Osa 16

67 7 0
                                    

Syksyn ruska peitti metsiä. Jokainen lehtipuu hohti keltaisena, oranssina tai punaisena. Ruoho ja heinä alkoi muistuttaa enemmän ruskeaa, kuin vihreää. Sieniä oli joka paikka täynnä ja kylmät sateet piiskoivat joka päivä iltojen pimentyessä.

Henriikka makasi sängyssä ja katsoi kynttilän lepattavaa liekkiä. Esko avasi oven ja astui sisään. Hiukset ja housut valuivat vettä lattialle. Esko irroitti vyönsä ja asetti sen koukkuun, sitten paita, kengät ja housut. Hän tuli Henriikan viereen ja veti tämän oikeen lähelle itseään. "Pitäs mettä hommia alkaa kattoon ennen talven tuloo." Esko huokaisi. Henriikka hymyili, suukotti Eskoa ja sitten puhalsi kynttilän sammuksiin. He alkoivat nukkua siinä niin lähekkäin. Sade rapisi ikkunoihin ja ulkoa kuului, kuinka vesi tippui lätäköihin.

Aamu oli hämärä, sumuinen ja kostea. Henriikka vei hevosia ulos, miehet tekivät mitä tekivät ja Aina laittoi aamupalaa. Joutsenet lensivät peltojen yli, lehdet putoilivat puista. Oikeastaan oli aika kaunista. 

Poika juoksi tietä pitkin kohti Väliahoja. Henriikka katsoi, kuinka poika pinkoi pihan poikki pellolle. "Mitä on tapahtunut?" Henriikka kysyi "Se vallesmanni näki Jarin kirkolla. Kaikki pitää lähteä sitä ehtimää", poika vastasi "Kiitos. Käyn sanomas Eskolle, et tietää laittaa meiränki puolest miehii menee." Henriikka sanoi "Kiitos, rouvalle." Poika naurahti ja lähti juosten menemään täsmälleen samaa reittiä mitä oli tullutkin. Henriikka laittoi portin kiinni ja lähti hakemaan Eskoa.

Varastoa ne viimeistelivät sisältä. Yläkerrassa miehet tekivät luukkuja joista pudotettaisiin vilja laareihin. Henriikka käveli portaat ylös ja katsoi hetken sanomatta mitään. "Vallesmanni oli nähny Jarin kirkolla. Käski kaikki miehet ehtimään", Henriikka kertoi "Miks?" Konsta kysyi "Se sai syyt niskolleen Veetin taposta, siks." Henriikka vastasi "Meehä Konsta sinä ja ota kaks kaveria. Ootte mun puolesta siel." Esko käski. Konsta nyökkäsi ja lähti kahden muun häjyn kanssa menemään. "Mistä sait tietää?" Esko kysyi "Joku juoksu poika kävi kertomas." Henriikka vastasi ja lähti. Esko katsoi Henriikan perään ja jatkoi sitten luukkujen laittoa. 

Jari oli ollut koko loppukesän ja syksyn pakosalla. Näitä "Nähty siellä ja täällä" tapahtumia on ollut jo muutama, mutta aina hän on onnistunut pakenemaan paikalta. Tämä närkästytti Eskoa ja ahdisti kaikkia pitäjässä asuvia. Kaikille oli uskoteltu, että Jari oli Veetin hengiltä pistänyt. Kukaan ei oikein tiennyt missä Jari yöpyi tai sai ruokansa, kun ei hän kerta oikeen missään voinut näyttäytyä.

Viikkoja kului, eikä Jaria oltu löydetty. Henriikka pesi vaatteita ja katseli sumuiselle niitylle, joen toiselle puolen. Sumu oli kaunis paitsi, että vasta rannalle tuli seisomaan mies. Henriikka katsoi hetken ja tajusi, että se oli Jari. Henriikka nousi ja juoksi laiturin päähän. "Elä tuu tänne. Jos Esko saa tietää, et oot tääl se pian tappaa sut!" Henriikka huusi "Mä en välitä. Haluun, et tää loppuu ja mä lopetan tän nyt niin, ku miehet." Jari sanoi ja käveli jokeen. Henriikka seurasi tarkasti, kun Jari ui heidän rantaansa. "Voisinks mä olla hetken saunalla?" Jari kysyi "Mitä jos Esko näkee, et meet sinne ku meen takas ylös?" Henriikka sanoi "Sano sit, et mä haluan puhua." jari sanoi takaisin "No hyvä on. Toivottavasti soot valmis ottamaan Eskon puukosta." Henriikka huokaisi ja lähti. 

Henriikan saapuessa tupaan, Esko istui tuolissaan pulla ja kahvi kuppi kädessä. Hän hymyili, kun näki Henriikan. Hän ei siis ollut huomannut. "Onko jotai sattununna, ku noi surulliselta näytät?" Esko kysyi "Ei. Taitaa vaa nuha olla tuloillaa..." Henriika vastasi ja istui kahville. Kun kahvit oli saatu juotua ja tiskit tiskattua, oveen koputettiin. Henriikka pomppasi turhankin innokkaana ylös ja  meni avaamaan oven. Eskoa se puolestaan hymyilytti, mutta pian hymy hyytyi, kun näki Jarin kävelevän ovesta sisään. Esko nousi hitaasti silmät naulittuna Jariin. Henriikka käveli Eskon luo ja otti tätä kädestä "Rauhas. Jari tuli puhumahan. Istu alas." Henriikka saneli, mutta Esko vähät välitti. "Miks ton sisähän päästit? Siperiaan toi pitää laittaa." Esko sanoi ja työnsi Henriikan tieltään. "Esko!" Henriikka huusi perään, mutta Esko työnsi Jarin ovesta pihalle ronskein ottein. Henriikka katsoi ensin ovelle, sitten Ainaan ja uudelleen. "No mikäs nyt neuvoksi?" Aina kysyi "Annetahan miesten tapella, vaikka sitte toisesa tappaa. Ainaki riiat on sitte poikki lyöty", Henriikka vastasi "Sittenhän sinä jäät leskeksi", Aina huolehti "Väliahon leski rouvat." Henriikka naurahti "Voi hyvä laps! Ei kumpikaan saa kuolla, jos et mee välihin niin mä meen. Mun poikii ne molemma on!" Aina huusi ja lähti reippain askelin ulos. Henriikka hymyili hetken. Hän käveli makuuhuoneeseen ja haki lipastosta ylimääräisen puukon. Vasta sitten hän meni ulos. 

Esko ja Jari huusivat kilvan ja osoittivat toinen toistaan puukolla. Häjyt, jopa ne jotka olivat olleet Jarin etsinnässä olivat tulleet katsomaan mitä tapahtui. "Viimenen tappelu ja tää ratkoo kaikki!" Jari huusi "Anna tulla vaa, mitä häviäjälle tapahtuu?" Esko kysyi "Jos sä voitat nii mä meen sinne Siperiaa niin, ku sä haluut. Mut jos häviit nii saan puolet omaisuudestas tai jos huonosti käy saan kaiken", Jari vastasi "Henriikalle jotai jätät. Jos sen puille paljaille jätät, nii mä vannon et likka sut nukkuessas tukehruttaa!" Esko huusi "Selvä." Jari nyökkäsi. Höpinät oltiin höpötelty ja nyt jo juostiin toisiaan kohti. Henriikka katsoi sivusta, kun miehet husivat puukoilla tai nyrkeillään toisiaan. Eskon puukko puukotti Jaria reiteen ja Jarin puukko Eskoa kyynärvarteen. Aina voivotti kyyneleet silmissä poikien touhua, mutta Henriikka katsoi tappelua ilmekään värähtämättä. 

Henriikan katse oli tappava ja se seurasi joka ikistä liikettä mitä miehet tekivät. Kädet nyrkissä, toinen käsi puristi puukkoa lujasti. Veri miltei kiehui sisällä. Hän oli saanut niin tarpeekseen, että oli oikein raivoissaan. Koko elämä oli mennyt päälaelleen siitä hetkestä asti, kun Henriikka oli sanonut sanat "Tahron." 

Esko huohotti ja piteli kädestään. Jari seisoi kauempana ja huojui verisenä hänkin huohottaen. He olivat tapelleet jo vartin, mutta kumpikaan ei suostunut luovuttamaan. Hetken siinä toisiaan tuijoteltuaan he saivat maagisesti siitä voimaa ja juoksivat puukot ojossa toistensa kimppuun. Eskon puukko Jarin mahaan ja Jarin puukko Eskon rintaan. Molemmat ihmettelivät sitä miten puukot oli siihen päätyneet. Jarin mahasta tihkui verta ja paita sekä housut olivat hetkessä punaiset. Esko katsoi rintaansa ja ihmetteli, kun veri valui jokapaikkaan. Henriikan silmäkulmaan ilmestyi kyynel. Hän juoksi Eskon luo ja piteli tämän päästä kiinni. Esko hymyili, mutta hän myös polvistui. Henriikka polvistui perässä ja suuteli Eskoa tuhat kertaa. "Häjyn vaimoksi mä ryhdyin." Henriikka sanoi ja hymyili Eskolle. Esko suuteli Henriikkaa ja otti tätä kädestä kiinni "Mä, kun oon niin huono tälläsissä syrämellisissä asiois, mut sua mä rakastan." Esko sanoi. Hän yskäisi vähän. Henriikka ja Esko vaihtoivat hymyjä viimeisen kerran. Esko halasi Henriikkaa niin hyvin, kuin pystyi. Henriikka tunsi, kuinka Esko hiljalleen valui hänen päälleen enemmän ja enemmän. Henriikka hymyili ja itki. Hän laski Eskon syliinsä, otti puukon pois rinnasta ja itki. Hän sulki Eskon mustat silmät ja itki. Veri valui hänen syliinsä, mutta hän vähät välitti siitä. Eskon käsi muuttui kylmäksi hetki hetkeltä. "Häjyn vaimoksi mut oli tarkootettu." Henriikka kuiskasi Eskon korvaan hiljaa. 

Jari yski kauempana nurmella ja katsoi, kun Henriikka hyvästeli Eskon. Aina oli kiiruhtanut Jarin luo ja alkanut hoitaa haavaa. Henriikka nousi ja käveli Jarin luo. Hän ei sanonut mitään, vaan otti maasta Väliahon isännän puukon ja vei sen Eskon vyölle. Aina ja Jari katsoivat, kun Henriikka suuteli Eskoa viimeisen kerran. Henriikka kääntyi heihin päin. Kyyneleet valuivat hänen silmistään, mutta hän hymyili. Hän oli samalla ottanut maasta puukon minkä oli hakenut lipastosta. Aina ja Jari katsoivat Henriikkaa. He eivät ymmärtäneet mitä Henriikka aikoi. He tajusivat vasta, kun Henriikka painoi puukon kurkkunsa läpi ja kaatui maahan. "EI!" Aina karjahti ja meni Henriikan luo. Tytön silmät tuijottivat tyhjään ja viimeiset kyyneleet valuivat hänen poskelleen. Ainan poskillekin valui kyyneleitä. Hän sulki Henriikan silmät ja otti puukon pois kurkusta. Jari katsoi sivusta täysin shokissa heihin päin. 

Hautajaiset olivat hiljaiset. Esko ja Henriikka haudattiin yhdessä vierekkäin Erkin viereen. Hautakivissä luki: "Esko Juhani Erkin poika Väliaho. Väliahon isäntä." Ja "Henriikka Aina Maria Uskon tytär Väliaho."

Usko, Katariina, Pete, Marjatta ja Aina seisoivat haudalla. "Olivat he niin kovin nuoria..." Marjatta sanoi kalpeana "Pojat nyt niit tappelivat tilasta ja toisesa tappoat. Eskolle kävi huonosti ja päätti Henriikka mennä perähän." Aina kertoi. 

Kolmaskin hauta saatiin kaivaa, sillä Jari kuoli seuraavana yönä vammoihin, mitä tappelu tuotti.  Hänet haudattiin veljensä viereen. Kivessä luki: "Jari Esko Erkin poika Väliaho." Aina kieltäytyi laittamasta siihen isäntää, koska Jari oli tappelun lapsellisesti aloittanut, eikä hän isäntä edes ollut. 

Häjyn vaimona minä kuolin. Onnellisena vaimona. Esko se oli erikoinen mies, mutta minun oma häjyni. Häjyn vaimoksi minä ryhdyin ja sellaisena kuolin. Ei minusta muuhun ollut. Sydämeen mahtuu jos jonkin moista rakkautta, mutta sen aidon vain kummasti tuntee. Ei sen miehen aina pidä olla juuri sieltä täydellisimmästä päästä, kunhan vain sydän on paikallaan. 

Häjyn vaimoksiWhere stories live. Discover now