Just one tear//IN FINNISH

Epilogue 1

Vuotta myöhemmin:

Kävelen reippaasti eteenpäin ja nostan kättä vastaantuleville palvelijoille. Minusta on kiva, että he jälleen arvostavat minua. Tunnen, että minä todella kuulun tänne ja, että tänne minun pitää jäädä.

Saavun päämäärääni ja koputan ovea. Kestää hetki ja sen jälkeen toinen. Olen varma, että täällä ei ole ketään, mutta juuri, kun ole kääntymässä niin Elizabeth avaa oven.

"Sinulla kesti oikeasti pieni ikuisuus. Mitä sinä olit oikein tekemässä?" Kysyn ja astelen sisään.

"Olin laittamassa vaatteita päälle. Christian meni kuulema Williamin kanssa metsästämään", Elizabeth sanoo ja istuutuu sohvalle. Minä nyökkään hymyillen ja istun hänen viereensä.

"Kuhan he eivät vaan tappaisi sielä toisiaan. Meidän pitää nimittäin mennä Christianin kanssa naimisiin viikon päästä", Elizabeth sanoo hymyillen ja minä naurahdan.

Minusta Elizabeth ja Christian on luotu toisilleen. He rupesivat tapailemaan reilu puoli vuotta sitten ja menevät tosiaan viikon päästä naimisiin. Muistan kuinka Elizabeth sanoi minulle, että ei tule koskaan pitämään Christianista sillä tavalla. Jotain silti tapahtui ja he ovat tässä.

Kaiken lisäksi Christian on antanut minulle - tai meille anteeksi. Elizabethilla on kyllä jotain tekimistä asian kanssa, mutta silti. Christian tosiaan oli meille aika pitkään vihainen, mutta yksi ilta alle puoli vuotta sitten hän ilmestyi meidän huoneen ovelle. Hän ihan tosissaan vihoitelli meille yli puoli vuotta. Hän ei silloin pystynyt sietämään meitä silmissään.

Nykyään hän ja William yrittävät jopa tulla toimeen keskenään. Heidän välillään on tietysti vielä kireyttä, mutta ei enää läheskään niin paljon. Molemmat pitävät metsästyksestä, joten he lähtivät auringon noustessa.

"Mutta minä olisin kyllä ihan hyvin voinut tulla sinne. En oikeasti ymmärrä, että miksi sinun pitää kävellä tänne asti tuon jättimäisen mahan kanssa", Elizabeth sanoo ja katselee suurta mahaani. Minä silittelen sitä ja tunnen kuinka lapsi potkii.

"Minä tarvitsen liikuntaa, eikä tämä nyt mitään haittaa. Olen vain tosin aika väsynyt, koska tämä pikkuinen piti viime yönä aikamoisen jumpan", sanon naurahten ja Elizabeth naurahtaa myös.

Elizabeth ja Christian tosiaan muutti toiselle puolelle linnaa. He halusivat kokonaan jonkun alueen itsellen. Minulla ja Williamilla on nyt kokonaan länsi-siipi.

"No... mennäänkö? Minulla on ainakin ihan hirveä nälkä ja Madison on varmasti jo siellä", Elizabeth sanoo ja nousee seisomaan. Minä teen samoin, enkä enää tiedä, että miksi rupesin istumaan. Liikkeelle lähtö on aina yhtä vaikeaa.

"Entäs Alice? Onko hänestä kuulunut mitään?" Elizabeth kysyy, kun lähdemme kohti ruokasalia. Minä pudistan päätäni ja katson jättimäistä vatsaani.

Alice lähti puoli vuotta sitten pois. Hän sanoi, että palaa vielä, mutta en ole kuullut hänestä yhtään mitään. Minua pelottaa ihan hirveästi, että hänelle on käynyt jotain. Haluan hänet tänne takaisin. Varsinkin, kun lapsi syntyy kohta.

"Kyllä hän palaa vielä, Alexandra. Älä hänestä murehdi. Sinun pitää ruveta miettimään niitä unettomia öitä, jotka tulet viettämään pikkuisessi kanssa", Elizabeth sanoo. "Onko William muuten jo kosinut?"