Just one tear//IN FINNISH

17. Stuck

Words 1120
****
Suljen silmäni hetkeksi ja toivon todella, että tämä hetki ei ole todellinen. En todellakaan voi olla missään kopperossa jumissa kuninkaan kanssa. En halua olla.

"Siis miksi ihmeessä sinun piti tuoda meidät tänne? Huoneeseen jossa on rikkinäinen ovi."

"No mistä minä olisin voinut tietää, että ovi on rikki. Siinä ei sattunut olemaan mitään lappua." Kuningas tiuskaisee minulle ja minä mulkoilen häntä.

"No miksi piti tulla tälläiseen ikivanhaan huoneeseen? Olisit ihan hyvin voinut sanoa asiasi tuossa käytävällä. Tai itseasiassa olisit voinut jättää asian kokonaan sanomatta." Tiuskaisen hänelle takaisin ja Kuningas huokaa.

"Aivan loistavaa. Sinä teit tämän varmasti aivan tahallaan. Halusit pilata minun iltani. Ja arvaa mitä? Sinä onnistuit siinä."

"Miksi ihmeessä sinun pitää aina olla tuollainen?" William tuhahtaa ja minä kohotan ärtyneenä toista kulmakarvaani. Hän se osaa yllättää noilla kysymyksillään.

"Mistä sinä oikein puhut? Millainen minä olen?"

"Sinä olet aina todella hyökkäävä."

"No ehkä sinun kanssasi joo. Eihän järkevä ihminen voi muuten ollenkaan jutella kanssasi." Tuhahdan ja käyn likaiselle lattialle istumaan.

Kuningas lyö nyrkillään ovea, mutta miten se nyt tätä tilannetta hyödyttäisi? Kaikki on siellä helkkarin salissa.

"Miksi ihmeessä kukaan ei tule avamaan?" Kuningas ärähtää ja käy itsekin istumaan.

"No ehkä siksi, että he ovat siellä salissa." Tuhahdan ja kuningas katsoo minua hiukan oudosti.

"Mitä? Miksi ihmeessä kaikki ovat salissa?"

"Etkö sinä tosiaan tiedä?" Kysyn ja naurahdan kuivasti. Kuningas pudistaa päätään, ja minä taidan pitää hänet kärsimyksessä.

"Etkö sinä voisi sanoa?"

"En. Saat kyllä tietää sitten." Vastaan ja katselen jalkojani.

Tämä huone on oikeasti niin pieni, että istuessamme jalat meinaavat koskea toisiinsa. Kaiken lisäksi täällä on todella kuuma. Todella pieni huone ja kaksi ihmistä. Hyvä yhdistelmä.

Yritän todella olla katsomatta häntä, koska tiedän, että hän katsoo minua. Pystyn vaan ajattelemaan sitä, että Christian on tällä hetkellä yksin salissa ja odottaa minua.

"Miksi kukaan ei ole täällä? Miksi kaikki palvelijat ovat salissa?" Kuningas kysyy ja painottaa jokaista sanaa kunnolla.

"Minä ja Christian ollaan julkistamassa meidän kihlaus. Siksi kaikki ovat siellä." Sanon lopulta, koska haluan istua tässä todella pienessä huoneessa rauhassa. En halua, että hän suuttuu minulle tästä ja rupeaa huutamaan. Varsinkaan, kun en pääse minnekään karkuun.

"Nyt jo?" Hän lopulta kysyy ja minä nyökkään. "No.... sinä varmaan haluat pyytää minulta anteeksi."

"Kuule vaan unissasi. Minulla ei ole mitään anteeksipyydettävää. Sanoin sanat joita minä tarkoitin." Tiuskaisen ja voin jo kuvitella kuinka kuninkaan silmissä salamoi.

"Niin ei puhuta kuninkaalle."

"Minua ei kiinnosta. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta, että olet kuningas! Sinä kuvittelet oikeasti, että...." aloitan huutaen, ja nousen seisomaan. Katkaisen kumminkin lauseeni, koska en tiedä miten jatkaa.

"Kuvittelen mitä?" William kysyy ja nousee itsekin seisomaan.

"Kuvittelet olevasi niin paljon parempi. Se ei vaan satu olemaan totta. Sinä satuit vaan saamaan kuninkaan tittelin ja sellaiset valtuudet, joita sinun ei kuuluisi saada." Sanon hänelle ja olen varma, että silmäni syöksevät tulta.