Just one tear//IN FINNISH

28. Greg

"Mitä?" Kysyn hämmentyneenä ja tunnen kuinka henkeäni hiukan ahdistaa. Minä näen, että William ei pilaile. Hän on aivan tosissaan.

"Greg haluaa sinut", hän toistaa uudelleen ja minä nousen seisomaan. Ei voi olla. En ole ikinä edes kuullut hänen nimeään. En ole koskaan nähnyt häntä. En tiedä hänestä yhtään mitään, ja minulle pudotetaan tuollainen pommi.

"Voitko sinä selittää?"

"Minä en anna sen tapahtua, Alexandra. Hän ei saa sinua", kuningas yrittää ja nousee itsekin ylös. Minä en halua kuulla joitain sepityksiä. Haluan kuulla aivan kaiken ja totuuden.

"Voitko sinä selittää?" Kysyn uudelleen, mutta painotan tällä kertaa jokaista sanaa kunnolla.

"Istu alas", hän sanoo ja minä istahdan. Kuningas istahtaa viereeni ja tarttuu kädestäni kiinni. "Minä tosiaan neuvottelun hänen kanssaan."

Minä odotan kärsimättömänä, että minä hän sanoo. Sydämeni pamppaillee kovaa rinnassani, enkä ole koskaan ollut näin jännittynyt.

"Richard ja muut miehet olivat kertoneet hänelle sinusta. Hän oli ollut meidän kanssa samaan aikaan siellä kartanossa, mutta ihan eri neuvotteluissa. Hän oli kumminkin nähnyt sinut ja ihastunut sinuun kuulema välittömästi. Hän vaati, että saa sinut, vaikka olit silloin kihloissa Christianin kanssa. Arvaa vaan nyt.... arvaa mitä hän tekee?"

"No en minä tiedä! Kerro! En halua nyt ruveta arvailemaan!" Huudahdan ja kuningas nyökkää.

"Hän tulee aivan varmasti tänne ja aikoo ottaa sinut mukaansa."

"Mitä?" Kiljahdan ja nousen pystyyn. "Minut? Hän on rikas. Hän hallitsee viereistä valtakuntaa! Miksi hän haluaa minut? Köyhän poloisen tytön. Ei siinä ole mitään järkeä."

"Rauhoitu, Alexandra. Minä en anna sen tapahtua. Greg ei tule viemään sinua."

"Mutta.... mutta sinä sanoit, että hän tekee mitä tahansa saadakseen haluamansa", änkytän ja kuningas huokaisee.

"Totta. Niin hän tekee. Hän ei silti saa sinua. Minä pidän siitä huolen", hän sanoo, mutta se ei nyt paljoa lohduta minua. Olen oikeasti todella kauhuissaan.

****

Laitan peilin edessä hiuksiani kiinni ja yritän saada ne näyttämään edes jotenkin hyviltä. En yleensä liiku täältä minnekään, mutta sitten vaikka omaksi iloksi.

Huoneen ovi aukea yhtäkkiä ja säikähdän ihan hirveästi. Ensin ajattelin, että se on palvelija, vaikka he eivät yleensä tuolla tavalla sisään tulekaan.

Jos palvelijat saisivat tietää, että olen täällä, niin juorut leviäisivät. Sehän vasta olisikin mahtavaa. William luottaa omiin vartioihinsa ja siihen, että he eivät kerro minusta kellekään.

Sisääntulija ei kumminkaan ole kukaan vartija tai palvelija, vaan William. Hän ei näytä ollenkaan olevan hyvällä tuulella. Tosin koska hän edes olisi?

Ei koskaan. Tai sitä hän ei yleensä näytä. Hänen naamansa on aina peruslukemilla tai sitten ne punoittavat raivosta.

"Se helvetin rähmäkäpälä on tulossa tänne", hän mutisee ja minä kohotan kiinnostuneena toista kulmaani.

"Mistä sinä puhut?"

"Greg. Hän tulee tänne päivälliselle huomenna. Ei helvetti!" William kiroaa ja istahtaa sängylle. Minä kävelen sängylle myös ja istahdan hänen viereensä.

"Tulenko minä sinne?"

"Sinun pitää tulla. Sen takia hän ylipäätänsä tulee. Sinun pitää käyttäytyä siellä illallisella niin huonosti, kun vaan osaat", William neuvoo ja minä katson häntä totisen hämmästyneenä.