Katariinan luo "Se sinun Eskos on hullu. Ihan umpi hullu! Oli eilen illalla käynyt mukiloimassa Jussia, kun velat jääny maksamata. Ekkö sinä sen sun ukkos perään yhtään kahto?" Katariina kysyi "No luuleksää, että mulla olis yhtää sen helepompaa? No ei ole ei! En minä sitä kotona saanu pidettyä, vaik kuinka olisinki halunnu!" Henriikka vastasi.

Esko teki pellolla hommia. Se oli viimeinen pätkä tätä peltoa, sitten olisi vielä se toinen vähän pienempi pelto joka saadaan tehtyä yhdessä päivässä. "Mitä pojat veikkaatte, että maksaako Latvalat velat pika puoliin?" Esko kysyi "Syytä olis tai saa vielä muutamaan kertaan." Joku vastasi. Miehet tekivät hommia, raskaita hommia. Tähän yhteen päivään piti vielä mahtua vähän metsä hommia,  mutta ne kai saivat siirtyä. 

Häjyn vaimoksiWhere stories live. Discover now