Just one tear//IN FINNISH

2. Castle

Words 1111
****
Auvon suutani, enkä saa sieltä ulos minkälaista sanaa. Onko minut oikeasti valittu? Vai onko tämä vaan unta? Nipistän itseäni pienesti ja huomaan yhä olevan tässä.

"Siis nytkö?" Varmistan ja mies huokaa.

"Joo. Nyt." Hän sanoo ja minä vilkaisen sisälle.

"No minä käyn vaan hakemassa-"

"Sinä et tarvitse mitään mukaan. Saat kaiken tarvittavan sieltä. Saat minuutin aikaa hyvästellä." Mies sanoo ja jään hetkeksi seisomaan siihen. Juoksen sen jälkeen äitini huoneeseen ja hän on näköjään jo onneksi hereillä.

"Äiti! Minut valittiin ja minun pitää mennä! Niinkuin nyt!"

"Mitä?" Äitini kysyy ja vilkaisee sängystään ulko-ovelle.

"Halusin vielä sanoa heipat. Tulen vapaapäivänä tai päivinä käymään täällä. Sano minun puolesta heipat Alicelle ja Elizabethille."

"Minulla tulee sinua niin kova ikävä, kulta." Äiti sanoo ja vetää minut halaukseen. Halaan häntä takaisin ja yksi kyynel tipahtaa äidin olkapäälle.

"Minä tulen vielä takaisin ja lähetän tänne sitä rahaa." Sanon ja lähden äidin huoneesta mahdollisimman nopeasti. En olisi muuten voinut lähteä.

"Mennäänkö?" Mies kysyy ja säikähdän sitä hieman. Hän on tullut sisälle ja katselee ympärilleen. Miten hän voi olla linnan palveluksessa? Hänellä ei näytä olevan minkäänlaisia käytöstapoja.

"Joo." Vastaan ja hän menee edeltä ulos. Seuraan häntä ja pääsemme vaunuihin. Mies istuu minua vastapäätä ja istuu ylpeänä paikallaan.

Minä siirrän katseeni ikkunaan ja ajattelen, että minkälaisen seikkailun tämä tuo tulessaan.

****

Tämä on linna on oikeasti valtava. En ole ikinä nähnyt mitään yhtä kaunista. En ole nimittäin koskaan käynyt edes tämän lähellä. Äiti on aina välillä kuvaillut tätä, mutta tämä on paljon upeampi kun näkee omin silmin.

"Sinä et saa mennä länsi-siipeen. Siellä majoittuvat kuningas ja prinssi. Et tule heitä kyllä todennäköisesti edes koskaan näkemään." Mies sanoo ja naurahtaa. Hän on kyllä ihme mulkku.

"Te palvelijat majoitettu itä-siivessä. Sinulla on huonekaveri, mutta minulla ei ole tietoa hänestä. Sinä vastaat ruokapuolesta ja sen puolen pomo tulee hakemaan sinut tästä aulasta." Mies sanoo ja kääntyy ympäri. Hän lähtee pois.

Katselen ympärilleni ja olen pyörtyä tästä kauneudesta. Seinillä on kuvia entisistä hallitsijoista ja tunnistan kuninkaan, joka meillä vastikään oli. Hän kuoli jonkinlaisessa sodassa. Ja nyt hänen poikansa on vallassa.

Kuulen yskäisyn takaatani ja käännyn ympäri. Edessäni seisoo minua vähän pidempi nainen. Hän on vanha ja hänen hiuksensa ovat tiukalla nutturalla takana. Hänellä on päällään vaatimaton viininpunainen mekko. Hän ei näytä miltään rikkaalta, mutta ei kyllä palvelijaltakaan. Juuri joltain työnjohtajalta.

"Sinä lienet Alexandra?" Hän kysyy tiukalla äänellä ja minä nyökkään. "Seuraa minua." Hän sanoo ja kääntyy ympäri. Hän lähtee korot kapisten kulkemaan oikealle.

"Täällä on itä-siipi. Sinun huonekaverisi on Madison. Tapaat hänet myöhemmin. Esittelen sinulle nyt vähän tätä linnaa ja sen käytäntöjä." Nainen sanoo, enkä ole vieläkään kuullut hänen nimeään. "Onko sinulla tässä vaiheessa mitään kysyttävää?"

"Joo. Mikä on sinun nimesi?" Kysyn ehkä hiukan arasti ja nainen kääntyy katsomaan minua.

"Victoria. Jos et ole vielä ymmärtänyt niin olen sinun pomosi."