Just one tear//IN FINNISH

21. My best friend

Words 1111
****
Työnnän kuninkaan välittömästi kauemmas, ja katson Christiania joka näyttää hämmentyneeltä. Ehkä hiukan myös huvittuneelta. Ei onneksi vihaiselta.

"Mitä ihmettä te teette?" Christian kysyy ja katsoo ensin veljeään, ja sen jälkeen minua.

"E-ei mitään." Saan änkytettyä, ja kuningas yskäisee.

"Minun tästä pitää nyt mennä." Hän sanoo ja lampsii huoneesta pois. Jäämme Christianin kanssa kahden ja tämä menee istumaan sängylle.

"Tiedätkö...." hän aloittaa, ja neuvoo menemään istumaan hänen viereen. Minä teen niin, ja Christian on hetken aivan hiljaa.

"Minulla on ollut elämäni aikana pari tyttöystävää, mutta ne suhteet eivät ole kestäneet hirveän pitkään."

"Miksi?" Kysyn puolivahingossa, ja Christian kääntyy katsomaan minua.

"Veljeni takia. Hän on vietellyt heidät, ja no..... sitten tapahtui, mitä tapahtui. Sinun kohdallasi minua ei kumminkaan pelota yhtään. Tiedän, että et oikein pidä veljestäni."

"Olet aivan oikeassa."

"Kumminkin.... ajattelin, että menisimme huomenna kaupunkiin. Haluan varata suunnittelijan." Christian sanoo, ja näen viimein tilaisuuteni tulleen.

"Minulla on sinulle itseasiassa yksi ehdotus."

"Kerro vaan."

"Voisimmeko me pitää häät hiukan aikaisemmin? Haluan pitää ne ennen kesää."

"Mitä sinä olet ajatellut?"

"Vaikka kuukauden kuluttua. Tai vaikka hiukan aikaisemmin. Ei meidän tarvitse tuhlata häihin paljoa rahaa. Tärkeintä on, että sinä ja Alice olette siellä."

"Jos sinä niin haluat. Halun joka tapauksesa, että ne ovat sellaiset mitkä haluat. Minä puhun henkilökunnalle ja varmistan ajankohdan. Käykö tämä?" Christian kysyy, ja minä nyökkään.

"Kiitos." Sanon ja annan suukon hänen poskelle.

"Mitä vain sinun takiasi"

****

Katson vaunujen ikkunasta ylös, ja tunnen kuinka me pysähdytään. Olemme viimein saapuneet kaupunkiin, ja en malta odottaa, että tapaamme hääsuunnittelijan.

Hään pidetään kolmen viikon päästä. Siis kolmen viikon! Christian sai hommattua ne hiukan aikaisemmaksi, ja olen ikionnellinen.

Aikataulun takia meillä on hiukan kiire. Minulla ei ole minkäänlaista pukua, ja ompelijalla tulee olemaan kiireiset pari viikkoa.

"Muista sanoa rehellisesti sitten mielipiteesi. Mekon pitää olla sinunlainen." Christian sanoo, kun vartija tulee avaamaan meille oven.

"Tottakai sanon. Olenko minä koskaan säästellyt sanojani?" Kysyn, ja Christian pudistaa päätään.

"Et todellakaan ole." Christian sanoo, ja jatkaa vielä puhettaan. En kumminkaan enää kuule sitä, kun näen Elizabethin.

En tuhlaa hetkeäkään, vaan lähden hirveällä vauhdilla juoksemaan hänen luokseen. Christian huutaa hämmentyneenä nimeäni, jonka seuraksena Elizabeth kääntyy katsomaan minuun.

Hän näyttää yhtä hämmentyneeltä, mutta hänen huulilleen nouse hymy. Hän lähtee juoksemaan minua vastaan ja pian olemme toistemme luona.

"Alexandra! Minulla oli sinua niin kova ikävä." Elizabeth sanoo ja halaa minua tiukasti.

"Niin minullakin sinua. Minulla on ollut niin hirveästi tekemistä, että en ole kerinnyt tulla tapaamaan sinua." Sanon ja irtoudun halauksesta.

"No! Kerro kaikki."