Just one tear//IN FINNISH

26. Hiding

Words 1613
****
En voi ajatella vaan itseäni, vaikka haluaisin. Minun pitää miettiä tekojeni seurauksia. Christiania. En epäile vaikka hän ei koskaan tulisi antamaan minulle anteeksi. Temppuni on anteeksiantamaton.

En oikeasti miettinyt yhtään. Minä vaan pakenin ja jätin Victorian hoitamaan asian. Voisinko olla yhtään itsekkäämpi ja pelkurimaisempi? Enpä usko.

William sanoi minulle juuri, että kaikki vieraat ovat lähteneet. Christian on vetäytynyt omiin oloihinsa ja ystäväni ja siskoni etsii minua.

Minä en pysty vielä kohtaamaan niitä. En vielä kestä sitä kaikkea mitä tulen niskaani samaan. Haluan odottaa vielä vähän aikaa.

"Alexandra?" Kuningas huhuilee ja minä kohotan katseeni häneen.

"Niin?" Kysyn ja kuningas istahtaa viereeni. Minä katson tiiviisti eteenpäin, mutta tunnen kuinka kuningas katsoo minuun.

En voi oikeasti miettiä muuta, kun Christiania. Miten hirveältä hänestä mahtaa tuntua? Minun olisi pitänyt kuunnella Bethia. Hän oli oikeassa. Minun olisi pitänyt peruuttaa häät.

"Minne sinä aioit mennä?" Hän lopulta kysyy ja minä kohautan olkiani.

"Olisko mitenkään mahdollista, että voisin jäädä tänne vähäksi aikaa? Minä.... minä en ole vielä valmis kohtamaan muita. Haluan hetken vaan piilotella täällä." Sanon ja kuningas nyökkää vaitoinaisesti.

Hän nousee ylös ja kävelee parvekkeen oville. Hän työntää ne auki ja kävelee sinne. Minä jään istumaan sohvalle ja käperryn siihen mytyksi.

****

Tuijottelen kattoa, mutta kuulen kuninkaan kumminkin touhuavan jotain. En kiinnitä siihen kumminkaan mitään huomiota.

Päivän aikana huoneessa on käynyt pari palvelijaa ovella, mutta kuningas on käännyttänyt heidät kaikki takaisin.

Olen maannut suunnilleen koko päivän tässä ja pyöritellyt kaikki mahdolliset ajatukset päässäni.

Minun tekee vieläkin ehkä hankalaa myöntää tätä, mutta olen tosiaan ihastunut Williamiin. Se ei tosin riitä. Minun pitää miettiä, että mitä se tarkoittaa muiden kannalta.

Kelle se aiheuttaa tuskaa?

Ehdottomasti Christianille. Minusta myös tuntuu, että Alice ei ole hirveän innoissaan siitä.

Minun pitää myös miettiä kaikki hyvät ja huonot puolet. Minusta tuntuu, että huonoja puolia on enemmän. Toisaalta pitääkö minun ajatella nyt muita vai itseäni.

Kyse on minusta. Minun elämästä. En halua kumminkaan loukata läheisiäni päätöksilläni.

"Alexandra? Tuletko sinä nukkumaan?" Kuningas kysyy ja havahduttaa minut pois ajatuksistani. Minä siirryn katsomaan häntä ja kuningas katsoo minua toinen kulma koholla.

"Minä nukun tässä." Tokaisen vaitoinaisesti ja siirryn taas katsomaan kattoa. Kuulen hänen huokaisevan ja nousevan sängystä ylös. Olen varma, että hän tulee luokseni, mutta hän kävelee sen sijaan vaatehuoneeseen.

Pian kuulen hänen palaavan takaisin ja valkea paita lentää naamalleni.

"Laita se päällesi. Siinä on varmasti kivempi nukkua." Hän sanoo ja katson suurta paitaa. Katson omia vaatteitani - tai oikeastaan mekkoa. En ole ottanut tätä pois. Enhän minä halua täällä alasti olla. Totta puhuakseni en ole edes kiinnittänyt tähän mitään huomiota.

Nousen huokaisten ylös ja kuulen samalla, kuinka oveen koputetaan. Kipitän nopeasti vaatehuoneeseen ja William menee avamaan ovea.

Vaihdan paidan nopeasti päälleni ja jään hetkeksi tuijottamaan mekkoani. Ripustin sen ja se näyttää suunnilleen yhtä kauniilta, kun aamulla. Ryppyjä on ehkä hiukan tullut.