Liekinniemen tytöt

Luku 7

Juhannuksen jälkeisellä viikolla nuori emäntä tahtoi viimein vaihtaa Liekinniemen pirtin piirongin, vaikka anoppi luonnollisesti vastusti moista pyhäinhäväistystä - isäntävainaa oli poikasena oppinut kävelemään pidellen kiinni vanhasta piirongista. Pitkänpuoleisen sanaharkan jälkeen vanha emäntä antoi periksi ja muutoksen tuulet pääsivät puhaltamaan. Lipaston raahaaminen lankesi Valpurille ja Väinölle, kun Akustia ei näkynyt. Toimeksianto olisi itsessään ollut suhteellisen vähäpätöinen. Hankittu piironki sattui kuitenkin jököttämään Allin aitassa. Väinö näytti vähän kiusaantuneelta: ties mitä hirveyksiä piika-aitassa lymyäisi. Valpuristakin tuntui, että hänen olisi ollut parempi olla näkemättä tytön huonetta. Hän ei uskonut osaavansa suhtautua siihen niin välinpitämättömästi kuin hänen olisi kuulunut.

Kun Valpuri ja Väinö kiipesivät yläparvelle, tytön vastahakoisuus karisi suurina kokkareina. Huoneen oven avautuessa sitä oli jäljellä enää niin pieni hippu, että innokkuutta täytyi alkaa peitellä. Allin huone! Valpuri oli ennättänyt kuvitella sen vaikka minkälaiseksi. Ensivaikutelma oli yllättävän paljon samanlainen kuin Valpurin omassa huoneessa. Oikeastaan se ei ollut mikään ihme, olihan kaikki aittahuoneet varmaan rakennettukin saman näköisiksi. Allin olisi silti kuvitellut viettävän yönsä jotenkin prameammin. Huone tuoksui sentään raikkaammalta kuin Valpurin. Se saattoi johtua osaltaan siitä, ettei Alli saapastellut töikseen lehmänsonnassa tai viettänyt aikaa kalojen kanssa. Muutenkin Allilla oli siistimpää: enimmät tavarat olivat poissa näkyvistä, varmaankin arkussa sängyn päädyssä. Peti oli tietysti sijattu moitteettomasti.

Huoneen pienestä neliruutuisesta ikkunasta näkyi lähinnä metsänreunan koivujen runkoja ja oksia, jotka laikuttivat sisään virtaavan valon. Ikkunan alla, sängyn vieressä, oli yksinkertainen pöytä. Sen päällä elelivät somat vastapoimitut kukat vielä virkeinä pienessä kipossa. Juhannuksena solmittu seppelekin roikkui näköjään naulassa seinällä. Valpuri oli joutunut viskaamaan omansa tunkiolle melkein heti juhlien jälkeen.

Valpuri kiinnostui toden teolla tajutessaan, että pöydän reunalle oli asetettu pieni pino kirjoja. Niitä ei kai yleensä näkynyt piikojen huoneissa. Päällimmäinen näkyi olevan kasvioppia, ja alempi...
"Otahan toisesta päästä", Väinö komensi jo vähän vaativasti.
Valpuri joutui jättämään kirjojen hipelöinnin sikseen.
"Joo. Tietysti", hän henkäisi ja kiirehti auttamaan renkiä, joka oli jo nostellut sekalaiset roinat sivuun piirongin edestä ja ottanut oman kantajanpaikkansa sen toisesta päästä. Tolkuttoman painava piironki saatiin ihmeen kaupalla ensin alas jyrkkiä rappuja ja sitten paikalleen pirttiin.
...Mutta oli Alli sentään yhdenlainen tyttö. Olihan hän sanonutkin lukeneensa kieloista.

Valpuri ei ollut jutellut Allin kanssa juhannuksen jälkeen sen kummemmin kuin sitä ennenkään, mutta eipä toisaalta ollut myöskään Ilmari: niljake oli käynyt tilalla hoitamassa asioita, mutta Alli ei ollut ollut millänsäkään. Piironkipäivän päiväruoan jälkeen tyttö näkyi seisoskelevan toimettomana. Valpuri tuppautui hänen juttusilleen ja meni tervehdittyään suoraan asiaan.
"Olin näkeväni, että sinulla on kirjoja tuolla huoneessasi", hän sanoi.
Alli hätkähti, mutta hänen ilmeensä kovettui nopeasti loukkaantuneentapaiseksi.
"Näit oikein", hän sanoi ikiaikaiseen tapaansa etäisen ystävällisesti. "Miten lienevät kulkeutuneet tilalle."
"Sinä siis luet niitä?" Valpuri kysyi.
Alli nyökkäsi.
"Aina välillä", hän sanoi, ikään kuin asiassa ei olisi ollut mitään taivasteltavaa.
"Aika hienoa", Valpuri sanoi. Tunne ei välittynyt kerralla kokonaisena, joten hän koetti uudelleen: "Tai siis, ihan mahtavaa! Eivätkä näyttäneet olevan mitään romaaneita."
Alli kuljetti katseensa Valpurin kautta pihan suuntaan.
"Ei opiskeleminen hyödytä mitään, kun on vaan piika." hän ilmoitti, ilmeisesti laiduntavalle karjalle.
"Miksei hyödyttäisi? Sinä vaikutat hirveän fiksulta."
Valpuri purki varmaan sydämensä tuntoja vähän turhan raisusti, mutta Allin kasvoilla pilkahti aivan varmasti vastahakoinen hymy.
"Ai", hän sanoi ja sipaisi hiussuortuvan korvansa taakse (jumalauta!). "Eivät ne ole kuin kansakoulun oppimäärää. Paljon nuoremmat osaavat sen vertaisen."
"Niin, mutta voihan sinusta vähitellen tulla vaikka minkälainen oppinut", Valpuri letkautti.
Alli tuhahti ja ilmoitti ykskantaan lähtevänsä tarkastamaan, olivatko pyykit kuivuneet. Valpuri ei jäänyt ihmettelemään äkillistä aiheenvaihdosta. Hän pyysi lupaa lähteä mukaan ja sai sen - kohtuullisen vinoilun kera. Töitä sai kuulemma mielellään tehdä, varsinkin jos ei ollut taaskaan ollut mukana pyykkäämässä.