Osa 15

63 4 0
                                    

Tuvassa oli pöydässä valmiiksi voidellut leivät ja maito odottamassa. Aina istui keinutuolissa ja kutoi. Esko oli kadonnut taas jonnekin. "Mihkäs se ukko on kerenny?" Henriikka kysyi "Puita pilkkomahan meni. Sano vievänsä pesään muutaman ja tulee sitten tupahan." Aina vastasi. Henriikka istui pöytään ja haukkasi leivästä palan. Pian Esko tuli takaisin tupaan ja katsoi hetken oven suusta huoneeseen. Henriikka joi mukin tyhjäksi ja haukkasi loput leivästä. Esko katsoi, kun Henriikka käveli hänen luokseen. Henriikka suuteli Eskoa ja siirsi likaiset hiukset sivuun tämän kasvoilta. "Sauna alkas varmaan kohta olla valmis." Esko sanoi.

Henriikka ja Esko kävivät ensin joessa ja sitten menivät saunaan. Henriikka oli aivan unohtanut Veetin ja kaiken tapahtuneen, kunnes Esko tutkiskeli hänen ranteitaan. "Laittovat hiton kireälle. Rantehes on iha mustelmilla", Esko sanoi "Itte mä niit oon riuhtonu, et mustelmille meni", Henriikka selitti "Mä oon tehny seleväks, et mä pirän susta huolta. Sun ei tarvi koskaan pelätä, et joku sut vie." Esko kuiskasi Henriikan korvaan "Kyllähän minä sen tierän." Henriikka huokaisi.

Viikot kuluivat, eikä edes Katariinaa näkynyt. Henriikka ei mennyt Veetin hautajaisiin, ei hän kehdannut. Esko oli ilmoittanut vallesmannille, että jos Jarin näkee niin saa laittaa suoraa kahleisiin ja Siperiaan.

Henriikka oli heittämässä kanoille ruokaa kunnes näki, että pihaan käveli Marjatta. Henriikka heitti loput jyvät maahan ja lähti vastaan. "Ookko nähny Katariinaa?" Marjatta kysyi "En. Ei se oo täällä käyny pitkihin aikoohin", Henriikka vastasi "Kotoa lähti toissa iltana eikä oo näkyny. Pete lähti ettimähän naapurista, mut eipä siellä ollu. Mä sitten siinä aattelin et jos tulisin täältä kattomaan", Marjatta kertoi "Viimeks, ku Katariina täällä kävi niin pyys mua auttamaan, et sais sen lääkärin pojan." Henriikka sanoi "Voi herra mu isä..." Marjatta huokaisi syvään.

Henriikka vei Marjatan tupaan Ainan kanssa ja itse lähti hakemaan Eskoa. "Esko!" Henriikka huusi, mutta mies oli kadonnut pihapiiristä. Henriikka jäi seisomaan naama jokeen päin. Pian kuitenkin hellä kosketus tavoitti hänen kätensä takaa. "No?" Esko kysyi "Katariina on karonnu teille tietämättömille", Henriikka vastasi "Tieräkkö sä kenen matkahan se Katariina ois menny?" Esko kysyi "Lääkärin pojan kanssahan se on lähteny. Multa kerran apua pyys, et siitä kunnon neirin tekisin. En mää suostunu ja likka lähti sitte kotia tai jonnekin vihastuksissaa", Henriikka vastasi "Lähetän pojat perää." Esko sanoi "Kiitos." Henriikka kiitti ja suuteli Eskoa.

Esko ratsasti häjyjen kanssa kirkonkylälle. Esko hakkasi lääkärin talon oveen. Ketään ei kuulunut tai näkynyt hetkeen. Kunnes lääkärin vanhempi tytär avasi oven. Hän säikähti vähän nähdessään Eskon, joka pureskeli pientä puutikkua ja tuijotti tyttöä mustilla silmillään. "Eikö likka oo tervehtimää oppinu?" Esko kysyi, tytön sanat tuntuivat juuttuneet kurkkuun kiinni häneltä pääsi omituinen "Ei". Esko tuijotti tyttöä hetken "Missäs veljes on?" Esko kysyi sitten "O-on isän matkassa. Lähti Ko-koskeloille hoitamahan emäntää." Tyttö vastasi, Esko nyökkäsi ja lähti. "No?" Konsta kysyi "Koskeloil. Siel se lääkäri poikasa kanssa." Esko vastasi.

Lääkäri tuli matkalla vastaan. Esko pysähtyi keskelle tietä. Lääkäri odotti, että Esko siirtyisi mutta Esko vain otti hörpyn pullostaan ja laskeutui kärrystä. Lääkäri laski ohjat käsistään ja rupesi avaamaan laukkuaan. Esko kuitenkin tuli siihen lääkärin vierelle ja veti laukun hänen ulottumattomiin. Lääkäri katsoi Eskoa pienten pyöreitten lasien alta. "Poikaas mä tahron jututtaa." Esko sanoi. Lääkäri kääntyi nopeasti poikaansa päin ja loi tähän hätäisen katseen. Poika nousi varovasti pois vaunusta ja vilkuili isäänsä. Esko oli poikaa puolitoista päätä pitempi, poika oli nuori ja hän katsoi pelästyneenä Eskoa. "Mihis soot mun emännän sisko paran vieny?" Esko kysyi, poika ei sanonut mitään vaan hän nieleskeli hitaasti ja varovasti. Eskon kärsivällisyys alkoi loppua. Hän naksautti niskansa ja otti poikaa olkapäästä. "Missä. Mun. Emännän. Sisko. On?" Esko kysyi painostavalla äänellä "Mi-mikä sen sen ty-tön ni-ni-nimi on?" Poika änkytti "Katariina se tais olla. Kerto, et sun matkaan lähtis jos vai tapoi osais", Esko sanoi "En ole nähnyt!" Poika selitti "Älä valehtele. Sä et tieräkään kenen leikkihin oot lähteny." Esko kuiskasi pojan korvaan. Poika nielaisi ja vilkuili isäänsä "Mitä sä poka oot menny tekemähän?" Lääkäri kysyi "Se tyttö vaikutti kivalta..." Poika sopersi "Joo. Ja likka on sen takii karoksis. Tajukko sä kui paljo me sitä etitää? Etpä taira. Sä saat tulla mun mukahan ja näyttää mihi oot likan laittanu." Esko sanoi ja veti pojan väkisin mukaan. Lääkäri ei tehnyt mitään, ei hän uskaltanut.

Ei kukaan Eskolle eitä sanonut. Se joka vähänkin vastusti joutui siperiaan. Joka ikinen iikka oli lahjottu tai peloteltu. Vallesmanni piti huolen, että Eskon asettamat säännöt toteutuivat ja se joka Eskon leikkiin lähti sai syyt niskoillensa.

Esko vihelteli ja ohjasi hevosta. Poika katsoi jalkoihinsa hiljaa. "Kirkonkylällekkö?" Esko kysyi "Joo..." Poika vastasi. Esko ei muuta sanonut vaan otti hörpyn pullostaan ja antoi vauhtia matkaan.

Esko ajoi lääkärin pihaan ja pojan noustessa Esko otti paidasta kiinni "Sä et lähre minnekään ennen, ku tää kaakki on tuos airassa kiinni." Esko sanoi ja poika jähmettyi niille sijoilleen. Hetken kuluttua hevonen oli aidassa kiinni. "Noni, missäs se likka on?" Esko kysyi "Täällä." Poika vastasi ja lähti viemään eskoa aittaan. Esko seurasi perästä ja huomasi pojan olevan hermostunut. Poika avasi oven. Ensin Esko näki hymyilevät kasvot, mutta sitten ne näyttivät surullisilta ja epätoivoisilta. "Katariina tuuha mun mukahan. Äitees on sua ettiny", Esko pyysi "En! En halua sinne enää. Voisin lähteä kouluun Riston mukana!" Katariina pani vastaan "Ristoa voi vähän sattua jos et tuu ny", Esko kiristi "En!" Katariina huusi "Soot tän itte valinnu." Esko sanoi ja löi poikaa. Katariina parahti ja tarttui Eskosta kiinni "No tulithan sinä viimein!" Esko naurahti ja veti tytön mukaansa.

Esko vei tytön kotiin ja kävi kertomassa Marjatalle mistä oli löytynyt.

"Typerä lapsi se vielä on..." Henriikka huokaisi ja ompeli siinä samalla "Käyn viel täs illalla jututtamas sitä poikaa. Ei oikeen tienny miten mulle puhutahan", Esko sanoi "Älä pahaksi paa. Kyllä sitä varmasti pelotti, ku ties kuka on peräs." Henriikka totesi kevyesti "No joo joo." Esko naurahti. Henriikka jätti ompelun kesken ja käveli Esko luo. Hän hymyili ja siirsi hiukset Eskon silmiltä sivuun. He suutelivat ja sitten Esko lähti ulos.

Kaikkien häjyjen voimin käytiin pojalle opetus antamassa, sitten viinaa ja kotiin vaimon viereen nukkumaan. Ehkä jotain muutakin siinä hommailtiin ennen nukkumaanmenoa.

Häjyn vaimoksiWhere stories live. Discover now