Just one tear//IN FINNISH

15. Return

Words 1127
****
Seuraavana päivänä lähdemme takaisin kohti linnaa. Istun jälleen Christiania vastapäätä ja nojaan hänen olkapäähänsä. Minä en pysty tällä hetkellä edes katsomaan kuningasta päin.

En ole nähnyt häntä eilisen jälkeen. Kävin keittiössä myöhemmin syömässä ja aamupalankin söin erikseen.

Christian on kumminkin saanut piristettyä minua. Hän sanoi, että kihlauksemme julkistetaan mahdollisimman pian ja hääsuunnittelijaa aletaan etsiä välittömästi.

Sydäntäni oikeasti lämmittää hänen sanansa. Jo pelkkä Christianin näkeminen saa minut hyvälle tuulelle.

"Nukutko sinä?" Christian kuiskaa korvaani, enkä minä jaksa vastata hänelle mitään. En jaksa avata silmiäni, enkä edes halua. Ensimmäinen asia jonka näkisin olisi, kuningas. Siispä ei kiitos.

Christian silittää hiuksiani ja painaudun takaisin ajatuksiini. Meidän on ehdottomasti kutsuttava Conrad meidän häihin. Hänen ansiosta menen edes naimisiin.

Kerkesin ennen lähtöä onneksi hyvästellä hänet, ja hän kuulema odottaa jo häitä. Hän kumminkin sanoi, että minun pitäisi pitää varani linnassa.

"Linna on täynnä valheita ja petoksia. Sinun pitää olla varuillasi." Conrad sanoi minulle juuri ennen lähtöä.

Heti perään minulle tulee kuninkaan sanat. Yhdessä asiassa hän kumminkin oli oikeassa. Christian on minulle ihan liian hyvä.

Yhtäkkiä tunnen vaunun pysähtyvän ja avaan silmäni. Siristelen niitä hetken ja huomaan kuninkaan katsovan ikkunasta ulos.

"Mikä siellä maksaa?" Hän huutaa ja pyöräyttää sen jälkeen silmiään. Minä vilkaisen Christiania, jonka katse on jo valmiiksi minussa.

"Mennäänkö huomenna käymään kylässä? Sinulle pitää ruveta suunnittelemaan häämekkoa." Christian sanoo ja minä nyökkään. Pakkoa sanoa, että tämä ei vieläkään tunnu millään tavalla todelliselta. En oikeasti voi vaan uskoa tätä.

"Tielle oli kaatunut pieni puu, teidän majesteettinne. Voimme kyllä nyt jatka matkaa." Yksi vartijoista tulee sanomaan ja kuningas nyökkää hänelle.

Hetken päästä tunnen taas kuinka olemme liikkellä. En ole muuten yhtään kerinnyt iloita sitä, että en tule näkemään paljoa kuningasta. En voisi olla sen asian suhteen onnellisempi.

"Mitä sinä hymyilet?" Kuningas murahtaa ilmeisesti minulle, ja hymyni yllätys yllätys on tiessään.

Minä en katso häntä ollenkaan, enkä kyllä myöskään vastaa hänelle. En varmaan koskaan pysty katsomaan häntä niiden sanojen jälkeen.

****

"No.... miten se reissu meni?" Madison kysyy, kun saavun meidän huoneeseen. En ole edes ajatellut, että miten kerron hänelle. En kyllä voi kertoa ihan kaikkea.

"Missä Alice on? Onhan hänellä kaikki hyvin?" Kysyn ja sivuutan kokonaan hänen äskeisen kysymyksen.

"Joo. Hän meni joku aika sitten puutarhaan. Tulee varmana kohta takaisin." Madison kertoo ja minä nyökkään. "No kerro nyt."

"Kai sinä saat kohta joka tapauksessa tietää." Totean ja istahdan omalle sängylleni.

"Mitä? Mitä on oikein tapahtunut? Jotain vakavaa? Ikävää?"

"Vakavaa, kyllä. Ikävää, ei. Minä ja Christian menimme kihloihin ja muutan hänen huoneeseensa." Sanon kaiken yhteen putkeen ja hyvin nopeasti.

"Mitä? Siis ihan oikeasti?" Madison kysyy yllättyneenä ja minä nyökkään.

"Minä olen niin onnellinen sinun puolesta. Minä tiesin, että tästä tulee vielä jotain." Hän sanoo kiljahtaen ja tulee halaamaan minua. "Onneksi olkoon."