Just one tear//IN FINNISH

8. Grief

Words 1130
****
Saavun puutarhaan ja katselen ruusuja. Tällä kertaa katseeni ei jää punaisiin, vaan mustiin. Kävelen niiden luo ja kyyneleet tippuvat niiden päälle.

Miksi?

Miksi näin piti käydä? Elämäni hajosi yhdessä hetkessä palasiksi. Mitä minun pitäisi edes tehdä? Minä en todellakaan pysty tähän. En pysty ajattelemaan koko asiaa.

Päässäni pyörii vaan äitini kasvot. Äidin eloisat ja nauravaiset kasvot. Sitten kasvot muuttuvat sairaiksi. Niin kuin hänellä nykyään oli.

Minun pitää mennä kotiin. Minun on pakko päästä Alicen luo. Minun pitää mennä puhumaan pastorin kanssa ja järjestellä asoita.

"Alexandra?" Kuuluu huolestunut ääni ja käännyn ympäri. Silmäni on sumentuneet itkemisestä, mutta huomaan, että edessäni seisoo Christian.

En vastaa hänelle mitään, vaan itkuni yltyy entisestään. En pysty lopettamaan, enkä edes halua. Tunnen pitkien käsien kiertyvän ympärilleni ja nyyhkytän Christianin olkapäätä vasten.

"Minä olen pahoillani, Alexandra. Jos se yhtään lohduttaa, niin tiedän miltä sinusta tuntuu." Christian sanoo ja saan vihdoin ja viimein itkuni loppumaan.

"Luitko sinä sen?" Kysyn ja Christian nyökkää.

"Tässä." Hän sanoo ja ojentaa kirjeen minulle. "Minä vien sinut huomenna henkilökohtaisesti kotiin."

Minä nyökkään ja tunnen väsyneiden silmieni painuvan väkisin kiinni.

****

Aamulla tuntuu, että silmäni olisivat liimaantuneet kiinni. Ne eivät jaksa aueta. Olen niin poikki. Sekä fyysisesti, että henkisesti. En todellakaan tiedä, että miten minä tulen selviämään tästä.

Vihdoin rupean avaamaan silmiäni ja huomaan, etten ole minun ja Madisonin huoneessa. Katson vierelleni ja huomaan Christianin nukkuvan vieressäni.

Olen nousemassa istumaan, mutta kuulen askelien tulevan koko ajan lähemmäs. Käyn takasin makuulle ja paria sekuntia myöhemmin ovi lennähtää auki.

"Christian!" Kuulen Williamin murhatavan ja Christian rupeaa liikehtimään vieressäni. Minä puolestani esitän nukkuvaa parhaani mukaan.

"Hmm?" Christian lopulta mumisee ja tunnen hänen nousevan seisomaan.

"Miksi hän on sinun sängyssäsi?"

"Hänen äitinsä kuoli, William. Otin hänet tänne, ja vien hänet tänään kotiin." Christian kertoo.

"Hyvä on. Tuo hänet ennen sitä minun luokseni. Olen valtaistuin salissa." William sanoo ja Christian vielä yskäisee.

"Miksi sinä edes tulit tänne?"

"Minulla on sinulle vielä asiaa. Puhutaan siitä kumminkin myöhemmin." Hän tokaisee ja kuulen hänen lähtevän. Makaan hetken vielä paikallani ja nousen sitten ylös.

"Mikä vointi sinulla on? Tai tuo oli oikeastaan aika tyhmä kysymys." Christian sanoo ja istahtaa viereeni.

"Haluan vaan päästä pikkusiskoni luo." Sanon ja nousen sängyltä ylös. "Ja kiitos, kun otit minut tänne."

"Ei mitään." Christian sanoo ja hymähtää. "Käy vaihtamassa vaatteet ja peseytymässä. Käydään sen jälkeen Williamin luona."

"Hyvä on."

****

Madison on onneksi jo töissä, joten saan peseytyä ja pukeutua kaikessa rauhassa. Jätän hänelle kumminkin viestin ja vilkaisen viimeisen kerran meidän huonetta.