Just one tear//IN FINNISH

14. Tear

Words 1108
****
"Kyllä minä haluan mennä kanssasi oikeasti kihloihin. Ei enää mitään teatteria." Sanon ja odotan Christianin vastausta. Hän hymyilee ja vetää minut halaukseen.

En tiedä oliko tämä ihan liian aikaista. Tai siis on. Tottakai tämä on liian aikasta, mutta näin olisi todennäköisesti joskus käynyt. Tai niin oikeastaan on jo käynyt.

Minä ihan oikeasti pidän Christianista ja uskon todella, että meistä tulee vielä onnellisia. Ensin meidän pitää vaan selvitä alku haasteista. Tosin sanoneen kuninkaasta.

"Et uskokaan kuinka onnellinen olen. Minä lupaan, että teen sinusta maailman onnellisemman tytön." Christian sanoo ja suutelee minua.

Minä vastaan hymyillen suudelmaan, mutta hymyni hyyttyy, kun tunnen tuiman katseen porautuvan meihin.

Christian ei kumminkaan tajua sitä ja irtoutuu pikkuhiljaa. Vilkaisen sivusilmällä sivulle ja huomaan kuninkaan tuijottavan meitä.

Hänhän lähti vasta!

"Mennään huoneeseesi." Sanon ja menen Christianin ohi. Hän kääntyy ja sulkee oven perässään. Hän ei kumminkaan kerkeä istahtaa viereeni, kun oveen koputetaan. Tai sitä oikeastaan hakataan.

"Voi luoja." Christian sanoo ja kävelee takaisin ovelle. Hän avaa sen ja kuningas suorastaan juoksee sisälle.

"Oletko sinä aivan hullu? Tajuatko sinä yhtään miten nöyryytit minua?" Hän karjuu minulle päin naamaa, mutta minä aion pitää pintani.

"Älä minua syytä. Sinä aloitit koko jutun valehtelemalla."

"Voisitko nyt poistua? Minulla ja Alexandralla on paljon puhuttavaa." Christian sanoo. "Ja saat etsiä uuden siivojan. Alexandra ei enää siivoa sinun huonettasi. Ja jos et nyt tajunnut, niin olemme ihan oikeasti kihloissa."

Minä tuijotan herkeämättä kuningasta. Hänen ilmeensä on oikeasti näkemisen arvoinen.

"En minä halua kokonaan töitä lopettaa. Jatkan ainakin puutarhan hoitamista." Sanon väliin, mutta se ei taida nyt paljoa kuningasta lohduttaa.

"Ja saat tulla asumaan minun huoneeseen." Christian lisää ja toivon todella, että hän tukkisi pian suunsa. Kuningas näyttää nimittäin siltä, että hän ihan kohta lyö veljeään.

"Ei. Tämmöinen ei käy yksinkertaisesti päinsä." Hän suorastaan murisee veljelleen.

"Sinulla ei ole mitään oikeuttaa päättää minulle puolisoa. Minä olen aikuinen. Sinä kyllä löydät jonkun toisen siivoojan. Et ole niin riippuvainen minun kihlatustani."

"Tuki nyt suusi, Christian. Älä viitsi olla naurettava."

"Etkö kestä tätä? Etkö kestä sitä, että olen sinua kuusi vuotta nuorempi ja menen ennen sinua naimisiin? Siitä voit syyttää vain itseäsi. Olet veljeni, mutta et yhtään niin kuin minä. Sinä olet itsekäs ja kylmä. Kukaan ei yksinkertaisesti tule sietämään sinua, vaan kuin yhden yön."

Sen sanottua kuningas ottaa pari askelta kohti veljeään ja lyö nyrkillä tätä naamaan.

"Christian!" Huudan heti ja nousen ylös. William mulkaisee veljeään ja lähtee sen jälkeen huoneesta. Minä juoksen Christianin luo, joka pitää nenäänsä. Tämähän on kun joku vesiputous.

"Tule. Mennään tuonne pesemään nenäsi." Sanon ja ohjaan Christianin kylpyhuoneeseen. Otan paperia ja rupean putsaamaan hänen nenäänsä. Löipä kuningas kovaa.

Jokaisesta oppii aina jotain uutta, ja tänään minä opin. Kuningas ei kestä itsestään kritiikkiä ja on väkivaltainen. Hänellä ei ole minkäänlaista itsekuria.