Valvo mun kanssa aamuun

Luku 4 - Kiitos, Henkka

A/N: moi taas! mä oon kirjottanut tätä kirjaa valmiiks sellaset seitsemän lukua, siks näitä tulee nyt näin nopeesti. toivottavasti ei haittaa! kyl se tahti kohta hidastuu.

tää kertojan vaihtelu on oikeesti hankalaa, tai tuntuu vaan, että en saa tätä kulkemaan niin sujuvasti kun haluisin. ehkä tää vaatii vähän vaan harjotusta ja totuttelua. 😄

kiitos kaikille lukijoille, love you <3

*

Luku 4 - Kiitos, Henkka

Tiia

"Mitä mun lemppari Tiia-Maria?"

Tumpin kasvoilla leikitteli vekkulimainen, kujeileva hymy - sellainen kuten yleensä. Se nojautui meidän pöytää vasten reteästi ja laski kaljatuoppinsa pöydälle. Mä katselin sitä huvittuneesti hymyillen.

Tumppi oli kunnon hurmuri, aina vähän pilkettä silmäkulmissa. Se oli niin kuin ne nahkatakkiset kundit viisikymmentäluvun elokuvista, James Dean, nuori kapinallinen, ja niin edelleen.

"Tunnetko sä montakin Tiia-Mariaa?" mä heitin sille ja se virnisti.

"En tunne muita kun sut", se myönsi. "Mutta vaikka tuntisin, niin sä olisit silti mun lemppari", se jatkoi leikkisästi silmäänsä iskien ja mä naurahdin.

"Ihana kuulla", tuumasin vaihtaen asentoa epämukavalla baarijakkaralla ja siemaisin puolillaan olevasta lasistani. "Enkä mä mitään ihmeellistä, meillä on tyttöjen ilta Minjan, Oliverin ja Saken kanssa", jatkoin ja Tumppi nauroi.

Mun ja Minjan tyttöjen ilta oli alkanut rennosti Minjan luona tissutellen, mutta baarissa Oliver ja Sakke olivat liittyneet seuraan. Minjalle se oli enemmän kuin okei, mutta mä en olisi jaksanut. Mä en olisi jaksanut Sakkea, mä en pitänyt siitä. Se ylimielinen retostelija, joka esitti kovempaa jätkää, kuin oikeasti oli. Oliver taas oli hyvä tyyppi, vaikka oli meilläkin ollut omat erimielisyytemme.

Minjalla ja Oliverilla oli joku epävirallinen friends with benefits - juttu. Oli ollut jo pari vuotta. Mä en itse varmaan pystyisi mihinkään panosuhteeseen, jotenkin mä kelasin, että siinä lopulta sattuisi toiseen, lopulta jompikumpi loukkaantuisi, tai mukaan tulisikin tunteita ja kaveruus menisi ihan pilalle. Oliver ja Minja kuitenkin handlasivat niiden jutun, ne eivät tunteneet toisiaan kohtaan mitään syvempää, ne vaan viettivät välillä öitä yhdessä ja se siitä. Homma toimi.

Mikäs siinä.

Minja oli kyllä tosi avoinmielinen tyyppi, ei se jaksanut ottaa asioita liian vakavasti tai välittänyt mitä muut ajattelivat. Me oltiin oltu samalla luokalla kymmenvuotiasta asti. Mä olin ollut alakoulussa tosi arka ja pelokas, mutta Minja oli tullut juttelemaan ja ollut mun kaveri, saanut mut rohkaistumaan. Yläkoulussa se oli tietysti saanut tosi paljon uusiakin kavereita, mutta mä olin hitsautunut porukkaan myös mukaan tosi helposti Minjan kautta.

Mun koulunkäynti oli mennyt aina aika penkin alle, jotenkin sitä oli yläasteella vaan ollut huonoissa porukoissa ja tehnyt tyhmiä juttuja, häslännyt ja sekoillut.

Kyllä mä tykkäsin opiskella ja lukea, sen takia mä olin hakenut Jyväskylään iltalukioon ja tykkäsinkin olla siellä. Jyväskylään oli täältä vaan tunnin matka, joten ei edes paha. Mulla olisi iltalukiota vielä vuosi jäljellä. Ja ehkä mä sitten voisin muuttaa pois Kiuruharjulta, voisin hakea johonkin kouluun, joka kiinnostaisi.

"Mitäs mun kolmanneks lemppari Tino?" kysyin vitsaillen ja kohdistin katseeni melkein parimetriseen, bändipaitaan ja revittyihin farkkuihin pukeutuneeseen irokeesipäähän.