Just one tear//IN FINNISH

4. Prince

Words 1102
****
Jään tuijottamaan häntä silmiin. En todellakaan osannut edes kuvitella, että törmäisin toisena päivänä prinssiin. Minulle sanottiin etten tule edes häntä tai kuningasta todennäköisesti koskaan näkemään.

Lopulta toikenen ja otan pari askelta lähemmäs häntä. "Teidän korkeutenne." Sanon ja niiaan pienesti. Hänen kasvoiltaan on hankala lukea yhtään mitään.

"Hoidatko sinä nykyään puutarhaa? Täällä ei ole ollut ketään pitkään aikaan." Hän sanoo ja kävelee itsevarmasti eteeni.

"Kyllä, teidän-" aloitan, mutta lopetan kun hän nostaa kätensä ilmaan.

"Äläkää kutsuko minua majesteetiksi tai älä teitittele minua ollenkaan. Kutsua minua Christianiksi."

Arvasin siis oikein. Hän on prinssi.

"Kyllä, Christian." Vastaan ja hän nyökkää minulle tyytyväisenä.

"Milloin sinä aloitit täällä? Kävin täällä toissapäivänä ja tämä näytti silloin vielä ihan hirveältä." Christian sanoo ja lähtee kävelemään syvemmälle puutarhaan. Toisin sanoen ruusujen luo.

"Aloitin tänään. Olen ollut täällä aamupäivästä asti. Iltapäivän olen keittiössä."

"Oikeasti? Aloitit aamulla ja olet saanut jo näin paljon aikaiseksi?" Hän varmistaa ja minä nyökkään. Hän hymähtää ja kohauttaa olkiaan. 

"En ole vielä kerinnyt ruusujen luo. Jätin lempparin viimeiseksi." Kerron samalla, kun kävelen hänen perässään. Pian olemme ruusujen luona ja Christian katselee niitä.

"Onhan sinulla aikaa. Jos teet kaiken tänään eihän sinulle jää mitään tekemistä." Christian sanoo ja kääntyy katsomaan minua. Kiinnitän nyt vasta huomiota hänen silmiinsä. Ne ovat vaaleanvihreät, joissa on hiukan harmaata. Hänen hiuksensa vaalean ruskeat ja kasvot näyttävät suorastaan virheettömiltä. Leuka on jämäkkä ja voin erottaa todella pienen parransängen. Sitä ei varmaan huomaisi jos ei kunnolla katsoisi.

"Tämä on lempipaikkani koko linnassa. Koko puutarha, mutta tämä kaikista paras kaikki." Christian sanoo ja viittaa ruusuihin. Minä pysyn hänen takanaan vaiti ja katselen tummanpunaisia ruusuja.

"Mikä on sinun nimesi?" Hän kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen ja kääntyy katsomaan minua.

"Alexandra."

"No sinä tiedät jo nimeni. Minun pitää tästä nyt lähteä. Toivottavasti me vielä törmäillään." Christian sanoo ja hymyilee minulle pienesti. Sen jälkeen hän lähtee ja jättää minut seisomaan yksin.

Miksi minun ei tarvinnut teititellä häntä? Miksi hän oli minulle niin kiltti? Onko kuningas samanlainen vai onko hän sellainen minkälaisena hänestä puhutaan. Christian vaikutti ainakin mukavalta.

Eihän kuningas voi olla nyt paljoa pahempi, eihän?

****

Olen kävelemässä Madisonin kanssa iltapalalta meidän huoneeseen. En ole kertonut hänelle vielä siitä, että törmäsin Christianiin.

Noudatin hänen neuvoaan ja jätin ruusut huomiseksi. En oikeasti malta odottaa. Saan huomenna koko aamupäivän olla niiden ruusujen kanssa.

Keittiössä ei ollut mitenkään ihmeellistä. Onneksi en joutunut olemaan siellä koko päivää. Siellä oli semmoinen kiire ja kaiken lisäksi tuli hiki ja oli aikamoiset paineet. Sen ruoanlaiton voisi minun mielestä aloittaa hiukan aikaisemmin. Siellä on aina hirveä kiire.

"Minä ole oikeasti ihan poikki. Halun vaan nukkumaan ja nukkua kellon ympäri." Madison valittaa ja hieroo silmiään.

"Minusta tämä päivä oli oikeastaan aika kiva. Ainakin aamupäivä." Iloitsen ääneen ja Madison vilkaisee minua.