Just one tear//IN FINNISH

27. Choices

Words 1805
****
"Christian...." sanon uudestaan ja astun askeleen lähemmäksi. Christianin silmät suorastaan leimahtavat. Hän näyttää todella vihaiselta ja loukkaantuneelta. En ole koskaan nähnyt häntä tuollaisena.

"Ulos." Hän sanoo, mutta ei huuda ollenkaan. Hän sanoo sen rauhallisesti ja väsyneesti.

"Christian. Anna minun se-" aloitan, mutta Christian päättää keskeyttää lauseeni.

"Painu nyt ulos, Alexandra! Minä en todellakaan halua kuunnella sinun selityksiäsi." Christian sanoo ja korottaa ääntään.

"Minä haluan vaan puhua sinun kanssasi. Minä haluan selittää sinulle. Ole kiltti ja kuuntele minua."

"Hyvä on. Miten pelkurimainen sinä oikein olet? Sinä lähetit Victorian. Siis Victorian! Sinä et tainnut yhtään ajatellut, että miten nöyryyttävää se oli!" Christian huutaa ja minä puren hampaitani yhteen.

"Minä.... minulla ei ole mitään selitystä tuolle. Minä tiedän, että tein väärin. Minun olisi pitänyt kertoa sinulla jo ajat sitten tästä."

"Mitä? Aikaisemmin? Siis mitä ihmettä sinä oikein tarkoitat?"

"Minä olen epäröinyt jo hetken. Minä en yhtään tiennyt, että mitä minun olisi pitänyt tehdä." Sanon hiljaa ja Christian pudistelee vihaisena päätään.

"Et tiennyt?" Christian kysyy ivallisesti ja naurahtaa. "Sinä et tiennyt? Sinä epäröit, etkä kertonut siitä minulle. Minä en voi ihan oikeasti uskoa tätä."

"Minä olen niin pahoillani, Christian. Minä en yhtään tiennyt..... tai sama se. Tämä kaikki on jo tapahtunut. En voi tehdä sille enää yhtään mitään, voin kumminkin pyytää anteeksi. Minä olen niin pahoillani. En voi sitä edes sanoin kuvailla."

"Mene nyt ulos, Alexandra. Minä en pysty tällä hetkellä katsomaan sinua." Christian sanoo ja kuulen hänen äänestää sellaisen vihan ja inhon, että se oikeasti sattuu. Tosin mitä minä nyt siitä valittamaan.

"No..... puhutaan sitten kun olet valmis." Sanon ja käännyn ympäri. Kuulen Christianin naurahtavan ja minä käännyn ympäri.

"Siis luuletko sinä tosiaan, että me tulemme vielä juttelemaan. Me emme tulee koskaan edes näkemään." Christian sanoo.

"Mitä? Siis mitä sinä oikein tarkoitat?"

"Sinä ja siskosi lähdette. Te lähdette täältä tänään." Christian sanoo kylmästi ja minä nielaisen äänekkäästi.

"Christian..."

"Hyvästi, Alexandra. Toivottavasti et nöyryytä toista sulhastasi samalla tavalla." Christian tokaisee ja kääntyy ympäri. Hän kävelee takaisin kylpyhuoneeseen ja minäkin käännyn taas ympäri.

Minun pitää mennä puhumaan Alicelle.

****

Koputan varovasti Alicen huoneen ovea ja jään odottamaan. Minua jännittää ihan hirveästi tavata hänet. Joudun todennäköisesti kertomaan hänelle kuninkaasta ja se vasta minua pelottaa.

Ovi aukeaa edestäni ja Alice avaa sen. Hän huokaisee ja ohjaa minut kädellään sisään.

"Minun pitäisi kertoa sinulle jotain." Soperran ja Alice istuu minun viereeni.

"Ei tarvitse. Minä kyllä tiedän, että sinä et tullut häihisi. Minä olin paikalla." Alice sanoo ja minä huokaisen. "Kyse on kuninkaasta? Eikö niin?" Hän kysyy.

"Alice..... minä en voi oikeasti valita." Aloitan ja kyyneleet vuotavat silmistäni. "Minä en voi oikeasti valita, että mitä minä tunnen ja ketä kohtaan. Se ei ihan oikeasti ole minun päätettävissä."