"Oletko sinä hullu?" William kysyy ja heiluttelee käsiään samalla. Hän se ei näyttänyt pitävän uutisestani tai oikeastaan ideasta.
"En ole, mutta kiitos kysymästä", vastaan hymähtäen ja William rupeaa hieromaan ohimoaan. En ymmärrä, että miksi hän ottaa asian näin raskaasti. Tämä on pelkästään hyvä asia.
"Miksi sinun piti tehdä näin? Sinä et oikeasti tiedä, että mihin kaikkeen se ihminen pystyy", William lopulta sanoo ja istahtaa viereeni.
Tulin juuri äsken takaisin ja kerroin, että juttelin Gregin kanssa. Hän on täällä viikon ja lähtee sitten. Minusta se oli reilu juttu, koska sitten pääsen hänestä lopullisesti eroon.
"Luuletko sinä oikeasti, että ihastuisin häneen? Etkö sinä muista kehen olen tällä hetkellä todella ihastunut?" Kysyn ja tartun Williamia kädestä. Hän kääntyy katsomaan minua ja näen pilkkeen hänen silmäkulmassaan.
"En taida muistaa. Ehkä sinun pitäisi muistuttaa", William sanoo ja liikuttaa kasvojaan koko ajan lähemmäksi. Minä en turhia aikaile, vaan painan huuleni hänen huulilleen.
"Sinä olet mustasukkainen", sanon ja vetäydyn hieman kauemmaksi. Huulillani on leveä virne ja William puolestaan pudistaa päätään.
"Enkä ole. Miksi ihmeessä minä olisin mustasukkainen?"
"Hyvä on. Kerran et ole mustasukkainen, niin voin mennä vaikka Gregin kanssa kävelylle", sanon ja nousen sängyltä. Kerkeän ottaa yhden askeleen, kun tunnen käden kiertyneen ranteeni ympärille. Käännyn ympäri ja näen Williamin katsovan minua.
"Hyvä on. Minä olen mustasukkainen. Minulla on todella paljon menetettävää", William lopulta sanoo ja vetää minut syliinsä. Minä naurahdan hiukan ja suutelen hänen nenänpäätään.
"Me voidaan olla koko päivä täällä", William sanoo ja suutelee kaulaani.
"Tuolla alkaa olla jo pimeää."
"No loppupäivä sitten. Minulla ei ole töitä, eikä sinullakaan ole enää mitään", William sanoo ja kaataa minut sängylle.
Me ei olla koskaan menty näin pitkälle. Enhän minä tiedä tästä yhtään mitään. Kuningas puolestaan..... hän on kokenut. Tämä on viimeistään se hetki milloin hän tajuaa, että olen kakara.
"Odota", sanon ja William nousee päältäni. Minä nousen istumaan ja suljen silmäni. En olisi ikinä uskonut sanovani näitä sanoja, mutta en halua menettää kuningasta.
"Mitä? Teinkö minä jotain väärin?" Hän kysyy ja laskee kätensä jalalleni.
"Et. Minä en vaan ole koskaan.... en ole koskaan ollut kenenkään kanssa", saan lopulta sanottua ja pidän pääni nolona alhaalla. Kuningas on hetken hiljaa, enkä ole varma mistä se johtuu. Ehkä siitä, että hän järkyttynyt tai siitä, että hän ei tajua.
Lopulta tunnen hänen kätensä leuallani ja hän nostaa sitä. Hän pakottaa katsomaan itseään, ja tunnen sydämeni laukkaamaan rinnassani.
"Etkö sinä ole koskaan tehnyt mitään Christianin kanssa?" William kysyy ja kurtistaa kulmiaan. Minä pudistan päätäni ja odotan, että mitä William seuraavaksi sanoo.
"Se ei haittaa minua, Alexandra. Silloin kun sinä olet valmis", hän lopulta sanoo ja päästää leuastani irti. Hän menee hiukan kauemmaksi, mutta minä tartun hänen hartiastaan.
"Nyt."
"Mitä?" Hän kysyy ja menen häntä lähemmäs. Tarkalleen ottaen menen Williamin syliin. Hän katsoo minua hämmentyneenä, mutta näyttää lopulta tajuavan, että mitä minä haen takaa.
YOU ARE READING
Just one tear//IN FINNISH
Historical FictionAlexandra kuulee, että saa unelmien työpaikan linnasta. Hänen äitinsä ei kumminkaan laskisi tätä mielellään, koska on itse ollut siellä, eikä halua tyttärelleen samanlaista elämää. Alexandra päättää kuitenkin mennä sinne ja häntä odottaa siellä seik...
