Valvo mun kanssa aamuun

Luku 14 - Minjalla on asiaa

A/N: moikkuu, piti julkasta tää jo eilen mut mun wattpad ei toimi yhtää, siis en pääse ees lukee joitain tarinoita mitä haluisin ja ääh paska. no juu, mutta jos tää nyt!! ihan överikauan menny tässä luvussa, anteeks oikeesti, mutta vihdoin mulla on ees vähän aikaa kirjottaa ja on taas inspistäki näihin harjun kuvioihin enempi c: tää inspis menee kyllä niin kausissa, välillä on ihan hitosti innostusta kirjottaa ja välillä tekis mieli heittää roskiin kaikki XD mut joo, kävin äske lukkee uuestaan edellisen luvun kommentteja ja ääh ootte aivan liian ihania <3 mää oon niin otettu ja kaikkee, en ois ikinä uskonu et mun tekstejä lukis näin moni, kiitos!!

tein näille mun stooreille uuet kannet ja jospa nyt hetken oisin tyytyväinen enkä vaihtas heh

*

Luku 14 – Minjalla on asiaa

Tiia

Ajatuksen tasolla seksin harrastaminen selvinpäin oli tuntunut aina jollain tavalla vaikealta, ehkä vähän ahdistavalta ja tietyllä tavalla epämiellyttävältä. Nyt kuitenkin, siinä niin, kun me oltiin Akselin kanssa toisissamme kiinni, mun olo ei ollut epävarma tai ahdistunut.

Eikä se ollut sitä ollut äskenkään, päinvastoin, musta oli tuntunut turvalliselta ja luottavaiselta, mä olin tiennyt sisimmässäni, ettei Akseli satuttaisi mua. Se oli ollut ihana ja intohimoinen ja kiihkeä, ja kuitenkin niin huolehtiva ja välittävä, se ei ollut ajatellut vain itseään.

Ehkä mä olin aina hyvin sokeasti ajatellut, että miehet olivat sellaisia, etteivät ne jaksaneet sängyssä välittää kuin omista haluistaan. Ei mulla oikeastaan ollut kokemusta muusta.

Mä en myöskään ollut koskaan kunnolla nauttinut seksistä ennen tätä. Kaikki ne lukuisat yhden yön jutut olivat tehneet olosta vain tyhjän. Mä en ollut voinut tuntea itseäni kauniiksi alasti, en koskaan.

Ehkä Samuel oli vaikuttanut muhun liikaa. Se oli saanut mun olon pitkäksi aikaa niin huonoksi, etten mä ollut voinut kuin inhota itseäni ja vartaloani. Mä olin hävennyt niin paljon, tuntenut itseni likaiseksi. Ehkä mä en myöskään siksi ollut kyennyt aikaisemmin seksiin kuin kännissä. Ja silloinkin se oli aina ollut enimmäkseen vain hyvin holtitonta ja ajattelematonta.

Mulla oli kokemusta seksistä, melko paljonkin, mutta ei tällaisesta, mitä meillä oli ollut Akselin kanssa hetkiä aikaisemmin.

Ei todellakaan.

Kaikki epävarmat ajatukset mun vartalosta ja ulkonäöstä olivat kadonneet äsken ihan täysin. Oli ihmeellistä, miten Akseli oli saanut mun olon tuntumaan kauniilta, sillä tavalla seksikkäältä ja haluttavalta, etten mä ollut ennen tuntenut vastaavaa. Tuntui lähes käsittämättömältä, että Samuel oli rikkonut mut sillä tavalla, ja sitten se oli toinen Saariaho, se oli Akseli, joka sai mut tuntemaan itseni näin hyväksi.

Niin kuin äskeinen olisi korjannut musta jotain, mikä oli ollut todella kauan rikki. Olo ei ollut tyhjä, päinvastoin, mä olin täynnä lämpöä.

Ja häpeä oli poissa.

Mua ei hävettänyt mikään, ei mun vartalo tai mun äskeiset kyyneleet tai se, että mä olin kertonut Akselille mun lääkityksestä. Eikä mua hävettänyt mun viimeöinen, humalainen ahdistuskohtauskaan. Mulla oli vaan hyvä, turvallinen olla.

Kaikki oli tapahtunut hemmetin nopeasti, mutta musta tuntui kivalta ja tosi oikealta, että tämä meni näin.

Akseli oli tuntunut ihanalta.

Me seistiin joitain toveja myöhemmin suihkun alla ja mä nojasin Akseliin, pidin käsiäni sen paljaan vartalon ympärillä ja hengittelin rauhallisesti. Mun oli vaikea vieläkin uskoa, että tämä oli totta, vaikka se oli. Kaikesta ihanasta olosta huolimatta mun oli vaikea ymmärtää, että Akselin kaltainen kundi oikeasti halusi olla mun kanssa, halusi seurustella mun kanssa, välitti musta, oli mua kohtaan niin suloinen. Sellaiset kundit kuin Akseli – ei sellaiset kiinnostuneet munkaltaisista tytöistä.